Maaseudun Tulevaisuuden MT Livessä keskusteltiin tällä viikolla metsien suojelusta ja sen vaikutuksista alan työpaikkoihin. Lähetyksen vieraana oli Metsähallituksen metsienkäyttö- ja suunnittelujohtaja Hannu Lehtonen.
Ympäristöministeriön laatiman monimuotoisuusstrategian luonnoksen mukaan Suomen suojellun metsämaan pinta-ala pitäisi olla vähintään 10 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Se tarkoittaisi 3,1 prosenttiyksikön lisäystä nykyiseen suojeluun.
Pinta-alana se on 630 000 hehtaaria, josta 500 000 hehtaaria lankeaisi valtion maille.
Lehtosen mukaan puolen miljoonan hehtaarin suojelualuella olisi metsäteollisuudelle valtavat vaikutukset. Vaikutusten laajuus riippuu paljon siitä, minne päin suojelu kohdentuu.
”Jos suojelu tulee Lappiin, niin vaikutus on suoria työpaikkoja 700–800 henkilötyövuotta, välillisesti 1600. Jos suojelu pitäisi kohdentaa Etelä-Suomeen, vaikutus olisi paljon merkittävämpi: suoria työpaikkoja 1700 ja välilliset mukana 3600 henkilötyövuotta”, Lehtonen sanoo.
”Vaikutus metsäteollisuuden liikevaihtoon olisi 0,5–1 miljardia euroa. Todella suuresta vaikutuksesta puhutaan.”
Lehtonen ei ota kantaa siihen, aiheuttaisiko suojelualueiden laajamittainen lisääminen tehtaiden sulkeutumista. Metsähallituksen toimittaman puumäärän merkittävä väheneminen ei kuitenkaan tapahdu ilman seurauksia.
”Jos sellainen puumäärä jää toimittamatta, minkä 6–7 sahaa käyttää, voi miettiä, että pannaanko jotain kiinni vai ei”, Lehtonen sanoo.
Metsän suojeluvaatimusten ja käyttöpaineiden keskeltä tulisi löytää sopiva kompromissi metsien käytölle.
”Hyvä kysymys, että mikä on keskitie. Puuta ollaan vaatimassa suojeluun monimuotoisuushyötyjen kanssa, ilmastopuolelle hiilinielujen kautta, pitäisi talous ottaa huomioon ja sosiaalinen kestävyys – neljää väylää tässä mennään”, Lehtonen pohtii.
Hänen mukaansa puolen miljoonan hehtaarin suojelutavoitteissa ja hakkuurajoituksissa ei ole laadittu kunnollisia arvioita sen vaikutuksista monimuotoisuudelle, saati sitten sosiaalisille ja taloudellisille vaikutuksille.
Venäjän tuonnin tyrehdyttyä tarve puulle on kasvanut. Venäjältä Suomeen tuotu 9 miljoonaa kuutiota pitäisi nyt saada korvattua jostain muualta. Uusien, käynnistyvien investointien kanssa voi olla 15 miljoonaa lisäkuutiota.
”Valtion mailta ei korvata Venäjän puita”, Lehtonen toteaa.
”Meidän hakkuumäärä on luonnonvarasuunnitelmissa lyöty lukkoon. Me mennään aika lailla sillä uralla.”
Lehtonen muistuttaa, että jos puulla on kysyntää, metsiä hoidetaan. Se puolestaan vaikuttaa metsien elinvoimaisuuteen.
Hän uskoo, että yksi ratkaisu puun riittävyysongelmaan on, että tulevaisuudessa yhdestä kuutiosta saadaan hyödynnettyä enemmän. Myös puun kuljetus ja logistiikka voivat muuttua.
”Ei aina kohtaa puun kysyntä ja se, missä metsävarat ovat. Iso osa investoinneista on tullut pohjoiseen Suomeen. Siellä on mahdollisuutta puunkäyttöön.”
Lehtosen mukaan Suomessa ainakin metsäalalla ymmärrettiin heti, miten merkittävä vaikutus Venäjän tuonnin loppumisella on.
”Suurelle yleisölle hahmottaminen voi olla hankalampaa.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
