
Haitallisena vieraslajina minkki aiheuttaa monenlaista haittaa kotoperäiselle luonnolle. Minkki saalistaa alkuperäisiä lajeja liian tehokkaasti, eikä sillä itsellään ole yleensä luontaisia vihollisia, jotka rajoittaisivat lajin lisääntymistä.
Minkin haitallisuus Suomen luonnossa ilmenee keväällä vesilintujen pesimäaikana, jolloin se tappaa lintuemoja ja poikasia. Maassa pesivillä linnuilla ei ole tehokasta suojakeinoa minkkien tekemää pesärosvousta vastaan.
Minkki hakeutuu ravinnon perässä usein kesämökkiläisten naapureiksi järvien rannoille, purojen varsille ja saariin. Ikävästä naapurista kielivät usein tuhotut linnunpesät tai pahanhajuiset ulosteet.
Mustanpuhuvan minkin tunnistaa siitä, että maalla liikkuessaan se etenee aaltomaisesti loikkien, mutta se myös ui ja sukeltaa taitavasti.
Metsästäjäliiton vetämä Mökkiläiset vieraspetopyyntiin -hanke pyrki opastamaan mökkiläisiä vieraspetojen pyynnissä. Hanke päättyy kesäkuun lopussa rahoituksen loppuessa.
Tuhansien järvien maassa mökkiläisten apu vieraspetotalkoisissa olisi kuitenkin jatkossakin tärkeää pyynnin tehostamisen kannalta.
Pyyntiä voi mökkiläinenkin harjoittaa, sillä vuosia sitten tapahtuneen lakimuutoksen mukaan minkkejä saa nykyisin pyytää ilman metsästyskorttia.
”Heti tappava rauta on mekaaninen laite, joka lauetessaan aiheuttaa minkin välittömän kuoleman. Raudat sijoitetaan tai ne on jo valmiiksi sijoitettu suojaputkeen, joka estää muiden eläinten joutumisen rautoihin. Koska rauta tappaa minkin nimensä mukaisesti heti, ne voidaan tarkistaa harvemmin kuin kerran vuorokaudessa”, Metsästäjäliiton Mökkiläiset vieraspetopyyntiin-hankeen vetäjä Petri Passila kertoo.

”Aikuisen minkkiyksilön poistaminen on havaittu haastavaksi ja pitkäjänteisyyttä vaativaksi työksi. Edellisten vuosien poikaset vaeltavat maksimissaan noin 20 kilometrin päähän etsiessään kevättalvella omaa reviiriä lisääntymiskaudeksi. Minkkien poistopyynti ennen niiden lisääntymistä on tehokkain keino vähentää kantaa”, Passila toteaa.
Tarkkaa tietoa Suomen minkkikannan suuruudesta ei ole, mutta Luonnonvarakeskus arvioi, että vuonna 2022 saaliiksi päätyi 38 000 minkkiä.
Tuntomerkit: Ruumiin pituus 30–70 cm, häntä 15–21 cm, paino 360–1 750 g. Väri mustanruskea, joskus miltei musta. Valkoista alahuulessa. Rinnassa ja vatsassa toisinaan valkeita laikkuja. Ruumis on pitkä ja notkea, jalat ovat lyhyet.
Esiintyminen: Kotoisin Pohjois-Amerikasta. Kanta saanut alkunsa turkistarhauksista ja levinnyt sittemmin lähes koko maahan. Lajin leviämistä helpottivat myös venäläisten tekemät istutukset Karjalaan ja Kuolan niemimaalle vuosina 1934–65
Lisääntyminen: Kiima-aika maaliskuussa, kantoaika yleensä 42–51 vrk. Poikaset, joita on 2–6, syntyvät huhti-toukokuussa. Pesä on rantapenkereessä.
Ravinto: Nisäkkäät jäniksen kokoluokkaan asti, linnut, munat, kalat, kotilot, simpukat ja sammakot. Minkin talviravinto koostuu lähes yksinomaan kalasta.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
