”Jos metsänomistajilta kysytään, mikä on tällaisen mäntytaimikon suurin uhka, moni vastaa että hirvi. Todellisuudessa suurin uhka on hoitamattomuus.” Kuva: Hanne Manelius
Eränkävijä ja metsänomistaja Johannes Lehtomäki toivoo, että hirvi nähtäisiin muunakin kuin haittaeläimenä ‒ ”Hirvi on mahtava, alkuperäinen eläinlaji, jolla on oma itseisarvonsa”
Metsänhoitoyhdistys Päijänteen erityisasiantuntija Johannes Lehtomäki katsoo, että hirvi on muutakin kuin haitta metsänomistajalle ja harrastuksen kohde metsästäjälle. Kannanhoitoa pitäisi hänen mielestään tarkastella monilajisesti ja metsätaloudessa aluetasolla.Tilaajalle
”Sen perusteella, miten nopeasti hirvikanta on pienentynyt, lajia voitaisiin pitää lähes uhanalaisena”, sanoo Lehtomäki. Kuva: Hanne ManeliusIlta on jo tummunut, kun Johannes Lehtomäki pysäköi autonsa metsätien varteen ja kiinnittää hihnan karjalankarhukoiransa Romun pantaan. Lunta on lähes puoli metriä, mutta metsäsuksilla kulku käy kevyesti.
Taimikon laidassa Romu nostaa päätään ja nuuhkii ilmaa. Koiran käytöksestä Lehtomäki tietää sen saaneen vainun. Tuulen alla kaksikko pääsee kymmenen metrin päähän, ennen kuin hirvet huomaavat heidät. Hetkessä eläimet ovat jaloillaan ja pakenevat äänettömästi metsän siimekseen.
Lehtomäki hiihtää hirvien perässä jonkin matkaa, kunnes on varma, että on saanut ne liikkumaan haluamaansa suuntaan. Sitten hän kääntyy ympäri ja palaa autolle.
Metsäneuvonnan suuri virhe
Vuosituhannen vaihteessa Suomessa oli yli 150 000 hirveä. Syksyn 2022 jahdin jälkeen Luonnonvarakeskus arvioi kannaksi noin 77 000 yksilöä. Parissakymmenessä vuodessa hirvikanta on siis lähes puolittunut.
”Sen perusteella, miten nopeasti hirvikanta on pienentynyt, lajia voitaisiin pitää lähes uhanalaisena. Mutta vaikka kanta on alempana kuin aikoihin, tyytymättömyys hirviä kohtaan on vain kasvanut”, Johannes Lehtomäki sanoo.
Metsänhoitoyhdistys Päijänteen erityisasiantuntija on metsäalan ammattilainen, metsänomistaja ja metsästäjä, joka toivoo, että hirvi opittaisiin näkemään muunakin kuin haittaeläimenä.
”Hirvi on mahtava, alkuperäinen eläinlaji, jolla on oma itseisarvonsa.”
Osa metsänomistajista karsastaa hirviä niiden aiheuttamien taimikkotuhojen vuoksi. Esimerkiksi männyn viljelyalat ovat valtakunnan metsien inventointien (VMI) mukaan pienentyneet tasaisesti viime vuosikymmenten ajan. Hirvituhojen pelossa moni metsänomistaja on valinnut männyn tilalle kuusen myös silloin, kun maaperä ei sovellu kuuselle.
Kuusettumisen ongelmiin on viime vuosina havahduttu, kun alkuun hyvin kasvaneiden taimien kasvu on latvuston sulkeuduttua hidastunut. Ravinteiden puute ja kuivuus altistavat väärällä maaperällä kasvavat kuuset myös hyönteistuhoille.
Lehtomäen mukaan metsäasiantuntijoilla on tilanteessa peiliin katsomisen paikka.
”Ylenpalttinen kuusen viljely on ollut 2000-luvun metsäneuvonnan suurin virhe. Kuusen viljelyä on tarjottu kuin liukuhihnalta, koska viljelyketju on helppo toteuttaa ja kuusesta on maksettu hyvää kantohintaa. Mutta ei luontoa voi tällä tavoin osaoptimoida. Se sanoo, että ei käy, ja tuo paikalle kirjanpainajat.”
”Jos maaperä soveltuu männylle, itse en missään tilanteessa kehottaisi metsänomistajaa olemaan viljelemättä mäntyä.”
Taantuuko hirvijahti?
Korkein hallinto-oikeus päätti lokakuun 2023 lopussa, että Suomen riistakeskuksen vuonna 2022 myöntämät kannanhoidolliset karhunkaatoluvat olivat lainvastaisia.
”Käytännössä päätös merkitsee sitä, että suurpetojen kannanhoidollinen metsästys Suomessa on tullut tiensä päähän”, Johannes Lehtomäki sanoo.
Hän muistuttaa, että osassa maata hirvenmetsästäjät pelkäävät jo nyt koiransa menettämistä susille. Mikäli suurpetojen kannat kasvavat KHO:n linjauksen myötä, myös petovahinkoja sattuu aiempaa enemmän.
”Jos samaan aikaan hirvien pyyntilupamäärät ovat pieniä alhaisen hirvikannan vuoksi, metsästäjien ei kannata enää kasvattaa ja kouluttaa hirvikoiria. Hirvenpyynti menettää kiinnostavuutensa.”
Pahimmillaan tästä voi Lehtomäen mielestä seurata se, että sitten, kun hirvikanta lähtee jälleen nousuun, valmiutta tarvittavaan pyyntimäärään ei ole.
Mieluisaa ravintoa tarjolle
Muuttuvissa ilmasto-oloissa yksipuolisen kuusenviljelyn tilalle tarvitaan entistä enemmän sekametsiä.
Tapion, Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteisessä Sorkka-hankkeessa pyrittiin selvittämään, miten hirvieläinkannat ja metsänhoito sovitetaan yhteen ilmaston kannalta kestävällä tavalla.
Lehtomäki luki 62-sivuisen raportin heti sen valmistuttua ja totesi ilahtuneena, että esiin nostetut keinot hirvituhojen välttämiseen kuulostivat tutuilta.
”Juuri näillä ohjeilla olen itsekin opastanut metsänomistajia.”
Jos verrataan kahta eri aluetta, joiden hirvitiheys on sama, todennäköistä on, että toisella alueella tuhoja on enemmän. Hirvituhoja ei selitä yksin hirvien määrä vaan hirvien määrä suhteessa ravintoresurssiin.
Niillä alueilla, joilla hirvituhoriski ei ole korkea, taimikkotuhoja voidaan vähentää tarjoamalla hirville mieluisaa ravintoa kuten haapaa, pihlajaa ja pajuja.
”Esimerkiksi taimikon varhaishoitoa ei kannata tehdä täysperkauksena vaan käyttää myös reikäperkausta, jos mahdollista. Ainoastaan etukasvuiset lehtipuut tulee poistaa, jotta vältytään kasvutappioilta.”
Hirvien talvilaidunnusalueelle voi talviaikaisissa harvennuksissa jättää ravinnoksi mäntyjen ja koivujen latvuksia.
”Olen usein sanonut motokuskille, että sylkäise joka neljäs männynlatva hankeen pystyyn. Se ei heikennä ajouran havutusta mutta tarjoaa ruokaa hirville.”
Hiihtolenkki taimikkoon
Korkean hirvituhoriskin alueilla lehtipuu on hyvä raivata mäntytaimikosta kokonaan.
Taimikon harvennus kannattaa tehdä vasta sitten, kun taimet ovat vähintään viisimetrisiä. Tuhoriskiä voi pienentää karkoteaineella, ja hirviä voi houkutella toisaalle myös nuolukivien avulla.
”Itse en käytä karkoteainetta, mutta tiedän, että monilla metsänomistajilla on siitä hyviä kokemuksia”, Lehtomäki sanoo.
Karkoteaineen sijasta hän huolehtii taimikoistaan käymällä niissä säännöllisesti talven mittaan.
”Teen iltalenkin koiran kanssa hiihtämällä taimikon ympäri. Tämä on oma konstini. Toki ymmärrän, että etämetsänomistajan olisi hankala käydä viikoittain taimikollaan.”
Lehtomäki huomauttaa, että korkean hirvituhoriskin alueita on koko maassa loppujen lopuksi vain rajallinen määrä.
”Nykyisellä hirvikannalla kyse on yksittäisistä prosenteista metsäpinta-alasta.”
Sorkka-hankkeessa laskettiin, että varsinaisten taimituhojen lisäksi hirvet aiheuttavat vuosittain noin viiden miljoonan euron edestä kasvutappioita, kun kuusta kasvatetaan liian kuivilla paikoilla.
Talouspuntarin toisella puolella painavat metsästävien maanomistajien ja maata omistamattomien metsästäjien lihasaaliin arvo sekä vuosittaiset noin miljoonan euron maanvuokratulot.
”Hirvet menevät helposti tunteisiin”, sanoo Johannes Lehtomäki. Kuva: Hanne ManeliusKaiken ei tarvitse säästyä
Työssään Johannes Lehtomäki on huomannut, että hirvituhoihin liittyy usein vahva tunnelataus.
Kun metsänomistaja on nähnyt taimikon eteen vaivaa, hänen on vaikea sietää pientäkään tuhoa. Se on Lehtomäen mukaan ymmärrettävää muttei järkevää.
”Usein on niin, että ensi näkemältä vakavalta näyttänyt tuho ei tarkemmassa tarkastelussa ollutkaan niin paha.”
Sen sijaan, että pyrkisi torjumaan hirvituhot kokonaan, taimikko kannattaa kasvattaa normaalia tiheämpänä, jolloin siinä on särkymävaraa.
”Jos taimia on 5 000 kappaletta hehtaarilla ja hirvi syö niistä 1 500, suurta vahinkoa ei vielä aiheudu. Eihän metsänviljelyssä ole koskaan tavoitteena kasvattaa kaikkia taimia kiertoajan loppuun asti. Riittää, että tukeiksi kasvatettavat yksilöt säästyvät syönniltä”, Lehtomäki sanoo.
Silloin, kun metsänomistajat ja metsästäjät asuivat samalla kylällä, hirvistä, hirvijahdista ja mahdollisista hirvituhoista keskusteltiin kasvotusten.
Nyt sekä metsästäjät että metsänomistajat asuvat kaupungeissa. Viestintä tapahtuu sosiaalisessa mediassa, jossa viestit usein kärjistyvät.
”Hirvet menevät helposti tunteisiin molemmin puolin, kun enää ei olla niin sanotusti samalla hiekkalaatikolla.”
Laskentatyökalu ennustaa tuhoalaa
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa, viime vuonna päättyneessä Sorkka-hankkeessa kehitettiin paitsi menetelmiä metsien hirvituhojen hallintaan myös työkalu, jonka avulla hirvituhojen määrää voidaan ennustaa suhteessa alueen hirvikantaan.
”Työkalun avulla alueelliset riistaneuvostot voivat ennakoida hirvitalousalueiden hirvituhoriskiä ja mitoittaa hirvikantatavoitteet hyväksyttävälle tasolle tuhoihin nähden”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juho Matala.
Alueelliset riistaneuvostot asettavat hirven kantatavoitteet aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Seuraavan kerran kantatavoitteet päätetään keväällä 2024.
Laskentatyökalu ennustaa hirvituhojen pinta-alaa metsikkörakenteen ja hirvikannan perusteella. Mallinnustyössä on käytetty tausta-aineistona tuoreimpia VMI-tuloksia sekä Luken viimeisintä hirvikanta-arviota. Ennusteen lisäksi työkalu näyttää tarkastelualueen edellisen VMI-kierron aikana mitatun todellisen hirvituhojen määrän.
Laskentatyökalu on vapaassa käytössä Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
