Merenrantaniitty Espoon Laajalahdella on vaarassa jäädä kokonaan veden alle vuoteen 2100 mennessä, kun merenpinta nousee. Kuva: Elisa Kropsu, Havu Pellikka, Tomi Heilala, Terhi Ryttäri & Maaria Nordman
Merenpinnan nousu uhkaa Suomen rannikon arvokkaita luontotyyppejä ‒ ”Korvaamaton menetys lähes 700 eliölajille”
Luontotyyppien siirtymistä uusille alueille sisämaahan päin estää muun muassa rakennettu ympäristö.
Laajalahden luonnonsuojelualue Espoossa. Kuva: Aalto-yliopisto ja Suomen ympäristökeskusYli 20 prosenttia merenrantaniityistä ja hiekkarannoista katoaa veden alle vuoteen 2100 mennessä.
Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan merenpinnan nousu voi olla jopa nopeampaa ja luontotyyppien kato vielä selvästi laajempaa.
Tilanteen eteneminen kiihtyy erityisesti siinä tapauksessa, jos päästövähennykset epäonnistuvat.
Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa tiedotteessa, että rannikon luontotyypit ovat hyvin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle.
”Niiden katoaminen olisi korvaamaton menetys myös hiekkarannoilla ja merenrantaniityillä eläville lähes 700 eliölajille.”
Tutkimuksessa Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat selvittivät ensimmäistä kertaa sitä, miten merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon luontotyyppeihin Suomessa.
Tutkimuksessa keskityttiin Suomenlahden rannikkoon, koska siellä maankohoaminen on heikointa ja siitä syystä merenpinta kääntyy nousuun nopeammin kuin pohjoisempana.
Vaikka Pohjanlahden rannikolla maankohoaminen hidastaa vaikutuksia, on sekin alttiina muutoksille.
Tutkimuksissa selvitettiin myös sitä, voivatko eri luontotyypit siirtyä uusille alueille sisämaahan päin nousevan merenpinnan tieltä.
Luontotyyppien siirtymistä estävät tulosten mukaan muun muassa rakennettu ympäristö, jyrkät rinteet ja sopimaton maaperä.
”Monin paikoin rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri estävät luontotyyppien siirtymisen uusille alueille”, kertoo Aalto-yliopistossa aiheesta diplomityönsä tehnyt paikkatietoasiantuntija Elisa Kropsu.
”Vaikka tilaa olisi teoriassa, kaikki alueet eivät sovi uusiksi rantaniityiksi tai hiekkarannoiksi.”
Teoriassa merenrantaniityille sopivaa siirtymäaluetta on enemmän kuin mitä rantaniittyjä häviää veden alle. Suurin osa sopivasta alueesta on kuitenkin maatalouskäytössä.
Käytännössä uusien rantaniittyjen muodostuminen näille alueille ei siis välttämättä onnistu. Hiekkarantojen osalta mahdollista siirtymistilaa on vähemmän sopivan maaperän puuttuessa.
”Monin paikoin rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri estävät luontotyyppien siirtymisen uusille alueille. Vaikka tilaa olisi teoriassa, kaikki alueet eivät sovi uusiksi rantaniityiksi tai hiekkarannoiksi.”
Rannikon luonnon turvaaminen edellyttää aktiivisia toimia jo nyt, tutkijat korostavat.
”Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi rannikon suojelualueiden laajentaminen, nykyisten alueiden luonnontilan parantaminen sekä mahdollisten uusien alueiden varaaminen ja kunnostaminen rannikon luontotyypeille”, sanoo geoinformatiikan apulaisprofessori Maaria Nordman Aalto-yliopistosta.
Nordmanin mukaan ilman ohjaavaa maankäytön suunnittelua ja suojelua luontotyypit eivät välttämättä löydä uutta paikkaa. Osa rannikkoluonnosta voi kadota peruuttamattomasti.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
