Puukaupan ikuinen ristiriita

Tukkipuu ja kuitupuu ovat suomalaisen puukaupan peruspalikoita. Järeä tukkiosa päätyy sahaukseen, latvan ohuempi kuitupuu sellun ja paperin raaka-aineeksi. Tukin hinta on yli kaksinkertainen kuitupuuhun verrattuna.

Jako tuntuu selvältä, mutta puukauppaa tehdessä tarjousten vertailu on metsänomistajalle hankalaa. Ostajan katkonta ratkaisee, paljonko rungoista lopulta kertyy tukkia.

Metsänomistajan arvailujen varaan jää, olisiko puut voinut katkoa viisaammin ja tuliko valittua paras tarjous.

Puutavaralajeihin perustuva hinnoittelu ei täytä markkinatalouden vaatimuksia, arvostelee tutkija Juha Lappi.

Hän työskenteli aikaisemmin Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalla ja on jatkanut eläköidyttyään Norjan maatalousyliopiston NMBU:n yhteistyötutkijana.

Lapin mielestä puumarkkinoille tarvittaisiin uudistus, jonka hän rinnastaa Ruotsin kuninkaan Fredrik I:n päättämään viljamittojen yhdenmukaistamiseen 1740-luvulla.

”Puukaupassa ei olla päästy yhtä pitkälle kuin Fredrik I pääsi vuosisatoja sitten. Jokaisella puunostajalla on erilainen tukkikappa.”

Juha Lapin kehittämässä hinnoittelumallissa puun hinta perustuisi laskennalliseen sahatavaran määrään. Kuva: Pentti Vänskä

Perinteisen kauppatavan ongelman ydin on Lapin mukaan siinä, että myyjän ja ostajan edut ovat runkojen katkonnassa vastakkaiset.

Metsänomistaja haluaa, että tukki katkotaan mahdollisimman tarkasti talteen. Saha puolestaan tarvitsee sellaisia mittoja, joilla se saa sahatavaran kaupaksi. Selluyhtiö tarkastelee puun arvoa omien tuotteidensa kautta.

Puun rungon kapenemisesta latvaa kohti seuraa, että lyhyestä tukista voi saada yhtä suuren tai jopa suuremman määrän arvokasta sahatavaraa kuin pidemmästä, latvaltaan ohuemmasta tukista.

Se osa tukin pinnasta, joka on latvaa järeämpi, päätyy useimmilla sahoilla hakkeeksi. Vain kaikkein uudenaikaisimmilla sahoilla on mahdollista tehdä yhdestä tukista eri pituisia lautoja.

”Hyvin monilla pituuksilla saadaan sama määrä sahatavaraa mutta eri tukkitilavuus. Se on väistämätön ja pysyvä ristiriita tavaralajihinnoittelussa.”

Lapin tekemien laskelmien mukaan myös tukin sahauksen sivutuotteiden, eli hakkeen ja purun arvo vaikuttaa merkittävästi tukkirunkojen katkontaan.

Mitä arvokkaampaa hake on suhteessa sahatavaraan, sitä suurempi kannustin ostajalla on katkoa runkoja kuitupuuta painottaen. Metsänomistajan saama hinta leimikosta riippuu sellun ja sahatavaran markkinasuhdanteista. Puukauppatarjouksessa tämä ei näy, vaan ilmiö piiloutuu katkontatulokseen, johon myyjä ei voi vaikuttaa.

Hakkeen arvo on merkittävä tekijä, joka vaikuttaa puun ostajien päätökseen siitä, minkä mittaisiksi rungot kannattaa pätkiä. Kuva: Pentti Vänskä

Hakkuukoneiden keräämän tiedon hyödyntäminen mahdollistaisi joka rungon tukkiosuuden mittaamisen, ja puusta voisi maksaa tukin enimmäismäärän mukaan. Se pakottaisi ostajan kuitenkin maksamaan tukin hintaa sellaisesta puusta, jota tämä ei tarvitse.

”Kaipaan nimenomaan läpinäkyvyyttä ja markkinataloutta puukauppaan. Agendassani ei ole millään tavalla, että metsänomistaja saisi enemmän, vaan hänen pitää vain pystyä saamaan oikea markkinahinta.”

Lapin mielestä laskennallista tukkimäärää parempi hinnoittelumalli perustuisi rungon arvokkaimman tuotteen eli sahatavaran laskennalliseen määrään. Se laskettaisiin hakkuukoneen tallentamasta runkotiedosta, ja ostaja saisi katkoa puun haluamallaan tavalla. Ainoastaan laho ja muut viat otettaisiin huomioon hintaa alentavina tekijöinä.

”Ehdottamassani mallissa hinta kertoo suoraan, minkälaisia leimikoita kannattaa hakata kussakin sellun ja sahatavaran hintasyklin vaiheessa. Hinta välittäisi tietoa sellaisista asioista, joista ostaja on kiinnostunut.”

Jos puukauppaa vertaa peleihin, tavoitteena tulisi olla Lapin mielestä shakki, jossa molemmilla osapuolilla on samat tiedot. Nykyisellään puukauppa muistuttaa pokeria. Ostajat voivat bluffata korkealla tukin hinnalla, vaikka tukkiosuus saattaa jäädä pieneksi.

Sahan näkökulmasta hyvä tukki muistuttaa mahdollisimman paljon puhdasta lieriötä, koska tyven laajentumasta ei sahatavaraa kerry. Iisveden Metsän käyttämät tukkipituudet ovat 5,5 metriä, 5,2 metriä, 4,1 metriä ja 3,1 metriä, kertoo tuotantojohtaja Sami Juntunen. Taustalla Juha Lappi. Kuva: Pentti Vänskä

Puutavaran mittauslain 23 § mukaan ostajan on pyynnöstä annettava myyjälle tiedot, joiden perusteella mittaustulos voidaan laskea.

Lakia on tulkittu siten, että tiedonsaantioikeus koskee vain puutavaran mittauksen yhteenvetotietoja. Ostajien ei siten tarvitse antaa yksityiskohtaisia tietoja tekemistään pölkyistä.

MTK on ajanut laintulkintaan muutosta sillä perusteella, että eduskunta lakia säätäessään on antanut erillisen lausuman asiasta. Sen mukaan mittaustiedot olisi pyynnöstä luovutettava siinä laajuudessa, että mittaus voidaan todeta tehdyn sopimuksen mukaisesti. Jos puun myyjällä olisi oikeus saada luettelo hakkuukoneen tekemistä pölkyistä, hän voisi varmistaa, onko puukauppasopimuksessa sovittuja mittoja noudatettu, eli onko puut ja pölkyt mitattu oikein.

Toinen eriävä näkemys koskee laissa mainittua oikeutta tutustua mittaustuloksiin. MTK:n mielestä tutustumisoikeus ei voi olla vain katseluoikeutta ostajan konttorilla, vaan mittaustiedot on pyydettäessä toimitettava kirjallisesti tai sähköisesti eri mittausosapuolille.

Tukin arvokkain osa on tukin keskeltä saatava järeä sahatavara. Tässä näkyy esimerkki sahaustuloksesta yhdellä Iisveden Metsän käyttämistä asetteista.  Kuva: Pentti Vänskä

Juha Lappi veisi tiedonsaantioikeuden askelta pidemmälle. Hakkuukonetiedoista voitaisiin toteutuneen katkonnan lisäksi todeta, millaisia tukkeja rungoista olisi voinut tehdä.

”Nyt puun myyjä saa tietää vain paljonko tuli tukkia, mutta ei sitä, millaiset tukkitilavuudet ja sahatavaran määrät olisivat olleet mahdollisia.”

Hakkuukonetiedon laaja hyödyntäminen vaatisi puutavaran mittauslakiin muutosta, joka pakottaisi myyjiä luovuttamaan runkotiedot. Juha Lappi aikoo tehdä asiasta kansalaisaloitteen.

Käytännössä metsänomistaja tarvitsisi Lapin ehdottamassa hinnoittelussa tuekseen esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen ammattilaisen, joka osaisi laskea leimikon sahatavaraprosentin.

”Siihen tulisi tutkijoilta erittäin nopeasti hyvät mallit. Pitää olla vain kiinteät oletukset, joihin sahatavaran määrä perustuu.”

Viime vuosina on yleistynyt runkohinnoittelu, jossa koko puulle maksetaan yhtä hintaa. Osalla ostajista on käytössä järeysrunkohinnoittelu, jossa runkohinta riippuu leimikon runkojen keskimääräisestä järeydestä.

Eikö runkohinnoittelu jo ratkaise tavaralajimenetelmän ristiriitaa? Kun puulle on yksi hinta, katkonta ei ole enää puun myyjän huolenaiheena.

Lapin mukaan runkohinnoittelun puutteena on, että siinä hinta ei välitä tietoa erilaisten leimikoiden haluttavuudesta markkinoilla.

”Runkohinnoittelu auttaa vertailemaan tarjouksia mutta ei kerro, mihin hinta perustuu. Metsänomistaja ei pysty arvioimaan, missä suhteessa hinta on sahatavaran arvoon ja kun miettii tulevia hakkuita, millaisia kiertoaikoja ja harvennuksia kannattaa soveltaa.”

Iisveden Metsän tukkilajittelussa näkee tukkimittojen ääripäät. Metsänomistajan näkökulmasta on myönteistä, että mukana on lyhyitä pituuksia ja pikkutukki hyödynnetään 11 sentin latvaläpimittaan asti. Kuva: Pentti Vänskä

Puutteellinen tieto runkojen todellisesta arvosta heijastuu metsien hoitoon. Nykyiset metsänhoitosuositukset on laadittu oletuksella, että tukin mitta- ja laatuvaatimukset täyttävää puuta tulisi kasvattaa mahdollisimman paljon ja nopeasti. Runkomuotoa ei laskennassa huomioida.

Sahatavaran saannon huomiointi johtaisi metsänhoitoon, joka kiinnittää huomiota runkojen solakkuuteen. Metsää kannattaisi todennäköisesti kasvattaa nykysuosituksia tiheämmässä. Jos sekä järeys että solakkuus otettaisiin mukaan hinnoitteluun laskennallisen sahatavaran avulla, päädyttäisiin pidempiin kiertoaikoihin.

Hakkuukoneen mittaamat tiedot olisivat arvokkaita myös tutkimukselle, joka voisi käyttää runkotietoa katkonnan kehittämiseen ja hakkuukoneiden vertailuun. Lapin mukaan vertailut kannustaisivat hakkuukoneiden valmistajia kehittämään katkontaa.

Tietojen avulla voitaisiin tutkia myös eri kasvatustiheyksien ja hakkuutapojen vaikutuksia runkomuotoon. Tutkimustulokset voisivat palautua käytäntöön entistä parempina metsänhoitosuosituksina.