Isomäki: Tulevaisuudessa suurin ongelmamme voi olla tuli, emmekä ole vähimmässäkään määrin varautuneet siihen

Reilun kolmen vuosikymmenen ajan edistin aktiivisesti metsien hiilinieluihin perustuvaa ilmaston­muutoksen torjuntaa. Kirjoitin aiheesta kaksi kirjaa sekä kolmannen yhdessä Intian tuolloisen kulttuuri- ja kotieläinministeri Maneka Gandhin kanssa.

Suomi ja EU eivät vielä tuolloin innostuneet hiilinieluista, ja eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen valtavirta vastusti ajatusta jyrkästi.

Sitten näkemyksemme vaihtuivat. Minä olen alkanut sanoa, että juna meni jo, kun taas Suomi, EU ja ympäristöjärjestöt ovat Pariisin ilmasto­kokouksen jälkeen eli vuodesta 2016 nostaneet metsien hiili­nielut ilmastotyön keskiöön.

Oma suunnanmuutokseni liittyy osittain kaarna­kuoriaisiin. En usko, että meidän on enää mahdollista pysäyttää lämpenemistä ennen kuin kaarnakuoriaiset alkavat lämpiminä kesinä lisääntyä kolme kertaa. Sen jälkeen ne tappavat ison osan Etelä- ja Keski-Suomen järeistä havupuista.

Tulevaisuudessa suurin ongelmamme voi kuitenkin olla tuli.

Metsäpalojen sammuttamiseen erikoistuneiden pohjoisamerikkalaisten palopäälliköiden nyrkkisäännön mukaan metsäpalot muuttuvat hallitsemattomiksi, kun celsiusasteet ylittävät ilman kosteusprosentin, siis esimerkiksi silloin, kun lämpötila ylittää 30 astetta ja suhteellinen ilmankosteus on 30 prosenttia. Tällaisissa oloissa metsä palaa kuin soihtu.

Vuonna 2001 Kanadassa syttynyt Chisholmin metsäpalo tuotti 250 000 kilowatin verran lämpöenergiaa jokaista palorintaman metriä kohti. Toisin sanoen saman määrän lämpöä kuin 250 000 isoa lämpöpatteria kullakin metrin levyisellä kaistalla.

Vuonna 2016 syttynyt Fort McMurrayn metsäpalo oli vielä vaikuttavampi. Fort McMurray on Albertan valtavan öljyhiekka-alueen pääkaupunki. Noin puolet Yhdysvaltojen tuontiöljystä on valmistettu Kanadan öljyhiekasta, ja 90 prosenttia siitä tulee Fort McMurraysta.

Öljyhiekasta valmistettu öljy on ilmaston kannalta vahingollisin tunnettu polttoaine.

On jokseenkin ironista, että Suomi ja Euroopan unioni innostuivat metsien hiilinieluista samoihin aikoihin, jolloin Fort McMurrayn palo poltti koko idean tuhkaksi.

Kesä 2016 oli niin kuuma, että kun metsäpalo syttyi, Fort McMurrayn noin sata tuhatta asukasta jouduttiin evakuoi­maan. Osa kaupungista paloi poroksi, mukaan lukien öljy-yhtiöiden hienot edustustilat ja huvilat. Palomiehet kertoivat jälkeenpäin tulen muodostamista tornadoista ja tuulista, jotka olivat kyllin voimakkaita nostamaan ihmisen ilmaan.

Eri puolilta Kanadaa kootut palontorjuntajoukot kalustoineen onnistuivat pelastamaan suurimman osan kaupungista, mutta tulen saaliiksi uhrattujen kaupunginosien talot paloivat tuhkaksi kolmessa minuutissa.

Fort McMurray oli kuitenkin vasta alkua. Kahdeksan viime vuoden aikana raivokkaiden metsäpalojen määrä on jatkanut kasvuaan muun muassa Pohjois-Amerikassa, Etelä-Euroopassa, Venäjällä ja Australiassa. Tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä metsäpalot polttivat 12 miljoonaa hehtaaria metsää, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Metsäpalot eivät toistaiseksi ole aiheuttaneet Suomessa vakavaa ongelmaa, koska ilmastomme ei ole yhtä mantereinen kuin esimerkiksi Albertan. Viime vuosina lämpeneminen on Suomessa näkynyt päinvastoin ilman keskimääräistä korkeampina kosteusprosentteina.

Tilanne voi kuitenkin muuttua, jos kuumat ja kuivat idänpuoleiset tuulet tuottavat ennätyslämpimiä, sateettomia kesiä. Ongelma voi tällöin rantautua myös meille, emmekä ole vähimmässäkään määrin varautuneet siihen.

En usko, että me voimme enää laskea paljoakaan metsien hiilinielujen varaan. Meidän pitää ennemminkin varastoida puuta soihin ja järviin sekä ennen kaikkea kehittää puupohjaisia materiaaleja korvaamaan fossiilisia poltto­aineita, metalleja ja sementtiä.

Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.