Savolainen metsäkeskustelu on aloittamista vaille valmis

Toimituksen sähköpostiin tuli tiedote metsätilojen sukupolvenvaihdoksia edistävästä hankkeesta nimeltä Savolainen metsäkeskustelu. Hankkeen nimi hymyilytti, ja ensimmäisenä mieleen tuli, että keskustelu etenee jotenkin näin:

”Ka mitteepä ne metät.” ”Ka mitteepä ne.” ”Niin jotta uattelin vuan kysästä, jotta kukapa ne mahtas ne meijjän perreen mehtäpalstat ottoo.” ”Ka suatanpa vaekka minäkii ne ottoo tahi suatanpa olla ottamatakkii.”

Pyydän anteeksi savolaisilta sekä stereotyyppistä heimoajatteluani että kehnoa savon taitoani.

Tiedotteen tarkempi silmäily osoitti, että hankkeessa on edistetty tärkeää asiaa eli sitä, että metsänomistajaperheissä keskusteltaisiin ajoissa ja avoimesti metsien tulevai­suudesta.

Monen metsänomistajan kokemusten mukaan perhemetsän tulevaisuus on yllättävän hankalaa ottaa puheeksi, liittyyhän aiheeseen sellaisia kiusallisia seikkoja kuin ihmis­elämän rajallisuus sekä tasapuolisuus jälkeläisten tulevaisuuden turvaamisessa. Jo ylipäätään rahasta puhuminen voi tuntua jotenkin epäsuomalaiselta.

Aloituspallo on metsätilan nykyisellä omistajalla, mutta lapsetkin voivat vihjata olevansa keskusteluun halukkaita.

Suomen metsäkeskuksen ja Suomen Metsämuseo Luston yhteisessä hankkeessa tuotettiin opas metsänomistajaperheiden metsäsuhdekeskustelun tueksi. Luston verkkosivuilta löytyvä opas (Luston julkaisuja 8: Perhesuhteita ja sukusiteitä metsään) tarjoaa vinkkejä siihen, miten keskustelun metsistä voi aloittaa.

Opas myös neuvoo, millä tavoin ristiriitoja voi käsitellä ja kuinka keskustelu sujuu rakentavasti.

Savolainen metsäkeskustelu -hankkeen projektipäällikön Esa Lappalaisen mukaan on tärkeää, että kaikki perheenjäsenet saavat kertoa rauhassa oman näkemyksensä. Keskustelun pohjalta perhe voi rakentaa yhteistä ymmärrystä suvun metsistä ja niiden tulevaisuudesta. Samalla metsäomaisuuden arvostus nousee.

Suomen Metsämuseo Luston tutkimuspäällikkö Reetta Karhunkorva huomauttaa, että keskustelu myös auttaa perheen metsiin liittyvien merkitysten ja perinteiden siirtämisessä seuraavalle sukupolvelle.

Ehkä juuri niistä on helpointa aloittaa: yhteisistä metsämuistoista ja edellisten polvien työn ja hiljaisen tiedon kunnioittamisesta.