"Emme tarvitse neuvoja puistopuutarhureilta" – metsänomistajan huoli metsistä heräsi, kun Brysselin meppien rintama rakoilee

Euroopan unionista kaikuvat puheet metsistä ovat tiukentuneen sen verran paljon, että jyväskyläläinen metsänomistaja Toivo Parkkonen tarttui kynään ja kirjoitti huolensa MT:n mielipidepalstalle – ensimmäistä kertaa.

Parkkosen mielestä EU:ssa ei ymmärretä suomalaista metsänhoitoa ja sen pitkää, menestyksekästä historiaa. Hän pelkää, että EU:ssa halutaan museoida suomalaiset metsät koko Euroopan yhteiseksi hiilivarastoksi.

"Emme tarvitse neuvoja 'puistopuutarhureilta', joille pitää jatkuvasti rautalangasta piirtää, mitä on kestävä metsätalous", Parkkonen toteaa.

Erityisesti Parkkosta ärsyttää se, että suomalaismeppien rintama on revennyt – jopa saman puolueen mepit saattavat olla metsien käytöstä täysin eri mieltä.

Parkkonen on eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli. Hän on perinyt metsäomaisuutensa isältään. Vaimon kanssa metsäomaisuutta on ostettu pikkuhiljaa lisää.

Suvun ensimmäiset maat osti Parkkosen Herman-vaari, joka lähti vuosisadan alussa Amerikkaan elantoa etsimään. Perimätieto kertoo, että Herman työskenteli rautateillä vanginvartijana yhteensä kymmenen vuotta.

Valtameren takana ansaitulla pesämunalla Herman osti maata ja metsää Kyyjärveltä. Vaarilta perittyyn peltoon Parkkonen istutti muutama vuosi sitten kuusta, ja alalle tehtiin juuri heinäntorjuntaa polkemalla.

Ennen puiden istutusta ala kasvoi niin sanottua hömppäheinää. Parkkonen ajatteli, ettei vaari olisi niin halunnut. Unessa hän istutti puita vanhan miehen kanssa ja sai vahvistuksen suunnitelmilleen istuttaa kuusta.

Parkkonen oli kymmenen vuotta, kun hän ensimmäisen kerran lähti isänsä kanssa metsänparannustöihin. Jo silloin tiedostettiin metsän monimuotoisuus. "Sekametsä oli silloisen tietämyksen mukaisesti terveempi tauteja vastaan kuin monokulttuurin metsä."

Elämänsä aikana Parkkonen on opiskellut metsänhoitoa ja opettanut pojallensakin metsurin työt. Hän luottaa suomalaiseen metsäosaamiseen kuin kiveen, mutta luottamus päätöksentekoon horjuu.

"Hyvää ei ehdoin tahdoin pidä mennä muuttamaan. Siitä ei todennäköisesti tule muuta kuin huonompaa."

Miksi meillä pitää lisätä suojelua, vaikka Brasiliassa tuhotaan sademetsää? Riittääkö puuta teollisuudelle, jos jatkuva kasvatus lisääntyy, onko ikivanha lahometsä parempi hiilinielu kuin nuori, kasvava metsä, Parkkonen kysyy.

Lue Toivo Parkkosen mielipidekirjoitus:

Lukijalta: Europarlamentaarikot, miksi suomalaista metsänhoitoa pitää haukkua Brysselissä?