Antti Asikaisen mielestä metsäsektorin tuottama arvonlisä tulisi tuplata ‒ ”Kasvua pitää hakea muuten kuin jalostusvolyymejä lisäämällä”

Mitä sanoisit niille, jotka kyseen­alaistavat Metsäbiotalouden tiede­paneelin riippumattomuuden?

Olemme tieteellinen ja riippumaton asiantuntijaelin kuten muutkin paneelit. Katsomme metsää ja metsän arvoketjua tasapainoisesti eri näkökulmista. Meillä on hyvä, keskusteleva, dynaaminen ja monialainen tiimi. Toimintaamme kannattaa arvioida tekojemme ja kannanottojemme kautta.

Onko uusi paneeli mielestäsi vastavoima runsaasti julkisuutta saaneille Ilmasto- ja Luontopaneeleille?

Vastavoimana olemisen sijasta me pikemminkin täydennämme metsäsektoriin liittyvää tarkastelua ketjun arvonlisänmuodostuksen näkökulmasta. Arvonlisään kuuluvat myös metsän tarjoamat ekosysteemipalvelut.

Mitä hyötyä yhteiskunnalle on uudesta tiedepaneelista?

Tuemme poliittista päätöksentekoa tutkimukseen pohjaavalla asiantuntemuksella. Paneelimme tehtävälistalla ovat melko vahvalla panoksella metsäsektorin tuottama arvonlisä, investoinnit ja työllisyysvaikutus. Samalla pohdimme, miten metsien tuottamia muita palveluja kehitetään.

Haemme mahdollisuuksia, joiden kautta metsäsektori voisi ylläpitää kestävästi nykyistä merkitystään yhteiskunnassa ja taloudessa ja samalla tehdä avauksia uusien teknologioiden käyttöönoton kautta. Kasvua pitää hakea nyt muuten kuin jalostusvolyymejä lisäämällä.

Paperintuotannon kultakaudella Suomen metsäsektorin tuottama arvonlisä oli 14 miljardia euroa vuodessa. Vuonna 2019 se putosi yhdeksään miljardiin euroon. Vuoteen 2035 mennessä tavoittelemme 17 miljardin euron arvonlisää.

Millaista tiedeosaamista paneelin jäseniltä löytyy?

Muun muassa metsätieteiden, tekniikan tieteiden, ilmastotieteen, ympäristötieteen, yhteiskuntatieteiden, puuenergian ja puurakentamisen osaamista. Paneelin ympäristöasiantuntijat ovat perehtyneet muun muassa metsän ekologiaan, vastuullisuuteen, ympäristösosiologiaan ja metsätalouden vesistövaikutuksiin.

Kaikki paneelin jäsenet ovat alansa tohtoreita, useimmat myös professoreja.

Millaisia tavoitteita metsäpaneelilla on tälle vuodelle?

Ensimmäiseksi eteen tulee hallitusohjelman laatimisen tukeminen. Annamme myös lausuntoja metsiin kohdistuvasta EU-politiikasta. Voimme nostaa keskusteluun minkä tahansa ajankohtaiseksi ja merkittäväksi katsomamme aiheen.

Kokoonnumme vähintään kuusi kertaa vuodessa, ja sen lisäksi on pienempiä työryhmäkokouksia. Peruskauraa metsäpaneelille on tiedon tuominen erilaisiin politiikkaprosesseihin ja sitä kautta vaikuttaminen metsäalan päätöksentekoon.

Uutisoinnin mukaan Suomen metsien hiilinielut ovat ”romahtaneet”. Miten itse kuvaisit asiaa?

Vuonna 2013 Suomen metsien kasvu kääntyi laskuun. Samana vuonna myös Norjan ja Ruotsin metsien kasvu pieneni. Taustalla tässä olivat kuivuus ja Suomessa myös metsiemme ikääntyminen.

Suomen metsien vuotuinen kokonaishiilensidonta ei ole juuri muuttunut. Suomen metsät ovat viime vuosina sitoneet 130–140 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Tämä luku seurailee metsiemme bruttokasvua, ja se on pysynyt koko ajan varsin vakaana.

Sen sijaan hiilinielujen eli metsien kokonaishiilivaraston kasvu on hidastunut. Suurin hiilinielujen suuruuteen vaikuttava tekijä on globaali taloustilanne. Esimerkiksi finanssikriisin jälkeen vuonna 2009 meillä oli valtavan suuri hiilinielu, koska puu ei käynyt kaupaksi ja hakkuut romahtivat. Nyt puulla on ollut taas kysyntää ja hakkuut ovat lisääntyneet.

Siksi nielut ovat pienentyneet, joidenkin mielestä jopa romahtaneet.

Mitä pitäisi tehdä, jotta metsien hiilinielua saadaan kasvatettua?

Tässä pitää tehdä valinta. Kysymys on siitä, kuinka paljon haluamme tuloja metsäluonnonvarasta. Lyhyellä aikavälillä hakkumäärät ovat ratkaisevia hiilinielujen kehittymiselle. Hakkuumääriä voidaan jonkin verran säädellä politiikkavetoisesti, mutta aika pitkälle markkina määrää sen, kuinka paljon puuta metsistä korjataan.

Hiilensidonnan kannalta hyvä tavoite olisi pitää metsämme täystiheinä. Kun puut käyttävät tehokkaasti kasvutilan ja kasvutekijät, se johtaa pitkällä aikavälillä korkeimpaan mahdolliseen hiilensidontaan.

Tuhka- ja kasvatuslannoituksilla saadaan lisätyksi nopeasti metsien kasvua ja hiilensidontaa. Pidemmällä aikavälillä kasvua voidaan parantaa metsänjalostuksella.

Nykyisen kasvun ylläpito Suomessa ja koko Euroopassa voi olla vaikeaa. Metsien ikäluokkajakauman vuoksi nielut pienenevät muuallakin kuin Suomessa. Myös kuivat kaudet ja metsätuhot heikentävät metsien hiilensidontaa koko Euroopassa.

Ovatko liian harvaksi jätetyt ensiharvennukset Suomessa todellinen ongelma?

Kysymys on vielä kiistanalainen. Luonnonvarakeskuksessa on parhaillaan menossa tutkimus siitä, onko harvennuksia tehty liian ravakasti. Asiasta tulee lisää tietoa kevään aikana. Olisi ehkä tarpeen ottaa askel taaksepäin ja palata hieman korkeampiin puuston tavoitepohjapinta-aloihin ja vanhan metsälain mukaisiin harvennussuosituksiin. Nuorten metsien harvennusten suhteelliset korjuukustannukset toki nousevat hieman, kun hakkuukertymä pienenee.

Miten ja kenen metsissä metsien vaadittu lisäsuojelu olisi järkevintä hoitaa?

Pääosa suojellusta pinta-alasta on nyt Pohjois-Suomessa. Lisäsuojelua on siksi perusteltua kohdentaa Etelä-Suomeen, jossa meillä on niukemmin eriasteisesti suojeltua metsää. Etelä-Suomessa suojelun painopiste olisi omistussuhteiden vuoksi yksityisten metsänomistajien ja yhteisöjen metsissä.

Suojelun pitää kuitenkin olla täsmätoimi ja johtaa valituilla kohteilla haluttuun lopputulokseen kyseisessä ekosysteemissä. Suojelurahaa ei kannata kylvää silmät kiinni, sillä rahalle on yhteiskunnassa monta muutakin kohdetta. Metsien monimuotoisuutta pitää hoitaa myös talousmetsissä, ja siinä onkin päästy jo hyvin eteenpäin.

Onko Luonnonvarakeskuksella riittävät resurssit tehdä metsän­hoidon perustutkimusta?

Meillä on hyvät resurssit, ja tutkimuksen rahoitusrakennetta on saatu monipuolistettua. Tutkijakaartissa on menossa sukupolvenvaihdos, mikä vaatii suunnitteluresursseja. Olemassa oleva osaaminen pitää saada siirretyksi uudelle tutkijapolvelle.

Milloin kävit viimeksi metsässä ja mitä siellä teit?

Noin kuukausi sitten kävin mökki­saaressamme Pohjois-Karjalassa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2023.