Pirunkurun nousu palkitsee ponnekkaan retkeilijän: Karu rakkakivikko ja huipulla avautuvat maisemat ovat vertaansa vailla

Kaikkeen sitä ihminen suostuu. Kuten esimerkiksi juoksemaan lähes maratonin mittaisen matkan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston poluilla.

En ollut tutustunut reittiin kovin tarkasti etukäteen ja hyvä niin. Kun Yllästunturin nousu oli takanapäin, ajattelin, ettei ainakaan pahempaa voisi olla enää luvassa.

Reitin loppupuolella Kesänkijärven rantaa mukaillut polku lähti hiljalleen nousuun. Juurien sekaan alkoi ilmestyä kiviä.

Metsäinen polku jyrkkeni jyrkkenimistään, ja maa peittyi hiljalleen rakkakivikon alle. Yhtäkkiä puut hävisivät, ja edessä avautui jyrkkä ja pitkä Pirunkurun nousu kohti Kesänkitunturin huippua.

Aluksi mielen valtasi epäusko. Lähdin kuitenkin tarpomaan taivalta kivi kerrallaan varovasti ja harkiten.

Kivutessani tunsin suurta kunnoitusta luontoa kohtaan. Pakkasrapautumisesta muodostuneet rakkakivet ovat olleet täällä miljoonia vuosia säiden armoilla. Kai minä nyt jaksan yhden nousun sentään vielä pusertaa. Samalla pelkäsin, että yksikin harha-askel saisi valtavat kivimassat liikkeelle.

Tunturin huipulla oli voittajafiilis. Pitkä nousu oli ollut jokaisen askeleen arvoinen jo pelkästään maisemien takia!

Jyhkeä rakkakivikko jäi vielä kilpailun jälkeen kummittelemaan mieleen. Seuraavana päivänä löysin itseni kipuamasta samaa kivistä taivalta uudelleen, vaikka jalat olivat kaikkea muuta kuin vetreät.

Uusinta kannatti, sillä tällä kertaa oli aikaa pysähtyä, vetää syvään henkeä ja ihastella ympärillä avautuvia mielettömiä maisemia.

Kesänkitunturin huipulla puhaltanut tuuli tuntui puhdistavan koko kehon. Kiviä täplittävät jäkälät saivat tunturin hohtamaan paikoin vihreänä.

Noin kahdeksan kilometrin mittainen Pirunkurun ponnistus ei ole kaikista helpoin reitti mutta sitäkin palkitsevampi. Nousun jälkeen matka taittuu alamäkeen kuin itsestään.

Reitin loppupuolella ehdin bongailla myös kasveja. Pikkuiset vanamon kukat kurkkivat laajana mattona sammalten välistä. Vanhan ikimetsän reunalla katseen vangitsi ruohokanukka, yksi maailman harvoista mustakukkaisista lajeista. Suon reunalla ihastelin vielä maariankämmekkää täplikkäine lehtineen.

Pirunkurun nousua varten kannattaa käydä tankkaamassa Kesänkitunturin katveessa sijaitsevassa Kesängin Keitaassa. Poropiirakka, lohikeitto tai hillolla ja kermavaahdolla kuorrutettu lätty antavat juuri sopivasti potkua!

Kirjoittaja on MT:n toimittaja

Lue myös:

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto nousi maailman matkakohteiden parhaimmistoon

Metsähallitukselta neuvo tunturissa vaeltavalle ikävän lieveilmiön seurauksena: "Älä siirrä yhtään kiveä"

Ensikertalaisen Lapin-vaeltajan matkapäiväkirja: "Tunturin huipulla tuntuu lähes taivaalliselta"

Some kertoo samaa kuin kävijätutkimukset mutta nopeammin – tutkija luokitteli kaikki Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta Instagramiin vuoden aikana ladatut kuvat