Metsäopiskelijoiden palikkatesti on tällainen – testaa, pääsisitkö sinä läpi!

Metsäalaa voi opiskella yliopistotasolla Helsingissä ja Joensuussa. Vaikka tutkinto on akateeminen, siihen kuuluu paljon käytännönläheisiä kursseja. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisen kesän opiskelijat viettävät kenttäkursseilla, joilla esimerkiksi istutetaan taimia ja raivataan taimikkoa.

Helsingin yliopistossa opintojen loppuvaiheessa eli maisterivaiheessa tarjolla on kurssi, jolla tutustutaan puuaineen rakenteeseen ja eri puulajien tunnistamiseen. Kurssi on pakollinen puuteknologiaan erikoistuville.

"Ajattelen kuitenkin, että kurssin sisältö on perustietoa, josta jokaisen metsätieteilijän olisi hyvä olla perillä", kurssista vastaava yliopistonlehtori Juha Rikala Helsingin yliopistosta sanoo.

Yliopisto-opetuksen resursseja on vähennetty, joten kurssien turhaa päällekkäisyyttä on pyritty karsimaan. Nykyään kurssi on yhteinen bio- ja ympäristötieteiden opiskelijoiden kanssa. Aikaisemmin molemmilla oli erilliset, suunnilleen samansisältöiset kurssit.

Puulajeja tunnistetaan kurssilla mikroskooppisista ja makroskooppisista näytteistä. Ensimmäisillä tarkoitetaan ohuen ohuita puuleikkeitä, joita tarkastellaan mikroskoopin alla. Makroskooppiset näytteet ovat kämmenen kokoisia puupalikoita.

Opeteltavia palikoita on 31: kotimaisia ja ulkomaisia puulajeja sekä niiden erikoismuotoja, kuten visakoivua ja mukuramäntyä.

Opiskelija saa valita, tenttiikö palikat suomeksi, ruotsiksi, englanniksi vaiko tieteellisin nimin. Puulajin määrityksen lisäksi pitää perustella, mistä rakenteellisista piirteistä puulajin tunnisti. Pelkkä väri tai kappaleen paino eivät ole yksiselitteisiä tuntomerkkejä, koska ne voivat vaihdella samalla puulajilla.

"Esimerkiksi tammen kohdalla on pystyttävä erottamaan, että se on kehäputkiloinen ja että sen suuret ydinsäteet näkyvät paljain silmin", Rikala kertoo.

Palikkatentin lisäksi kurssiin kuuluu tavanomainen lopputentti, jossa vastataan erilaisiin puun rakennetta koskeviin kysymyksiin.