Lupiinin siitepöly on myrkyllistä mehiläisille

Uusi lasten tietokirja Pölyttäjien kirjo kuljettaa pienet ja vähän isommatkin lukijat elintärkeiden hyönteisten maailmaan. Kirjassa syvennytään perhosiin, mehiläisiin, kimalaisiin ja yllättäviinkin pölyttäjälajeihin, jotka ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.

Oppikirjaa muistuttavassa teoksessa seikkailevat nuoret hyönteistutkijat Havu ja Tuisku, jotka ihmettelevät ja kommentoivat löytämiään faktoja.

Heti alussa on hyvä, sarjakuvamainen tiivistys siitä, miksi pölyttäjät ovat tärkeitä ja miksi niiden vähenemisestä pitää olla huolissaan: Ilman pölyttäjiä jäisi moni herkku, kuten mansikat syömättä.

Ensimmäinen kappale tutustuttaa siihen, miten mehiläinen aistii maailman. Uutta tietoa itselleni oli, että mehiläisillä on sähköaisti, jonka avulla ne havaitsevat, että lähistöllä on tarjolla mettä. Magneettiaistin avulla ne osaavat suunnistaa.

Pölyttäjiä uhkaavat torjunta-aineiden lisäksi ilmastonmuutos ja vieraslajit. Esimerkiksi Pohjois-Amerikasta levinnyt komealupiini valtaa alaa alkuperäisiltä kasvilajeilta, joita pölyttäjät tarvitsevat ravinnokseen. Lisäksi lupiinin siitepöly on kimalaisille ja mehiläisille myrkyllistä.

Kirjan on kirjoittanut ympäristöekologian dosentti Mia Rönkä, joka yhdistää tutkijan tarkkuuden ja tiedetoimittajan taidon tiivistää asioita.

Äärimmäinen tiivistämisen muoto on runous, jonka Rönkä myös taitaa. Kirjan kolmas kappale Miksi pölyttäjät vähenevät? alkaa säkeillä:

Kärpäslätkät myrkkypullot kitkeminen lätkiminen / karsiminen karsastaminen katkominen kammoaminen / miten niistä pääsee eroon / paahteisen nurmikon kukaton kuivuus / lupiinin myrkyllinen kauneus / ettei osaa enää / viestiä / ei löydä / reittiä / ei / kuolee ilman nimeä / häviää huomaamatta / tietämättä olemme vähemmän

Kirjan on kuvittanut taidekasvattaja ja sarjakuvataiteilija Janne Toriseva. Kuvitukset ovat kekseliäitä ja värikkäitä. Graafiset elementit on tuotu hauskasti osaksi Havun ja Tuiskun seikkailuja.

Kirjassa on vinkkejä, mitä kukin voi itse tehdä pölyttäjien hyväksi. Se kannustaa myös lajintuntemuksen opetteluun. Kun hyönteisillä on nimet, ne tuntuvat vähän vähemmän oudoilta ja ällöttäviltä.

Paksuhko teos on suunnattu etenkin alakouluikäisille lapsille. Päiväkoti-ikäisiäkin se voi kiinnostaa, mutta tuhti kattaus tietoa voi uuvuttaa lukijan.

Mia Rönkä ja Janne Toriseva: Pölyttäjien kirjo. 81 sivua. Lasten Keskus. Kuva: Lasten Keskus