Nykyiset raivaussahat kestävät hyvin kierroksia, mutta välillä kaasusta pitää myös höllätä. Pikkukierrosilla ajaminen rikkoo keskipakokytkimen, jota Risto Hintikka näyttää. Kuva: Petteri Kivimäki
Huoltoa kaipaavan raivaussahan tuntee jo hajusta
Raivaussaha kaipaa huomiota talviseisokin jälkeen. MT Metsä kysyi kokeneilta sahakorjaajilta vinkit, joilla työ pääsee alkamaan.Tilaajalle
Pienkonekorjaajat Risto Hintikka (vas) ja Vesa Kirri tuntevat sahojen metkut vuosikymmenten kokemuksella. Polttoaineperäiset häiriöt eivät ole Juha Kirrille enää yhtä tuttuja. Kuva: Petteri KivimäkiKevät ja alkukesä ovat hyvää aikaa laittaa raivaussaha laulamaan taimikossa. Varjeltavat puunalut erottuvat, eivätkä hyttyset ja helle vaivaa kuten keskikesällä.
Ennen toimeen tarttumista on paikallaan uhrata hetki mahdollisesti talven yli seisoneen raivaussahan tarkastukselle. Mitä kannattaisi ottaa huomioon, jotta työ ei mene kannonnokassa rassaamiseksi?
Raivaus- ja moottorisahojen parissa vuosikymmeniä työskennellyt mutta nykyisin eläkkeellä oleva pienkonekorjaaja Risto Hintikka lupautui tulemaan toisen pienkonekorjaajan Vesa Kirrin pajalle kertomaan, mitä metsänomistajan kannattaa tehdä raivaussahalleen ennen taimikonhoitoon suuntaamista.
Hintikka aloitti sahojen korjaamisen 1970-luvulla. Parhaimmillaan asiakkaana oli yli kolmesataa ammattimetsuria.
Niiden joukosta Hintikka valitsi eräälle valmistajalle joukon koemetsureita, jotka pitivät päiväkirjaa sahan toiminnasta eri käyttöolosuhteissa tuotekehitystä varten. Hintikka toimi välikätenä metsurien, maahantuojan ja valmistajan välisessä tiedonvaihdossa.
Ilmansuodattimen tukkeutuminen muuttaa polttoaineen ja ilman seossuhdetta. Suodatin kannattaa puhdistaa paineilmalla, joissakin malleissa sen voi pestä. Varma tapa on vaihtaa tilalle uusi. Kuva: Petteri KivimäkiKirri puolestaan otti jatkaakseen Hintikan sahamyynnin ja korjaustoiminnan vuoden 2009 alussa. Sitä ennen hän ehti työskennellä Hintikan rinnalla kuusi vuotta. Parivaljakolla on siis sahojen huoltokokemusta yhteensä noin puoli vuosisataa.
Hintikka nostaa pöydälle ongelmakimpulta näyttävän – tai oikeastaan tuoksuvan – tapauksen. Nenään pelmahtaa vanhentuneen kaksitahtibensiinin pistävä tuoksu. Sahakorjaajalle se juoruaa lahjomattomasti edessä olevista ongelmista.
”Tankkiin pitkäksi aikaa unohtunut bensiini on takuuvarma käyntihäiriöiden aiheuttaja raivaussahassa. Sen kyllä hajusta tuntee”, Hintikka sanoo.
Magnesiumseoksesta valetun sahan kevytmetallikuoressa lukee kohokirjaimilla Homelite, 1960–1970-lukujen amerikkalainen valtamerkki ja yksi ensimmäistä raivaussahoista.
Sytytystulppa kuluu käytössä huomaamatta ja kärkiväli kasvaa. Osa on tärkeyteensä nähden niin edullinen, että sen vaihdossa ei kannata kitsastella. Kuva: Petteri KivimäkiRaivurivanhus on kuin poikittain oleva moottorisaha, johon laipan tilalle on liitetty raivaussahan putki ja päässä oleva kulmavaihde. Raivuri on rakennettu vuonna 1963 esitellyn ensimmäisen kevytsahan Homelite XL 12 -mallin 58 kuutiosentin moottorin ympärille varustamalla se hieman isommalla sylinterillä ja männällä.
”Tämä on ensimmäisiä raivaussahoja, joita minä korjasin. Valmistusvuosi on 1973. Nykyisin raivaussahoissa käytetään varta vasten niihin suunniteltua moottoria”, Hintikka sanoo.
Yksi ensimmäisiä raivaussahoja oli rakennettu Homelite XL-12 moottorisahan ympärille. Esimerkikki vuodelta 1973. Kuva: Petteri KivimäkiVanha saha käy esimerkiksi siitä, mitä polttoaineen pitkä seisottaminen tarkoittaa. Bensiini luovuttaa haihtuvimmat hiilivetynsä taivaalle ja muuttuu ajan myötä hartsimaiseksi, tahmeaksi. Se tietää ongelmia, jotka kävivät varhaisten sahojen kanssa tutuiksi.
Talven yli säilytys nostaa bensiinin hartsipitoisuutta kymmenen prosenttia, ja kesäkuumalla ilmiö kiihtyy. Kaasuttimen ahtaat kanavat menevät tukkoon, ja silloin käyntihäiriöiltä ei pelasta mikään.
Parasta olisi tyhjentää tankki. Tankin täyttäminen uudella bensalla tai pienkonebensalla auttaa sekin.
Murtunut polttoaineletku aiheuttaa käyntihäiriöitä. Letkun kunto on helppo tarkistaa. Kuva: Petteri KivimäkiPolttoaineperäiset ongelmat ovat Hintikan mukaan olleet aina läsnä moottorisahakorjaajan arjessa, mutta erityisesti niitä oli 1970-luvulla.
Seosbensaa varastoitiin usein tynnyreissä tai tilatankeissa ja sekaan kertyi vettä. Kun kaksitahtibensaa sekoitettiin ennen myyntiä öljyn sekoittamiseksi, pohjalle painunutta vettä tuli helposti mukaan. Se tuotti runsaasti käyntihäiriöitä.
”Homelite, McCullogh ja muutama muu, jos ne sai käymään, tunsi olevansa jotain. Jos öljyt olisivat olleet nykytasoa, niin sahojen mainekin olisi nyt toinen. Ensimmäiset kunnon kaksitahtiöjyt alkoivat tulla vasta 1970-luvun lopulla”, Hintikka sanoo.
Polttoainesuodattimen puhtaus kannattaa tarkastaa. Sen saa esille rautalangasta väännetyllä koukulla vetämällä. Kuva: Petteri KivimäkiVikaa oli myös käyttäjissä, jotka sekoittivat itse polttoaineen varmuuden vuoksi liian korkealla seosprosentilla. Liian öljyiseksi tehty seos jumitti männänrenkaat ja karstoitti kampiakselin laakereiden kuulanpitimiä, mikä johti usein konerikkoon. Tuon aikakauden metsurin tunnisti haalariin tarttuneesta kaksitahtikoneen pakokaasun hajusta.
Opit eivät ole vuosikymmenissä muuttuneet. Jos mielii sekoittaa bensansa itse, polttoaineen oikea seossuhde on edelleen olennainen muistaa. Valmistajan suosituksia kannattaa noudattaa, nykysahoissa öljyn määrä on usein kaksi prosenttia.
Pääsääntö on, että kun leikkaat, niin kaasu pohjaan.
Liika öljy tekee nykysahoille samaa hallaa kuin edeltäjilleen eli karstoittaa moottorin.
Männänpäähän kertyvä paksu karstakerros voi alkaa kesäkuumalla sahaa kuormitettaessa hehkua, mikä johtaa pian konevaurioon.
”Saha ei tarvitse seosöljyyn varmuuslisää”, Vesa Kirri muistuttaa.
Kun tankissa on oikeanlainen polttoaine, ollaan jo pitkällä. Entä sahan käyttö, voiko raivurin rikkoa sitä väärin käyttämällä?
Ehjä terä soi heleästi kuin kirkonkello, kun sitä napauttaa. Jos sointi puuttuu, terä saattaa olla murtunut ja se kannattaa jo turvallisuuden vuoksi vaihtaa. Viilaaminen on helppoa ja harituksenkin voi terään tehdä itse, kun ostaa sitä varten työkalun. Kuva: Petteri Kivimäki”Se on vaikeaa, sillä nykyiset sahat kestävät todella hyvin, ihan eri tavalla kuin 1970-luvulla. Pääsääntö on, että kun leikkaat, niin kaasu pohjaan. Vajailla kierroksilla ajamalla sahan keskipakokytkin kuluu ja lopulta menee rikki”, Hintikka sanoo.
Vesa Kirri suosittelee myös reipasta kierroksilla ajamista.
”Ei nykysahoja kierroksilla ajamalla saa rikki kuin poikkeuskäytöllä. Jos kesäkuumalla huudatetaan kaasu pohjassa tankki tankin perään, niin jossain vaiheessa männän lämpötila saavuttaa alumiinin sulamispisteen, ja silloin peli on ohi.”
Korjaamolle on tullut näin rikottuja sahoja. Usein paljastuu, että niillä on ajettu heinää tai raivattu vesakkoa siima- tai kolmioterällä hellittämättä hetkeksikään kierroksia.
Käynnistysnaru vapaa kelautuminen ja käynnistyskäpälien vapaa liikkuminen voidaan tarkastaa samalla kertaa. Puhaltimen suojus on hyvä puhdistaa sahanpurusta samalla. Kuva: Petteri KivimäkiKaasuttajan seoksen säätöihin maallikon ei kannata juurikaan koskea. Se on paras jättää korjaamon tehtäväksi. Sama koskee kaasuttimen purkamista, jos siihen ei ole taitoa ja tietoa.
”Omatoimipurkamisen jälkeen saha toimii entistä huonommin”, Hintikka varoittaa.
Kulmavaihteen vaseliinin määrä kannattaa tarkastaa ja tarvittaessa lisätä. Rattaiden tulee näkyä vaseliinin lisäämisen jälkeen, ettei tule täytettyä liikaa. Kuva: Petteri KivimäkiHyvin palvelleen ja ehjän raivaussahan koneremonttia kannattaa joissain tapauksissa harkita uuteen vaihtamisen sijasta, etenkin jos kyseessä on ammattikäyttöön tehty kone.
”Uuden männän, kampiakselin laakereiden ja tiivisteiden vaihtaminen vielä kannattaa, osat maksavat noin 150 euroa ja siihen kaksi tuntia työtä päälle”, isällään Vesa Kirrillä työskentelevä pienkonekorjaaja Juha Kirri sanoo.
Eräissä sahoissa vetoakselin voi kääntää toisin päin suojaputkessa. Näin tekemällä ura-akselin ja sen vastinparien kulumista voi hidasta Kuva: Petteri KivimäkiOmatoimikorjaajille Kirri suosittelee alkuperäisosia, vaikka houkutus tilata netistä halvempia tarvikeosia on suuri,
”Erä asiakas oli ostanut netistä tarvikekaasuttimen. Osan vaihtamisen jälkeen hän toi sahan korjaamolle, kun se ei kiihtynyt. Kun kaasutin purettiin, huomattiin huonon kiihtyvyyden johtuvan siitä, että kaasuttimessa ei ollut lainkaan siihen alkuperäisenä kuuluvaa kiihdytyspumppua”, Juha Kirri sanoo.
Lue myös:
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
