Metsäkauriit tulevat Suomussalmen Pyykkölänvaaralla sijaitsevalle ruokintapaikalle luottavaisesti – paikan isäntä saa seurailla koiransa kanssa eläimiä aitiopaikalta

Ruokinnalla käyvät metsäkauriit suhtautuvat Olavi Pyykköseen ja tämän Peski-koiraan hyvin luottavaisesti. Kuva: Hannu Huttu

Helmikuinen pakkasaamu valkenee Suomussalmella. Lumen kuorruttama Pyykkölänvaaran maisema on kuin satukirjasta.

Olavi Pyykkönen katsoo talonsa ikkunasta pellon takana sijaitsevalle ruokintapaikalle. Pari metsäkaurista käyskentelee kärsimättömän näköisenä ruokintakatoksen vieressä. On aika viedä kauriille ruokaa.

Pyykkönen ottaa joka-aamuiseen hommaansa mukaan myös lapinporokoira Peskin. Mies ja koira kulkevat lumipolanteista polkua perätysten sadan metrin päähän ladolle.

Ladossa Pyykkösellä on rehusäkki, josta hän kaivaa ämpäriin sopivan annoksen evästä. Matka jatkuu ladon vieressä sijaitsevalle ruokintakatokselle, johon hän tyhjentää ämpärin.

Peski maistaa rehua kuin tarkastaakseen sen laadun. Pyykkönen siirtyy muutaman metrin päähän katoksesta. Kutsuu kauriita ja viheltää pari kertaa.

Lumisen kuusitaimikon kätköstä näkyy liikettä. Ensin pari vasaa jolkottelee pellon puolelle ruokintakatokselle. Naaras ja kaksi pukkia liittyvät pian niiden seuraan. Pyykkönen ja Peski seuraavat tapahtumaa aitiopaikalta.

Ensimmäinen havainto kauriista Pyykkölänvaaralla tuli kymmenen vuotta sitten. Naapurin mies oli nähnyt metsäkauriin vaaran rinteessä. Havainto sai Pyykkösen kokeilemaan ruokintaa ja ruokinnalle ilmestyi heti kolme kaurista.

Kaurismäärä lisääntyi vuosien saatossa ja parhaimmillaan on käynyt kaksitoista eläintä.

”Tällä hetkellä ruokinnalla kulkee kahdeksan kaurista”, Pyykkönen sanoo.

Myös muualla kaurismäärät ovat kasvaneet jyrkästi.

”Vähän joka kylällä on nykyisin ruokintapaikka.”

Ruokalistalta löytyy pääasiassa porolle tarkoitettua rehua, joskus kauraa ja kuivaa heinää. Juurekset, kuten porkkana, kelpaa myös.

Pyykkönen säännöstelee ruuan määrää.

”Olen arvioinut, että kauriit saavat noin kolmasosan ravinnosta ruokintapaikalta. Eivät sitten tule liian riippuvaiseksi ruokinnasta, koska joutuvat hankkimaan osan ruuasta metsästä”, hän miettii.

”Ruokinnan aloitan vähän ennen lumen tuloa, keskimäärin lokakuun alusta.”

Keväällä lumien sulettua toukokuun puolella kauriit hajaantuvat metsiin ja ruokinta lopetetaan.

Ajan saatossa kauriit ovat tottuneet ruokkijaansa, ja kesän jälkeen osa tutuista kauriista palaa takaisin ruokinnalle. Sydäntalvella runsaan lumen aikaan kauriit elävät pienellä alueella ruokintapaikan läheisyydessä käyttäen polkujaan liikkumiseen.

Metsäkauris on levinnyt Suomeen kaakosta ja toisaalla Ruotsista Torniojoen yli. Läntiseen Suomeen on tehty myös siirtoistutuksia. Kanta on levittäytynyt Pohjois-Suomeen asti ja runsastunut vuosi vuodelta.

Pohjoisen kauriit selviävät talvesta paljolti ruokintapaikkojen avulla.

Paksu lumihanki ei ole kauriin kaveri. Liikkuminen on hyvin vaikeaa metrisessä kinoksessa. Pienet sorkat uppoavat pohjaan asti ja riittävän ravinnon löytäminen on hyvin haastavaa.