Isomäki: Puulämmitys ja lämpöpumppu ovat yhä lyömätön työpari

Olen pitkään sanonut, että Etelä-Suomessa ilma- tai maalämpöpumppu ja vähän pohjoisempana maalämpöpumppu on paras pientalojen ja pienkerrostalojen lämmitysratkaisu. Erityisesti ilmalämpöpumppuja kannattaa täydentää puulämmityksellä ainakin kovimpien pakkas­jaksojen aikana.

Suomen etelärannikolla uudet ilmalämpöpumput tuottavat kuluttamansa sähkön määrään nähden viisinkertaisen määrän lämpöä, ja vain pieni osa Suomen sähköstä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Sekä tulisijat että ilmalämpöpumput vapauttavat lämpönsä keskelle huoneilmaa, kun taas patterien lämmöstä osa johtuu suoraan ulos ikkunoiden ja ulkoseinien kautta. Osa kaukolämmöstä menetetään hävikkinä jo tuotanto- ja siirtovaiheessa.

Silloin, kun pakkanen laskee 35 asteeseen, jopa parhaiden ilmalämpöpumppujen käyttö menee suoraksi sähkölämmitykseksi. Sähkön kulutushuippujen ja niihin liittyvien hintapiikkien madaltamiseksi olisi hyvä, jos mahdollisimman monet kotitaloudet tuottaisivat kovilla pakkasilla pääosan lämmöstään puulla tai pelleteillä.

Puulämmitystä ja lämpöpumppuja on viime aikoina myös arvosteltu, kahdelta suunnalta. Toisaalta on muistutettu puunpolton hiukkaspäästöistä sekä siitä, että puulle olisi parempaakin käyttöä. Sanoisin, että Suomessa säiden vaihtelut ovat globaaliin keskiarvoon verrattuna niin äärimmäisiä, että meillä kannattaa käyttää jonkin verran puuta myös energiaksi. Puun pienpoltto ei myöskään ole suuri kansanterveydellinen ongelma, jos ihmiset eivät altistu isoille hiukkaspäästöille ympäri vuoden.

Toinen kritiikki on kohdistunut ilmalämpöpumppujen yleisimpään kylmäaineeseen HFC 32:een eli R32:een. Kansainvälinen Greenpeace on vaatinut R32:n kieltämistä ja korvaamista niin sanotuilla luonnollisilla kylmäaineilla. Kyse on ollut ennen kaikkea Kigalin protokollaksi kutsutun sopimuksen tulkinnasta.

Greenpeace on huomauttanut, että vaikka R32:n ilmastoa lämmittävä vaikutus on sadan vuoden kuluessa vain 675 kertaa suurempi kuin hiilidioksidilla, 20 vuoden tähtäimellä se lämmittää ilmastoa 2 470 kertaa voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Tämä on totta. Mutta ilmakehässä on 420 miljoonasosaa hiilidioksidia (ppm, part per million), kun taas R32:n pitoisuus ilmakehässä on 12–15 biljoonasosaa (ppt, part per trillion). Jos kerran R32:ta on ilmakehässä 30 miljoonaa kertaa vähemmän kuin hiilidioksidia, ei ole kauhean oleellista, miten suuri sen lämmittävä vaikutus on.

Sitä paitsi suurin osa R32:sta ei taida päätyä ilmakehään lämpöpumpuista. Maailmassa on noin miljardi R32:ta käyttävää ilmalämpöpumppua ja ilmastointilaitetta, joissa on keskimäärin noin kilo kyseistä kylmäainetta. Lisäksi suurin osa vanhemmista malleista käyttää kylmäaineseosta, josta puolet on R32:ta. Jotta kaikki ilmakehään vuosittain päätyvä R32 (noin 21 000 tonnia) voisi olla peräisin ilmalämpöpumpuista, enemmän kuin yhden sadasta pitäisi vuosittain laskea kylmäaineensa ilmakehään.

Lämpöpumppuja asennettaessa tai uusittaessa tähdätään suljettuun kiertoon. Alan ihmiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että korkeintaan yksi ilmalämpöpumppu tuhannesta saattaisi nykyään vapauttaa kylmäaineensa ilmakehään elinkaarensa aikana. ”Yksi tuhannesta” voi tietysti olla vähättelyä, mutta se voi myös olla yliarvio.

Itse arvelen, että suurin osa ilmakehään pääsevästä R32:sta on peräisin autojen ilmastointilaitteissa käytettävistä seoksista. Autot eivät jökötä paikoillaan niin kuin ilmalämpöpumput, vaan ne kokevat käyttöaikanaan miljoonia rajuja tärähdyksiä. Kun auto vanhenee, ilmastoinnin kylmäaineet vuotavat ilmeisesti jossakin vaiheessa ulos.

Lämpöpumput ovat olleet ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suuria menestyksiä. Niiden nykyisiä kylmäaineita ei pidä vaatia korvattavaksi laitteiden hyötysuhdetta heikentävillä ja enemmän tilaa vievillä ratkaisuilla, jotka vähentäisivät tämän lämmitysmuodon suosiota. Kylmäaineena R32 on riittävän hyvä kompromissi jo nyt.

Suomessa lämpöpumpuilla tapahtuvaa lämmitystä kannattaa kovilla pakkasilla täydentää jatkossakin puulla.

Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.