Pakkosuojelu ahdistaa metsänomistajia Latviassa – puun hinta heittelee paljon

Suomeen tuodusta puusta isoin osa tulee nykyään Latviasta.

Siitä huolimatta metsäyhtiö Metsä Group luopui vastikään sikäläisestä puunhankintayhtiöstään. Syyksi kerrottiin, että puun hinta heittelee liikaa. Yhtiö jatkaa puun ostamista Latviasta tarpeen ja hinnan mukaan.

Myös ruotsalainen metsäjätti Södra pyrkii pakenemaan Latviasta. Yhtiön omistamat metsät siellä ovat kaupan, mutta Latvian valtiolla ei ole varaa lunastaa niitä, joten sijoittajia tähyillään ulkomailta.

Kun Latvia itsenäistyi vuonna 1991, keskusteltiin paljon, mihin suuntaan maan metsäteollisuutta viedään. Valtio päätti olla investoimatta paperiteollisuuteen, jonka olemassa oleva teknologia oli vanhaa ja neuvostoaikaista.

Koska Latviassa ei ole enää sellu- ja paperitehtaita, sellupuuta viedään Suomeen ja Ruotsiin, jotka sanelevat hinnat.

Metsänomistajat jäävät ymmärrettävästi kyttäämään huippuhintoja, joten puukauppaan syntyy piikkejä ja suvantovaiheita. Keskimääräisen metsätilan koko on Latviassa vain runsaat 10 hehtaaria, joten metsätulot eivät ole kovin säännöllisiä.

Puolet hakatusta puusta menee sahoille, joita Latviassa on yhä.

Latvian metsänomistajien etujärjestön puheenjohtaja, metsänomistaja Arnis Muiznieks kertoo, että ulkomaisten metsäyhtiöiden läsnäolo Latviassa on edistänyt maan metsienhoitoa modernimpaan suuntaan.

Erityisen iloinen Muiznieks on siitä, että metsäyhtiöt ovat istuttaneet uudistushakkuualoille laadukkaita jalostustaimia.

Paine lisätä hakkuita valtion metsissä on kasvanut taloustilanteen vuoksi, vaikka samaan aikaan pitäisi suojella enemmän ja sitoa hiiltä.

Latvian metsäntutkimuksesta vastaava laitos arvioi puuston määrää valtion metsissä ja laskee suositukset niiden kestävälle hakkuutasolle.

Yksityisten omistajien on teetettävä metsissään inventointi, mikäli niitä mielii hyödyntää taloudellisesti. Muizniekis kertoo, ettei yli kolmasosa omistajista ole inventointia teettänyt.

1,9 miljoonan asukkaan maassa noin joka kymmenes omistaa metsää. Isoja omistajia ovat kaupungit ja kirkko.

Päätehakkuita säädellään Latviassa tiukemmin kuin Suomessa.  Kuva: Tero Pajukallio

Avohakkuita säädellään Latviassa tiukemmin kuin Suomessa, jossa saa nykyään vetää sileäksi minkä ikäisen metsän tahansa.

Latviassa avohakattavan männikön täytyy olla 100-vuotiasta, kuusikon 80-vuotiasta ja koivikon 70-vuotiasta.

Hakkuita säädellään myös puuston rinnankorkeusläpimitan perusteella. Mikäli rungot ovat halkaisijaltaan keskimäärin yli 30-senttisiä, metsän saa kaataa nuorempanakin.

Järeysvaatimuksella kannustetaan metsänomistajia hankkimaan jalostetumpaa taimimateriaalia, joka kasvaa nopeammin päätehakkuuikään.

Suurin sallittu avohakkuuala on viiden hehtaarin suuruinen. Sitä suuremmat hakkuualat sallitaan vain männiköissä, joihin jätetään siemenpuita.

Suometsiin saa hakata korkeintaan kahden hehtaarin aukkoja. Niin varmistetaan, ettei vedenpinta pääse liiaksi nousemaan.

Valtion metsissä keskimääräinen avohakkuuala on kooltaan vain 1,4 hehtaaria.

Muizniekisin mukaan jatkuva kasvatus poimintahakkuineen ei ole suuressa huudossa, koska sen pelätään houkuttelevan kaarnakuoriaisia. Toisaalta toki ymmärretään, että puupeitteisyys palvelisi metsien monimuotoisuutta.

”Sloveniassa ei ole tehty avohakkuita 1950-luvun jälkeen, mutta joudutaan tekemään laajoja terveyshakkuita kaarnakuoriaistuhojen takia”, Muizniekis huomauttaa.

Latvia pähkäilee muiden EU-maiden tavoin, miten täyttää EU:n velvoitteet suojella maan pinta-alasta 30 prosenttia löyhästi ja 10 prosenttia tiukasti.

Nyt tiukasti suojeltuja alueita on noin 6 prosenttia pinta-alasta ja löyhästi suojeltuja Muizniekisin mukaan noin 28 prosenttia.

Suojelualueiden määrä lisääntyy koko ajan myös yksityismailla. Muizniekis kertoo, että metsiä suojellaan yhä ilmoitusluontoisesti.

”Moni on pakkosuojelusta kauhuissaan, koska he ovat säästäneet metsiä eläketurvaksi.”

Metsänomistajat ovat alkaneet kysellä kompensaatioita. Natura 2000 -ohjelman perintönä on yhä olemassa korvausjärjestelmä, jota ei pidetä reiluna.

”Puuston arvo voi olla jopa 15–25 000 euroa hehtaarilla puulajista ja järeydestä riippuen, mutta suojelusta maksetaan korvausta vain 190 euroa hehtaarilta per vuosi”, Muizniekis sanoo.

Hän kehuu Suomen vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelmaa.

”Sellaisen haluaisimme Latviaankin. Nyt pakkosuojelu suututtaa ihmisiä, jotka saattavat teettää omaisuutensa menettämisen pelossa aavistushakkuita.”

Muizniekis kertoo tietävänsä useita metsänomistajia, jotka olisivat valmiita liittämään maitaan vapaaehtoiseen suojeluohjelmaan. Usein kyse on huonotuottoisista metsistä ja soista, mutta niillä alueilla saataisiin kurottua EU:n suojelutavoitetta umpeen.

Yhtä lailla Latviaa koskee velvoite pitää metsät hiilinieluina, eikä päästölähteinä. Maassa on metsiä 3,4 miljoonaa hehtaaria eli murto-osa siitä, mitä Suomessa.

”Hakkuiden rajoittamisesta on keskusteltu, mistä myöskään metsänomistajat eivät ilahdu.”

Muizniekisin mukaan hiilinieluja voitaisiin vahvistaa istuttamalla lisää tuottavaa metsää, jolloin hiiltäkin sitoutuisi enemmän. Puita kannattaisi istuttaa vanhoille turvepelloille.

”Jalostetun taimimateriaalin käyttöä pitäisi lisätä, koska vain 28 prosentille hakkuualoista istutetaan korkealaatuisia jalostustaimia. Lisäksi on optimoitava, mitä puulajia kasvatetaan missäkin.”

Latviassa istutetaan yhä enemmän koivua, koska koivutukin hinta on noussut ja sekametsä kestää tuhoja paremmin kuin yhden puulajin metsä.