Metsätalousyrittäjiksi syksyllä 2018 valmistuneet Minni Jokinen (vas.) ja Milja Myllymäki antavat täydet pisteet Tampereen seudun ammattiopisto Tredun metsäopetukselle. Kuva: Jyrki Luukkonen
Siskokset hoitavat metsiään mahdollisimman paljon itse – ”Aina se ei ole halvempaa kuin työn teettäminen”
Minni Jokinen ja Milja Myllymäki kouluttautuivat, jotta keskustelu metsäammattilaisten kanssa olisi helpompaa. Nyt he hoitavat perheyhtymän metsiä usein yhdessä.Tilaajalle
Ruoveden Pihlajalahdella satavuotiaan maalaistalon pihapiirissä Minni Jokinen ja Milja Myllymäki lastaavat raivaussahoja maitokärryyn.
”Metsä on aina ollut jollakin lailla läsnä elämässämme. Pienestä pitäen joulukuuset on haettu omasta metsästä, ja olemme olleet mukana istutustöissä ja risusavotoilla”, Jokinen kertoo.
Siskosten isä oli aktiivinen metsäsijoittaja, joka perusti yli 20 vuotta sitten metsäyhtymän kolmen lapsensa kanssa. Tuolloin tyttäret eivät vielä tunteneet vetoa metsätöihin.
”Isä kyllä yritti tutustuttaa meitä metsänhoitoon, mutta se tuntui siinä elämänvaiheessa vielä kovin etäiseltä”, Myllymäki muistelee.
Pätevää opastusta
Vuosituhannenvaihteessa siskosten elämän täyttivät ensin opinnot ja sitten perhe. Yksitoista vuotta sitten heidän isänsä yllättäen kuoli. Metsien hoito jäi lapsille ja heidän äidilleen.
”Keskustelu metsäammattilaisten kanssa tuntui meistä hankalalta, koska meillä ei ollut riittävää osaamista. Päätimme osallistua Suomen metsäkeskuksen järjestämille kursseille”, Myllymäki kertoo.
Metsään-kurssien jälkeen siskokset kävivät kaksivuotisen Metsänomistajan metsäkoulun ja suorittivat metsätalouden perustutkinnon silloisessa Tampereen ammattiopistossa.
”Metsäkoulussa lähdimme liikkeelle A:sta. Missään emme ole saaneet niin hyvää opastusta”, Jokinen sanoo.
Syksyllä 2017 Jokinen ja Myllymäki olivat taas koulun penkillä. Vuotta myöhemmin he valmistuivat metsätalousyrittäjiksi.
Metsäsporttia terä kunnossa
Raivaussahat ja varusteet kulkevat kevyesti maitokärryillä taimikon laitaan. Siellä Myllymäki vaihtaa ensi töikseen raivaussahaansa uuden terän.
”Hyvät työvälineet ja varusteet tekevät metsätöiden tekemisestä paljon mielekkäämpää”, Jokinen sanoo.
Jalkineiksi hän suosittelee tukevia, nauhallisia turvakenkiä kumiturvasaappaiden sijaan. Sopivat raivausvaljaat hän löysi yllättävän edullisesti.
”Ostin ensin yhdet ja pian hain toisetkin. Pehmusteet ja säädöt ovat hyvät. Suosittelen.”
”Olemme huomanneet, että varusteen korkea hinta ei välttämättä takaa tuotteen sopivuutta. Näissä valjaissa hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan”, Myllymäki lisää.
Kun uusi terä on tukevasti paikoillaan, siskokset laittavat kypärät päähän ja radiokuulosuojaimet korville.
”Nämä ovat ihan verrattomat”, Jokinen huikkaa.
Musiikki tuo molempien tekemiseen energiaa ja hyvää meininkiä. Myllymäen kuulokkeissa raikaa useimmiten pop. Jokinen luukuttaa yleensä raskaampaa musiikkia.
Kun raivaussahat hyrähtävät käymään, aloittavat myös sykekellot siskosten ranteessa oman urakkansa.
”Tämä on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Saamme nauttia kuntoilusta raittiissa ulkoilmassa, ja samalla kuviot tulevat hoidetuiksi. Kutsumme taimikonhoitotöitä metsäsportiksi.”
Milja Myllymäki mittaa taimikkoon jäävien runkojen sopivaa määrää neljämetrisen ongenvavan avulla. Kuva: Jyrki LuukkonenKäytännön vertaistukea
Siskokset sukeltavat raivaussahojensa kanssa seitsenvuotiaaseen istutuskuusikkoon, joka on jäänyt koivujen valtaamaksi.
”Taimikonhoidon työvaiheet ovat tärkeitä. Jos ne jäävät tekemättä tai teettämättä, se kertaantuu seuraavassa työvaiheessa”, Myllymäki sanoo.
”Sen olemme kantapään kautta oppineet”, Jokinen lisää.
Taimikko on aikanaan heinätty vain osittain. Raivatessaan siskokset huomaavat selvästi, missä heinäntorjunta on tehty.
”Niissä kohdissa kuusilla on ollut enemmän tilaa kasvaa, koska lehtipuut eivät ole vallanneet alaa”, Jokinen kertoo.
Hennot koivut ja pihlajat kaatuvat toinen toisensa jälkeen, kun Jokinen ja Myllymäki etenevät taimikossa.
Siskokset tekevät metsätöitä tavallisesti yhdessä. Jos toinen heistä joskus aikataulusyistä lähtee metsätöihin yksin, he päivittävät tilannekatsaukset viestittelemällä.
”Vertaistuki on meidän juttu niin metsässä kuin metsän ulkopuolellakin. Metsässä on myös turvallisempaa olla kaksin siltä varalta, jos jotain yllättävää sattuisi”, Jokinen sanoo.
Taimikoiden lisäksi siskokset saavat välillä raivata myös kalentereitaan, jotta metsätöille löytyy aikaa leipätyön ja perheen ohella.
”Meillä on metsätöihin samanlainen intohimo. Toista ei koskaan tarvitse houkutella mukaan”, Myllymäki kertoo.
”Onneksi meillä on myös hyvät tukijoukot, jotka mahdollistavat sen, että ehdimme metsään”, Jokinen kiittelee.
Mittavälineet käytössä
Metsäopintojensa myötä Minni Jokinen ja Milja Myllymäki oppivat lukemaan taulukoita ja käyttämään mittavälineitä. Nytkin heillä on mukanaan nelimetrinen onkivapa.
”Se kyllä kertoo, jos taimikko jää liian tiheäksi”, Myllymäki toteaa.
Raivatessaan he jättävät taimikkoon noin 1 800 kuusentainta hehtaarille. ”Kun joudut hyppimään useampaan kertaan jo kaadettujen puiden yli ja taimia on ympyräkoealalla aina vain liikaa, niin vähitellen opit tekemään kuvion kerralla kuntoon.”
Tällä kertaa siskoksilla on työn alla vajaan hehtaarin taimikko, jossa kuuset ovat venähtäneet kuusimetrisiksi.
”Ongenvapa on hyvä apuväline myös ylöspäin siihen saakka, kun kokemus karttuu ja oma silmä alkaa kertoa, kuinka pitkiä puut ovat”, Myllymäki vinkkaa.
Raivatessaan Minni ja Milja pitävät tauon joka tankillisen jälkeen. Kuva: Jyrki LuukkonenHyvä kasvu palkitsee
Siskokset omistavat äitinsä ja veljensä kanssa useita metsätiloja eri puolilla Suomea ja hoitavat metsiään mahdollisimman paljon itse.
”Aina se ei ole halvempaa kuin työn teettäminen. Meille kuitenkin muodostuu erilainen suhde kuvioihin, kun teemme työt itse. Tiedämme tarkalleen, mitä missäkin on tehty”, Myllymäki kertoo.
Perheen metsäyhtymä myös ostaa metsänhoitopalveluita istutuksesta raivaukseen ja ojitukseen.
”Emme halua, että metsän hoitotyöt jäävät tekemättä siksi, että oma aika ei riitä. Kun tekee itse, laadusta voi kiittää tai syyttää vain itseään.”
Eniten Milja Myllymäki nauttii työnsä tuloksista kuvioilla, jotka hän on itse istuttanut.
”Siellä pääsen seuraamaan, selviytyvätkö taimet talvesta ja eläintuhoilta, ja voin yrittää pelastaa niitä omilla toimillani. Kun taimet sitten lähtevät hyvään kasvuun, niin kyllähän se palkitsee.”
Tauot tärkeitä
Raivaussahatöissä sisarusten tahtina on tankillinen ja tauko. Tauoilla he teroittavat terät, tankkaavat sahat, syövät, juovat ja vaihtavat ajatuksia.
”Juttelemme muistakin asioista kuin metsätöistä, joten tauot tuppaavat välillä venymään”, siskokset nauravat.
Yhteisen sävelen löytymistä metsänhoidossa auttaa se, että molemmilla on takana täsmälleen samat metsäopinnot.
”Veljemme totesi kerran, että te olette kyllä yksiä metsämaakareita. Siitä tuli kutsumanimi harrastuksellemme”, Jokinen kertoo.
Nimitys on ikuistettu myös siskosten mustiin pääpantoihin, joissa lukee Metsämaakarit M&M.
Vaikka metsänhoito vie ison osan siskosten vapaa-ajasta, he liikkuvat metsässä muutoinkin kuin pottiputken tai raivaussahan kanssa.
”Metsänhoidon tarpeiden arviointia on paljon. Sitä teemme välillä myös lastemme kanssa. Kuljemme metsissä ja mietimme, mille kuviolle seuraavaksi pitäisi mennä”, Myllymäki kertoo.
Talvet tietokoneella
Talvikaudella Minni Jokinen ja Milja Myllymäki hoitavat metsiään lähinnä tietokoneen ääressä.
”Me Miljan kanssa esitämme muille, mitä toimenpiteitä kulloinkin kannattaisi tehdä, ja yhdessä sitten teemme päätökset”, Jokinen kertoo.
Nelihenkisessä metsäyhtymässä kaikki käyttävät omia vahvuuksiaan.
”Veljemme seuraa aktiivisesti puumarkkinoita. Hän tietää paljon hinnoittelusta ja metsäverotuksesta. Opimme toinen toisiltamme”, Jokinen sanoo.
Viime aikoina siskokset ovat opiskelleet metsänlannoituksen saloja.
”Emme ole aikaisemmin lannoittaneet metsiämme. Mietimme, mille kuviolle lannoitus sopisi, milloin se kannattaisi teettää ja olisiko se helikopteri- vai maastolannoitus.”
Sisarusten isä teki aikanaan itse paljon metsätöitä. Tyttäret uskovat, että jos isä vielä eläisi, hän olisi tyytyväinen heidän aikaansaannoksiinsa.
”Isämme jätti jälkeensä hyvin hoidettuja metsiä. Sellaisia mekin haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle”, Myllymäki sanoo.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2019.
Minnin ja Miljan vinkit
- Kehitä oma tapasi nauttia metsästäsi ja sen hoitamisesta.
- Lataa puhelimeesi metsäisiä mobiilisovelluksia ja hyödynnä niiden tarjoama apu.
- Hoida metsäsi ajoissa. Teetä taimikonhoitotyöt metsäpalveluyrittäjällä, jos et itse ehdi, jaksa tai osaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
