Valtaosa Kuunilan töistä on tilaustöitä. Kuva: Rami Marjamäki
Moottorisaha, pöllin valinta ja suunnittelu ovat sahataiteilijan hyppysissä – ”Työ on tuonut elannon”
Urjalalaisen Leevi Kuunilan ammatissa täytyy hallita myös markkinointi ja myynti, pelkkä veistäminen ei riitä.Tilaajalle
Leevi Kuunila valitsee tarkoin veistoksiin käyttämänsä tukit. Käyttöön valikoituu mäntyä ja kuusta. Ne kestävät suomalaisia säitä. Kuva: Rami MarjamäkiMoottorisaha pärisee Urjalassa kun Leevi Kuunila veistää puusta uutta luomusta. Kuunilan Puutöiden omistajan työtä katselee vieressä yksisilmäinen kyklooppitonttu. Lopetettuaan veiston, kertoo Kuunila aiemmin valmistuneesta työstään.
”Mytologia ja kansanperinne kiinnostavat minua, sitä kautta syntyi idea tonttuun. Yksi tulevaisuuden suunnitelmista on veistää jossain vaiheessa Kalevalan hahmoja. Puussa minua kiehtoo ylipäätään juuri materiaali, joka on elävä ja yksilöllinen.”
Kuunila ei päätynyt moottorisahataiteilijaksi pystymetsästä, sillä aiemmin tulivat tutuiksi erilaiset metsätyöt. Kipinä metsää ja puita kohtaan syttyi kuitenkin jo nuoruudessa.
”Asuin lapsuuteni metsän lähellä, se oli osa päivittäistä elämää. Äitini vei meitä lapsia usein metsään aivan vain kävelemään, ja viihdyin siellä alusta saakka. Metsä on edelleen hieno paikka käveleskellä, sillä siellä saa olla rauhassa ilman isompia aistiärsykkeitä.”
Metsäala ei ollut Kuunilalle automaattinen valinta, hän opiskeli ensin sähköalaa.
Sisäverstas mahdollistaa työn ympäri vuoden. Työn alla on hevosen korvien muotoilu. Kuva: Rami Marjamäki”Se ei ollut kuitenkaan paikkani. Lähdin sen jälkeen opiskelemaan luontoalan ammattitutkintoa, minkä jälkeen suoritin metsäalan perustutkinnon.”
Seuraavaksi tulivat metsätyöt tutuksi niin palkollisena kuin yrittäjänä.
”Tein metsurina hakkuu, raivaus- sekä istutustöitä, viihdyin niiden parissa.”
Kuunilan mielessä pyöri kuitenkin yhä aktiivisemmin jo metsäopintojen parissa syntynyt ajatus puunveistosta.
”Minua kiehtoi jo silloin ajatus tehdä puusta monenlaista, tunsin luomisen halua. Suoritin metsäalan perustutkinnon aikana myös hirsiveistokurssin. Myöhemmin töissä ollessani kävin puunveistokurssin, ja aloin harjoitella veistämistä laajemmin.”
Päätös siirtyä moottorisahataiteilijaksi konkretisoitui Kuunilan muutettua perheensä kanssa vuonna 2024 Urjalaan.
”Vanhat työsopimukset päättyivät muuton myötä. Päätin silloin alkaa tehdä tosimielessä puuveistoksia. Tärkeä vaikutin oli myös se, että voin olla päivät kotipiirissä lähellä lapsia.”
Työtä Kuunila tekee pihapiirissä sijaitsevassa verstaassa.
”Tee siellä töitä ympäri vuoden, eli sää ei vaikuta töihini. Moottorisahataiteilijan työn isoja lisäplussia ovat itsenäisyys ja vapaa aikataulu.”
Kuunila käyttää puuveistoksissa pääsääntöisesti kuusta ja mäntyä. Syy siihen on selvä.
”Havupuut kestävät säätä erinomaisesti.”
Yksisilmäinen kyklooppitonttu. Kuva: Rami MarjamäkiHän tekee veistoksia myös kantoihin. Sillä saralla kokoskaala on laaja.
”Pienimmillään veistokseen riittää noin puolimetriä. Optimaalisin koko on pari metriä. Joskus kokoa on tätä enemmänkin, silloin on rakennettava avuksi työtaso.”
Valtaosa Kuunilan töistä on tilaustöitä. Ennen veiston aloittamista hän hahmottelee teoksen kynällä paperille saadakseen mittasuhteet kohdalleen. Sen jälkeen alkaa moottorisahatyö.
”Työstä lähes yhdeksänkymmentä prosenttia tapahtuu moottorisahalla. Pintaviimeistelyn teen hiomakoneella. Sen jälkeen on pintakäsittelyn vuoro, käytän siinä venetervaa sekä pellava- ja parafiiniöljyä. Teen pinnalle myös usein loppukäsittelyn polttamalla. Pintakäsittely tekee veistoksesta kokonaisuudessaan sielukkaamman.”
Eniten Kuunilan käsistä syntyy erilaisia eläinhahmoja kuten pöllöjä, karhuja, koiria ja susia. Kookkain työ on ollut tilaustyönä tehty aidon kokoinen hirvi.
”Siihen vaadittiin kuusi eri palaa puuta, eli kyseessä oli massiivinen kokonaisuus.”
Pintakäsittely antaa loppusilauksen veistoksille. Kuva: Rami MarjamäkiKuunila ei ole katunut lähtöään moottorisahataiteilijaksi. Työ on tuonut elannon.
”En ole päässyt rikastumaan, mutta olen aivan tyytyväinen. Tässä ammatissa täytyy myös hallita markkinointi ja myynti riittävän hyvin, pelkkä veistäminen ei riitä.”
Hän tekee pienessä mittakaavassa edelleen myös metsurin töitä.
”Teen niitä lähinnä silloin kun joku pyytää, eli en tarjoa niitä aktiivisesti.”
Myös tulevaisuuden haave on mielessä.
”Haluan oppia paremmin hirsiveistoa. Se on mahdollista yhdistää puunveistoon, eli se toisi paljon lisää erilaisia vaihtoehtoja.”
Pohtiessaan maailmaa laajemmin, uskoo Kuunila maaseudun voimaan.
”Järjestelmä on ajanut pitkään maaseudun autioitumista. Uskon kuitenkin, että monet yhteiskunnan ongelmat kääntävät suunnan. Näen, että tulevaisuudessa maaseudun asuttaminen ja pientilallisuus on todellinen ja kestävä keino ruoan tuottamiseen ja omavaraisuuteen.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
