Ekologisen kestävyyden käyttäminen perusteluna huonolle taloudenpidolle on lapsellista

Huoli ja murhe ekologisesta ja ilmastokestävyydestä hallitsevat otsikoita ja syystä. Kumpaakaan niistä ei toisin ratkaise huoli ja murhe, vaan työ ja toimi. Ja kun tullaan työhön ja toimeen, myös siitä osasta kestävää kehitystä pitää olla huolissaan.

Valtiovarainministeriön talvisen julkaisun mukaan Suomen bruttokansantuote on jäänyt jälkeen verrokkimaiden kehityksestä. Tilanteen katsotaan johtuvan ennen muuta hitaasta tuottavuuskasvusta ja alhaisesta työllisyysasteesta. Skenaariolaskelmissa julkinen velka suhteessa talouskasvuun nousee tasaisesti tulevina vuosikymmeninä.

Tämä liittyy kestävään kehitykseen siten, että taloudellisella kestävyydellä tarkoitetaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen hävittämiseen eikä velkaantumiseen. Kaiken pohjana on ekologinen kestävyys, mutta sen käyttäminen perusteluna huonolle taloudenpidolle on lapsellista.

Politiikkaan perätään vahvaa tiedelähtöisyyttä. Hyvä! Ilmastopolitiikassa luotetaan vahvasti Ilmastopaneelin näkemyksiin ja analyyseihin. Luontopaneeli on riippumaton, tieteellinen asiantuntijaelin, jolla on vahva rooli päätöksenteon tukena.

Meillä on muuten Talouspolitiikan arviointineuvostokin. Ja sillä on ihan sama rooli kuin kahdella ensiksi mainitulla instituutiolla. Rooli ei vaan valitettavasti tällä hetkellä näy.

Jos minä olisin poliitikkona huolissani ilmastosta tai ekologisesta kestävyydestä, tekisin kaikkeni, että talous ja työllisyys olisivat kunnossa. Tällä saataisiin julkiseen talouteen pelivara kaikkeen siihen hyvään ja positiiviseen, mitä tavoitellaan.

Olennainen osa kestävään kehitystä on se, miten yhteiskunta edistää ihmisten hyvinvointia ja hyvinvointi maksaa! On älyllistä epärehellisyyttä vaatia budjettirahoitusta, jos ei ole huolissaan, mistä rahat budjettiin tulevat.

Pitkällä aikavälillä budjetin rahan lähde ei voi olla kasvava velka. Kriisissä, kuten nyt koronakriisissä, lisääntyvä velanotto on luonnollisesti perusteltua. Se että elvytyksen varjolla velkapiikillä tehdään kaikkea muutakin, ei ole perusteltua.

Valitettavasti yhteiskunnan polarisoituminen näkyy myös tässä. Oikea luonnon ystävä vannoo ekologisen kestävyyden nimiin ja tosin ajattelijat ovat denialisteja. Talousosaajat taas harvoin profiloituvat ekologisen kestävyyden puolustajina. Ja simsalapim, vastakkainasettelu on valmis!

Osa ongelmaa saattaa olla akateeminen identiteetti: jotkut opiskelevat taloutta ja jotkut ekologiaa ja yhteiskuntaa tarkastellaan vain ja ainoastaan oman tieteenalan näkökulmasta.

Entäpä jos kaikki ekologit joutuisivat pänttäämään taloustiedettä ja taloustieteilijät ekologiaa?

Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja.

Pitkällä aikavälillä budjetin rahan lähde ei voi olla kasvava velka.