

Metsäteillä tai muuten murskepintaisilla teillä sattuneet rengasrikot ovat käyneet vuosi vuodelta yhä tutummiksi rengasalan ammattilaiselle.
”Lisääntyvästi tulee tapauksia, joissa kivi on rikkonut renkaan, rengasliike Lapin Kumin toimitusjohtaja Ville Ruokanen sanoo.
Lumien tultua tilanne on rauhoittunut, mutta metsäteillä rikkoontuneita renkaita kannetaan rengasliikkeisiin erityisesti kesällä tietyissä sääolosuhteissa.
”Kun kiviaines on märkää ja rengas ajettu lämpimäksi, niin silloin poksahtaa”.
Vahinko paikallistuu hyvin usein metsäautoteille, joille on ajettu 0–32 millin kalliomursketta. Ongelma tunnetaan myös Metsäkeskuksessa, minne palautetta satelee korvaustoiveen muodossa.
”Soittoja tulee, joissa valitetaan henkilöautonrenkaan puhkeamista ja vaaditaan korvauksia. Tiekunta ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan renkaan puhkeamista ja puhumalla näistä selvitään,” metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen Metsäkeskuksesta sanoo.
Kalliomurske koettelee lähinnä metsäteillä liikkuvia henkilöautoja. Tukkiauton renkaat kestävät 32 millistä kiviainesta sisältävän kalliomurskeen, joka on kompromissi kantavuuden ja kohtuullisesti vielä henkilöauton renkaan alle asettuvan pinnan välillä.
”Kalliomurskeen kantavuus on noin 15 prosenttia parempi kuin soramurskeen ja se on myös sitä tasalaatuisempaa. Saatavuuskin on parempi, sillä soranottoon soveltuvat harjut alkavat olla suojeltuja”.

Renkaiden rikkoontumisista ei kuitenkaan voi yksin osoitella kalliomursketta. Myös renkaat ovat muuttuneet, eikä välttämättä kestävämpään suuntaan.
”Vierintävastuksen minimoinnista on tullut entistä tärkeämpi suunnittelukriteeri rengasvalmistajille. Se tarkoittaa, että uusien renkaiden runko on kevyempi ja kulutuspinnassa on kumia usein vain 5,5–6 millimetriä, toimitusjohtaja Jarmo Nuora Rengasnuorasta sanoo.
Vierintävastuksen vähentäminen on tärkeää erityisesti sähköautoille. Kevytrakenteinen rengas voi jatkaa sähköauton toimintamatkaa jopa seitsemän prosenttia perinteiseen renkaaseen nähden. Se tarkoittaa 400 kilometrin toimintamatkassa 30 kilometriä.
Matalan vierintävastuksen ja sähköauton korkean painon asettamien vaatimusten leipomisessa samaan renkaaseen on rengasvalmistajille ratkottavaa, eikä suomalaisen metsäautotien vaatimukset välttämättä mahdu samaan yhtälöön.
”Eihän Keski-Euroopassa juuri ole sorateitä tai jos on, niin sikäläiset kivilaadut ovat paljon pehmeämpiä kuin täkäläiset”, Lapin Kumin Ruokanen sanoo.
Itse asiassa keskieurooppalaiset kivilaadut eivät lujuutensa puolesta usein edes täyttäisi suomalaiselle kalliomurskeelle asetettuja vaatimuksia. Yhdistelmien suurimman painon nousu 60 tonnista 76:een vaativat metsäautoteiden kantavuudelta paljon.
”Kalliomurskeeksi kelpaavan kiviaineksien tulee täyttää puristus- ja hankauskestävyydelle asetetut arvot. Suomalaisista kivilajeista lähinnä karbonaattikivet ja karkearakeiset rapakivet eivät lujuusominaisuuksiensa puolesta sovellu. Mustaliuskekiviä ei taas käytetä, koska niistä liukenevat sulfidit happamoittavat ympäristöä”, kallioperägeologi Panu Lintinen Geologian tutkimuskeskuksesta sanoo.

Maallikko voisi luulla, että kallio kuin kallio kelpaa murskattuna renkaan alle.
”Ennen kuin kallioraaka-ainetta voidaan hyödyntää, sen soveltuvuus murskeen valmistukseen selvitetään tarkkaan petrograafisessa tutkimuksessa”, infrarakentaja Destian myyntipäällikkö Taina Tuhkanen sanoo.
Osa kivilajeista suljetaan pois esimerkiksi puutteellisen lujuuden, kiven terävän lohkeamisen tai mineralogisten ominaisuuksien vuoksi.
”Jos murskattavassa kivessä on esimerkiksi korkea kiillepitoisuus, se johtaa keväällä tienpinnan liettymiseen ja pidentää pintakelirikkoa”.
Vaikka kivi mekaanisten kestävyysominaisuuksiensa puolesta soveltuisi murskeen raaka-aineeksi, se ei vielä takaa hyvää mursketta.
Osa kivilajeista lohkeaa murskauksessa kulmiltaan haitallisen teräväksi. Siksi esimerkiksi tietyt Perämeren pohjukassa esiintyvät vulkaaniset kivilajit eivät sovi hyvän murskeen raaka-aineeksi.
Oikean kivilajin lisäksi myös murskeen rakeisuuskäyrä eli karkean ja hienon aineksen oikea suhde vaikuttaa siihen, miten tien kulutuskerros tiivistyy, mutta ei huuhtoudu veden mukana pois.

Vääränlainen tai huonosti tiivistynyt murske välttämättä riko rengasta heti, vaan vaurio voi syntyä pidemmän ajan kuluessa.
”Meille on tullut renkaita, joiden runko on pikkuhiljaa tuhoutunut karkealla murskeella ajettaessa. Kun rengasta katsoo tarkemmin, uranpohja on täynnä pieniä pistoreikiä, joista vesi on päässyt rungon sisään ja ruostuttanut teräslangat”.
Metsätien kulutuspinnan materiaalilla on osuuteensa rengasvaurioihin, mutta myös ajotavoilla.
”Maksimivauhti pitäisi pudottaa 30 kilometriin tunnissa. Paikoitellen tulisi edetä kävelyvauhtia, mutta eihän juuri kukaan niin tee”, Nuora sanoo.
Samoilla linjoilla on myös Metsäkeskuksen metsäteistä vastaavaa johtava asiantuntija.
”Metsäteiden tiegeometria on suunniteltu 40 kilometrin maksinopeudelle. Hyvältä näyttävä tienpinta voi houkutella kovempiin vauhteihin ja silloin renkaan rikkoutumisen vaara väistämättä kasvaa”, Mika Nousiainen sanoo.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
