”Havunkeruuseen soveltuvat metsäkuusi ja pihdat. Myös männynhavua kerätään jonkin verran”, Lamminaho kertoo. Kuva: Jyrki Luukkonen
Havunkeruu tuo Veikko Lamminaholle mukavat lisätienestit ‒ hän on laskenut, että koristehavu vähintään tuplaa ensiharvennuskohteen tuoton
Havunkeruu tarjoaa lisätuloja metsänomistajalle, jolla on rehevää varttunutta taimikkoa tai nuorta kasvatusmetsikköä ja joka ei pane pahakseen metsässä työskentelyä rospuuttoaikaan.Tilaajalle
Parhaat oksat löytyvät rehevillä mailla kasvavista ensiharvennusmetsistä ja nuorista kasvatusmetsiköistä, Veikko Lamminaho neuvoo. Kuva: Jyrki LuukkonenSekatöörien eli oksasaksien leuat käyvät tiuhaan, kun Veikko Lamminaho leikkaa oksia kaadetusta kuusesta Ylöjärven Kurussa.
”Tässä on taivaallisen kaunis havu. Se on tuuhea, tasainen ja runsas ja oikean mittainen. Värikin on juuri oikea, tummanvihreä.”
Metsänomistaja Lamminaho on kerännyt koristehavua euralaiselle Havupuu Heikki Puputti Oy:lle viitenä syksynä. Yritys toimittaa havut eteenpäin kukkatukkuihin ja -kauppoihin ja puutarhaliikkeisiin.
”Kiinnostuin havunkeruusta, koska kasvatan joulukuusia ja havujen keräämisessä käytetään osittain samaa pienkalustoa kuin kuusenkasvatuksessa”, Lamminaho kertoo.
Erilaisten oksasaksien lisäksi hän tarvitsee mönkijän ja perävaunun yhdistelmää, jolla hän tarvittaessa kuljettaa havut pois metsästä.
Kalustoakin merkittävämpi syy oli se, että Lamminahon metsien ikärakenne sopii hyvin havunkeräykseen.
”Minulla on paljon varttunutta taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsikköä, jotka ovat parhaita metsiä havunkeruuseen.”
Vain luvan kanssa
Puun osia, kuten oksia, käpyjä, kaarnaa, tuohta tai naavaa, ei saa kerätä ilman maanomistajan suostumusta elävistä eikä kuolleista puista.
Koristehavujen keruu ei siis kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Metsänomistaja saa kerätä havuja myyntiin omissa metsissään ja luvanvaraisesti myös toisen metsässä.
Jopa 1 500 kiloa hehtaarilta
Tavallisesti Lamminaho kerää koristehavua omista metsistään Jyväskylän Korpilahdelta ja Viitasaarelta. Tällä kertaa metsäopettaja on työn touhussa Tampereen seudun ammattiopisto Tredun harjoitusmetsässä.
”Ensimmäisen vuoden opiskelijat harjoittelivat tällä kuviolla ennakkoraivausta moottorisahalla. Kakkosvuosikurssi tekee tänne talvella ensiharvennuksen.”
Lamminahon mukaan vain harva työmaa soveltuu havunkeruuseen.
”Puiden täytyy olla tietyn ikäisiä, noin 20–30-vuotiaita. Yli 40-vuotiaissa puissa havu alkaa olla jo sellaista roikkuvaa, eikä se enää sovellu koristehavuksi.”
Tien varressa kasvaneet puut ovat ”havunkeräyspuiden aatelia”, Lamminaho sanoo, mutta leimikolla niitä ei ole kovin monta, jos ollenkaan.
Havukertymä vaihtelee kuvioittain suuresti, mutta reheviltä mailta koristehavua voi kertyä jopa 1 500 kiloa hehtaarilta. Runsaimman saaliin saa metsitetyiltä pelloilta, kertoo Lamminaho.
”Siellä puut ovat saaneet kasvaa väljästi ja hyvässä valossa. Alaoksat eivät ole karsiutuneet, vaan ne ovat eläviä ja havu on runsasta.”
Verovinkki
Kun metsänomistaja kerää ja myy omasta metsästään koristehavua, myyntitulo rinnastetaan esimerkiksi joulupuiden myyntiin ja lasketaan mukaan metsätalouden pääomatuloihin.
Keruu syys-lokakuussa
Korjuukauden aloitus vaihtelee metsän sijainnin ja syksyn suursäätilan mukaan.
”Keski-Suomessa havunkorjuu alkaa yleensä syyskuun puolivälissä, kun ensimmäiset yöpakkaset tulevat. Silloin puu menee lepotilaan, eli siinä ei ole enää nestevirtauksia.”
Eteläisessä Suomessa koristehavun keruu ajoittuu tavallisesti lokakuulle.
Lepotilan ansiosta neulaset eivät varise ja havu säilyy vihreänä. Samasta syystä havuja voi kerätä myös pystypuista ilman, että keruu vaikuttaa puun kasvuun tai terveyteen.
Lamminaho kerää sekä 38-senttistä pikkuhavua että 50–70-senttistä peittohavua.
”Jos peittohavu on todella hyvä, pituus saa venyä lähelle 80:tä senttiä. Pikkuhavulla taas mitta on valtavan tarkka.”
Hän leikkaa havut kerralla oikean mittaisiksi, jottei hänelle tule moninkertaista työtä.
”Pituuden olen opetellut silmän lihasmuistiin. Jos havuilla meinaa tienata, niitä pitää leikata siihen tahtiin, ettei niitä voi jatkuvasti mitata.”
Kuusen alimmat oksat Lamminaho jättää rauhaan, sillä ne ovat liian kuivia. Myöskään latvan viimeiset metrit eivät kelpaa koristehavuiksi.
”Latvassa kuusenoksat sojottavat jokaiseen ilmansuuntaan. Havu on kyllä todella kaunis, mutta se ei sovellu peittohavuksi, koska se ei peitä.”
Pystypuista Veikko Lamminaho kerää havuja teleskooppivarsisaksien avulla Kuva: Jyrki LuukkonenLisätuloja metsänomistajalle
Havunkeruussa Veikko Lamminahoa kiinnostavat myös siitä saatavat lisätienestit.
”Perinteinen metsätalous ei ole minulle riittävän kannattavaa.”
Hän käyttää esimerkkinä ensiharvennuskuusikkoa, jossa saanto on noin 40 mottia hehtaarilta.
”Jos myyn kohteen pystykaupalla kuitupuuksi, saan siitä ehkä vain 400 euroa hehtaarilta.”
Havunkerääjänä hän kaataa puut itse ja korjaa havut talteen. Sen jälkeen hän katkoo rungot oksineen päivineen neljämetrisiksi ja kasaa ne. Sitten hän joko ajaa kasat tien varteen itse tai ajattaa ne metsäkoneurakoitsijalla ja myy rangat energiapuuna.
Jos energiapuun tienvarsihinta on esimerkiksi 25 euroa kuutiolta, Lamminaho saa kuusistaan tuhat euroa hehtaarilta.
”Minulle jää siitä kuljetuksen jälkeen käteen noin 680 euroa.”
Sen päälle tulevat havuista kertyvät tulot. Koristehavu vähintään tuplaa ensiharvennuskohteen tuoton, Lamminaho sanoo.
”Jos koristehavua kertyy hehtaarilta tuhat kiloa ja sen tukkuhinta on 80 senttiä kilolta ilman arvonlisäveroa, saan havusta lisätuloja 800 euroa hehtaarilta.”
Raha ei kuitenkaan tule helpolla, sillä havut kerätään säiden kannalta pahimpaan aikaan.
”Lokakuussa lämpötila seilaa nollan pinnassa ja puut ovat rännän peitossa. Siinä pitää olla sinut ränssäämisen kanssa. Minä nautin siitä. En viihdy sisätöissä.”
”Laadusta pidettävä kiinni”
Työpäivän päätteeksi Veikko Lamminaho vie peittohavut vaa’alle ja sitoo ne paalinarulla kahden tai viiden kilon nippuihin. Pikkuhavut hän pakkaa säkkeihin.
”Varastoin havut rakennuksen ulkoseinällä pohjoisen puolella. Niput säilytän pystyssä. Niitä ei saa varastoida lappeellaan maata vasten, koska silloin ne helposti homehtuvat.”
Parhaimpana vuonna Lamminaho on kerännyt runsaat 2 000 kiloa havua. Valmiit niput ja säkit hän kuljettaa itse peräkärryllä tai pakettiautolla ostajalle Euraan.
Halutessaan metsänomistaja voi myydä havunsa myös paikallisille loppukäyttäjille kuten kukkakaupoille, seurakunnille tai kansalaisille marketin nurkalla tai torilla.
”Silloin havukilon hinta on 1,50 euroa ilman arvonlisäveroa.”
Metsänomistaja pääsee havunkeruussa alkuun pienillä investoinneilla. Moottorisahan lisäksi hän tarvitsee laadukkaat oksasakset sekä varsisakset, jos hän aikoo kerätä havuja pystypuista.
”Jos kohde on lähellä tietä, havujen kuljetukseen riittää peräkärry. Jollei kerääjällä ole omaa kuljetuskalustoa, hän voi pestata jonkun isännän ajamaan havut tienvarteen.”
Ennen havunkeruun aloittamista kerääjän on syytä selvittää, kenelle havunsa myy, sekä sopia samalla seikkaperäisesti toimitettavan tavaran laadusta.
”Hyvästä laadusta on pidettävä tarkasti kiinni. Jos kerääjällä on pelkät euronkuvat silmissään, toiminnalla ei ole pitkää tulevaisuutta”, Lamminaho sanoo.
Työpäivän päätteeksi Veikko Lamminaho niputtaa havut kahden tai viiden kilon nippuihin vaa’an ja pakkauskoneen yhdistelmällä. Kuva: Jyrki LuukkonenArtikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2022.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
