Kilpisjärven vetovoima on suurimmillaan ruska-aikaan – ”Ruska alkaa Kilpisjärvellä syyskuun 10. päivänä kello kahdeksan”, sanoo metsäntutkija

Kilpisjärven kylä Enontekiön kunnan luoteiskulmassa tunnetaan parhaiten Saanatunturista, jonka omintakeinen profiili ilmestyy näkyviin Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla Muotkatakassa noin 12 kilometriä ennen Kilpisjärveä.

Maisema on satumainen. Alhaalla laaksossa kimmeltää kirkasvetinen Kilpisjärvi. Sen rannalla seisovat jylhä Saana ja tien toisella puolella Iso- ja Pikku-Malla. Tunturien takana siintelevät Norjan lumipeitteiset vuorenhuiput.

Kilpisjärven vetovoima tulee selväksi, kun kylään saapuu ruskan aikana. Tuntureiden alaosien koivikot hehkuvat kirkkaankeltaisina ja ylärinteiden varpukasvit punaisina. Harmaa kivi antaa väriloistolle kauniin taustan.

Saanatunturilla puuraja kulkee noin 600 metrin korkeudella merenpinnasta. Taustalla näkyy Kilpisjärven rannalla seisova Mallatunturi. Kuva: Kari Lindholm

Kilpisjärvelle tullaan autolla. Jo ennen Muoniota peräpohjalaiset maisemat käyvät vähitellen karummiksi valtatietä 21 pohjoiseen ajettaessa.

Kaaresuvannossa maisema muuttuu jykevämmäksi kuin luvaten jotakin vielä suurempaa, eikä suotta. Muotkatakalta avautuu henkeäsalpaava näkymä pohjoiseen.

Tarun mukaan jättiläiset Saana ja Malla olivat rakastavaisia, jotka jähmettyivät Kilpisjärven rantaan. Näin kerrotaan myös Taiskan eli Hannele Kauppisen vuonna 1976 levyttämässä laulussa Haltin häät. Sen sanat pohjautuvat myyrätutkija ja tietokirjailija Asko Kaikusalon teokseen Tarujen tunturit (1974).

Saana ja sen ympärillä kohoavat tunturilaet kuuluvat Skandeihin eli Kölivuoristoon, joka syntyi 400 miljoonaa vuotta sitten.

Porot palkivat mielellään tunturin rinteillä aivan patikointireittien tuntumassa. Kuva: Kari Lindholm

Muotkatakan vierellä kohoaa Leutsuvaara, jota voi ihailla Muotkatakan parkkialueelta. Vaaran laelle johtaa polkuja. Selkeällä säällä näkymät laelta ovat komeat.

Sotahistoria kuuluu Käsivarteen kiinteästi, ja saksalaisten leirien ja linnoitteiden jäänteitä on viime vuosina tutkittu maasto- ja ilmakuvatutkimuksilla. Muotka­takan parkkialueelta löytyy Pohjanmaan tykistörykmentin killan pystyttämä muistomerkki Lapin sodan päättymiselle.

Sodan viimeiset laukaukset ammuttiin Muotkatakasta huhtikuussa 1945, minkä jälkeen saksalaiset vetäytyivät Kilpisjärveltä Norjan Skibotniin.

Sodan loputtua aloitettiin poltetun Lapin jälleenrakennus ja sotakorvauksien maksaminen, joihin liittyvät suursavotat ulottuivat myös Enontekiön kuntaan.

Kilpisjärven seutu on kuitenkin niin karua ja korkeaa aluetta, etteivät havupuut siellä menesty. Vaivais- ja tunturi­koivua näkyy matalammilla alueilla senkin edestä.

Vaivaiskoivu on paljon muita koivuja pienempi. Kasvultaan alle metrin korkuiseksi jäävä vaivaiskoivu on maailman pohjoisin koivulaji. Lapissa se tunnetaan nimellä kieri.

Toinen koivu Kilpisjärvellä – ja muuallakin Lapin tunturialueilla – on tunturikoivu, joka katsotaan hieskoivun alalajiksi. Tunturikoivun perimässä saattaa olla myös ripaus vaivaiskoivua, mutta näiden risteymät tuottavat jälkeläisiä heikosti.

Monena kesänä tunturikoivut ovat olleet lehdettömiä, kun tunturimittarit ovat herkutelleet niiden lehdillä. Tunturimittari on harmaankirjava, keskikokoinen perhonen, jota nimestään huolimatta tavataan lähes kaikkialla Suomessa.

Mikäli pakkaset kiristyvät talvella alle 36 asteeseen, tunturimittarin munat kuolevat, jolloin keväällä puhkeavat koivunsilmut säästyvät niiden syönniltä. Silloin tunturialueelle sopii odotella ainakin puuruskaa seuraavana syksynä.

”Ruska alkaa Kilpisjärvellä syyskuun 10. päivänä kello kahdeksan”, sanailee metsäntutkija Risto Jalkanen.

Hän täsmentää, että ruska alkaa Käsivarren alueella yleensä syyskuun toisella viikolla mutta eri vuosina ajoituksessa on pieniä eroja.

Valon vähentyminen ja sään kylmeneminen lopettavat kasvukauden ja samalla yhteyttämisen. Kasvukausi Kilpisjärvellä on sata vuorokautta, mutta lämpösummaa kertyy tavallisesti vain 350 asteen verran.

Kun yhteyttäminen loppuu, kasvien lehtivihreä hajoaa ja lehtien muut väriaineet, punaiset antosyaanit, keltaiset ksantofyllit sekä oranssit karotenoidit, tulevat näkyviin muutamaksi viikoksi ennen lehtien putoamista. Silloin pääsemme nauttimaan ruskasta – joinakin vuosina erityisen komeasta, joskus vaisummasta.

Lapissa ruska etenee syyskuun alussa idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Pohjois-Lapissa lehdet putoavat maahan syyskuun viimeisellä viikolla. Maaruskan huippu ajoittuu muutamaa päivää puuruskan huippua aikaisemmaksi.

Matkailijoiden suosituin ruskasesonki Kilpisjärvellä käsittää syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa, jolloin seutu on täynnä retkeilijöitä.

Huippusesongin majoitus on syytä varata hyvissä ajoin. Viime vuosien matkailurakentamisesta huolimatta mieluisia majapaikkoja ei välttämättä riitä kaikille. Kilpisjärvelle kerran toisensa jälkeen palaavat Lapin-hullut varaavat majoituksen jo vuoden päähän.

Kölivuoriston pyöreä­lakiset tunturit ovat olleet terävähuippuisia vuoria noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Kari Lindholm

Useimmat haluavat nousta saamelaisten pyhälle tunturille Saanalle. Kilpisjärven retkeilykeskus Saanan juurella on Saanan-kävijöiden kantapaikka.

Patikointireitti Saanalle lähtee retkeilykeskuksen takapihalta, josta matkaa tunturin huipulle kertyy nelisen kilometriä ja sama takaisin. Jos kärsii nivelvaivoista, laskeutuminen tuntuu jopa rankemmalta kuin nousu.

Saanan huipulle aikovan kannattaa varautua noin kuuden tunnin päiväretkeen. Jalkineiksi käyvät tukevat lenkkarit. Huipulla tuulee aina, joten säänpitävälle kuori­asulle on käyttöä.

Syyskuussa ilta pimenee Kilpisjärvellä kello seitsemän jälkeen, joten siihen mennessä kulkijan kannattaa olla jo alhaalla.

Reitin ensimmäinen kilometri on louhikkoista polkua tunturikoivikon läpi. Kosteikkojen yli rakennetut pitkospuut voivat olla märkinä liukkaita. Noin kilometrin patikoinnin jälkeen kulkija saavuttaa metsänrajan, jossa tunturikoivikko vaihtuu varpukasvillisuuteen. Edessä on vielä kolmen kilometrin pinnistely ylämäkeen ennen Saanan lakea.

Mikäli sää on selkeä, Saanan huipulta voi katsella kiikarilla jopa satojen kilometrien päähän. Usein pilvisyys kuitenkin haittaa näkyvyyttä.

Mallan luonnonpuisto Kilpis­järven rannalla on Suomen vanhin luonnonsuojelualue. Kalkki­pitoisella ylängöllä viihtyvät harvinaiset tunturikasvit, esimerkiksi putkilokasvit, joita löytyy kolmisensataa lajia. Yksi näistä on lapinalppiruusu.

Kolmen valtakunnan – Suomen, Ruotsin ja Norjan – rajapyykille pääsee kahdella tavalla: joko patikoimalla Mallan luonnonpuiston läpi (11 km) tai laivalla Kilpisjärven satamasta Koltalahteen, josta on vajaan kolmen kilometrin vaellus pyykille.

Monet päättävät ylittää järven laivalla ja reippailevat takaisin kylään, tai päinvastoin. Paikoin melko vaativan patikkareitin puolivälissä on sadan metrin korkuinen Kitsiputous, joka tosin ei ole syyskuussa komeimmillaan.

Suomen korkein kohta ja toinen saamelaisten pyhänä pitämä tunturi löytyy syvältä Käsivarren erämaasta Norjan rajalta. Haltille johtaa Kilpisjärveltä 55 kilometrin retkeilyreitti. Sen alkuun pääsee parhaiten Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalta.

Patikointi Haltille ja takaisin (110 km) on vaativa vaellus. Vaikka matkalla on autiotupia, mukaan pitää ottaa teltta turvaksi. Moni joutuu kääntymään takaisin jalkavaivojen tai kehnon sään vuoksi. Ensilumi voi sataa jo syyskuussa, ja pohjoisrinteillä voi olla vielä vanhaakin lunta.

Myös Haltin juurelle selviytyvää saattaa odottaa pettymys, jos sää pysyttelee niin pilvisenä, että huipulta avautuvat maisemat jäävät hupun peittoon.

Toisaalta Haltin-vaelluksen voi ottaa kerran elämässä -kokemuksena, jossa pääsee ylittämään itsensä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2021.

• Tämä ja viime kesä olivat Kilpisjärvellä vilkkaat. Vilkasta on myös Haltille johtavalla Kalottireitillä, jossa kävijöitä on ollut paljon normaalikesää enemmän.
• Saanalle rakennetut uudet portaat ja uusi kestävämpi polku valmistuivat kreivin aikaan suojelemaan reitin herkkää tunturiluontoa.
• Metsähallituksen Luontopalvelut on rakentanut Saanajärven eteläpäähän kaksi uutta kotaa. Toinen on perinteinen tulistelukota ja toinen suunniteltu revontulien katseluun.
• Myös Saanalle nousevan reitin varrelle pystytettiin uusi taukopaikka puurajan tuntumaan. Siellä on nyt huipulle kipuaville kota, käymälät sekä liiteri.
• Saana–Saanajärvi–Tsahkaljärvi-reitille on pystytetty uudet viitoitukset. Myös Kilpisjärven luontokeskukseen ja Saanan ja Mallan luonnonpuiston reittien lähtöpaikalle on nyt laitettu maantieltä paremmat opasteet.
• Kaikkien retkeilijöiden tulee noudattaa retkietikettiä. Älä jätä luontoon jälkiä käynnistäsi. Älä roskaa! Älä myöskään kasaa kiviä pinoon, vaikka muut olisivat niin tehneet, sillä sekin on luonnon muuttamista.