KOMMENTTI Sitä niittää, mitä kylvää
Luontojärjestöt ovat pettyneitä metsälain monimuotoisuuspykälien tarkennuksiin. Etenkin siihen, että säilytettävien kohteiden määritelmää selkeytetään pienempään päin.
Luontojärjestöt esittävät, että tärkeiden elinympäristöjen alaa pitäisi laajentaa. Samalla ne ovat valmiita sallimaan varovaiset hakkuut kohteissa, mikäli ne eivät vaaranna niiden ominaispiirteitä.
Idea hakkuiden sallimisesta on hyvä, mutta metsänomistajat tuskin täkyä nielevät. Epäluuloisuudesta luonnonsuojelijat saavat syyttää lähinnä itseään.
Tähän asti heille on kelvannut vain täysi suojelu. Sen lisäksi he ovat halunneet levittää suojelukohteiden reunoja käsittelemättömiksi suojavyöhykkeiksi, joten metsänomistajien on vaikea uskoa kelkan kääntymiseen.
Siihen kuitenkin olisi korkea aika. Ihan luonnonsuojelullisista syistä lehtoihin pitäisi suorastaan vaatia kuusten poistoa ja kai purojen varsillakin asustaa valoa tarvitsevia lajeja.
Metsänomistajien ja kaikkien
metsässä toimijoiden oikeusturvan kannalta entistä yksiselitteisemmät pykälät ovat tervetulleita. Tulkinnalle jää silti sijaa.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
