Eetu Paljakka arvioi tunnistavansa äänestä noin 400 lintulajia ‒ ”Suomessa on lintuja, joiden ääntä ei osata arvostaa”

Herätys vartin yli viisi, nopea aamupala ja aamu­kasteiselle pihamaalle linnunlaulua kuuntelemaan. Niin alkaa varusmiespalvelustaan suorittavan Eetu Paljakan toukokuinen lomapäivä.

Parolan Panssariprikaatin varusmiessoittokunnassa palveleva rumpali, basisti ja saksofonisti Paljakka vetäytyy lomillaan suvun maille Kouvolan Ruotilaan, jossa on hänen perheensä kakkosasunto.

Eetun isän äidin isänisä rakensi maatilan päärakennuksen vuonna 1926. Eetun isovanhempien muutettua tilalta pois talo vapautui virkistyskäyttöön ja ristittiin Ruotila Ranchiksi.

Mustapääkertun tsäksätystä huilumaisine loppusointuineen. Metsäkirvisen sirahtava lentoääni. Leppälinnun suruvoittoisesti soiva säe. Pajulinnun vieno ”thyyit”.

Paljakka kirjaa kuulemansa aamuiset solistit havikseen eli havaintovihkoon. Ääninäytteen antoivat myös räkättirastas, metsäkirvinen, harmaasieppo, peukaloinen ja lehtokerttu.

Vierailevan tähden, muuttomatkallaan pysähtyneen punavarpusen kirkas vihellys oli harvinaisinta kuultavaa.

”Yhteensä yhdeksäntoista eri lintulajia”, Paljakka laskee katsellessaan merkintöjä.

Talon pihapiirissä on 15 pönttöä pikkulinnuille ja lisäksi tuulihaukan pönttö, johon on asettunut pesimään lehtopöllö. Pöllönpoikaset kurkkivat aukosta hetken uteliaina, sitten otsat laskeutuvat piiloon.

Paljakka näyttää pihatuomen alla korsien varaan rakennettua viimekesäistä luhtakerttusen pesää.

”Mestarilaulaja, improvisoija. Jazzin ystävänä rakastan sen konsertteja. Odotan kovasti, että se tulisi pesimään tänne taas kesän alussa.”

Sateisen yön jälkeen lintujen ääniä riittää sekä pihapiirissä että pellonreunan metsässä. Kuva: Johannes Wiehn

Pihatarkkailun jälkeen Paljakka suuntaa metsätielle varusteinaan pistoolimikrofoni ja äänityslaite.

”Kuljen vakiokävelyni, kolmisen kilometriä, ja kuuntelen mitkä linnut ovat äänessä.”

Lintujen äänistä Paljakka kiinnostui jo pikkupoikana. Alle kouluikäisenä hän sai lahjaksi ensimmäisen lintu-cd-levyn. Kokoelma karttui, ja levyjä tuli kuunneltua paljon.

”Halusin äänittää itsekin lintujen laulua. Ensimmäiset kokeilut tein kännykällä. Tuli ihan hyvää matskua. Jatkoin pari vuotta niin, kunnes sain kuusi vuotta sitten lahjaksi äänityslaitteen.”

Hänen äänityksiään voi kuunnella vapaasti Xeno-canto-verkkosivustolta. Paljakka on ladannut sinne 1 084 ääninäytettä 165 eri lintulajilta.

Paljakka arvioi tunnistavansa äänestä noin 400 lintulajia. Se on melkoinen määrä, sillä Suomessa on havaittu 450 lajia. Niistä noin puolet pesii maassamme.

”Aika harvoin tulee vastaan semmoinen linnunääni, jota en tunnista.”

Hän osoittaa kuusikkoa, josta löysi viime kesänä varpushaukan pesän. Lentopoikaset paljastivat sen vinkumisellaan.

Paljakka seisahtuu ja kuuntelee. Metsässä asuva talitiainen. Hän ottaa esille äänityslaitteen, mutta lintu on poissa.

”Tyypillinen tilanne. Laitteelta kestää kymmenen sekuntia käynnistyä, ja sinä aikana lintu ehtii lentää muualle.”

Peltoaukealla joutsenpari lipuu tulvavesien synnyttämässä lammikossa. Kurkien kaulat maastoutuvat pellon harmaaseen sänkeen. Paljakka nostaa kiikarin silmilleen.

”Olen miettinyt, missä kurjet pesivät, koska olen nähnyt niillä poikasia.”

Paljakan edetessä peltotietä kurkiemo alkaa hätäillä. Se kaartelee puiden latvojen korkeudella ja varoittelee raikuvalla äänellään. Poikasten täytyy olla lähellä.

Nähdessään nuoren kuusen latvassa pensastaskun Paljakka käynnistää nauhurin. Lintu päättää kuitenkin vaieta.

Tie laskeutuu Summajoen uoman luo. Majava on nakertanut haavanrungon katkeamispisteeseen. Jokivarressa änkyttää kirkasääninen pajusirkku. Sitten kuuluu voimakas heleä ”plyit-vit-vit”, ja metsäviklo nousee ilmaan. Lintu on kahlaajaksi erikoinen, sillä se pesii metsissä rastaanpesissä.

Pian alkaa kantautua pehmeää tjukutusta. ”Vaseti”, Paljakka sanoo hiljaa.

Vaseti eli valkoselkätikka, harvinainen tapaus. Vuosi sitten Paljakka näki tikan samoilla paikkeilla naputtelemassa lahonnutta kantoa.

Äänitys ei nyt onnistu, sillä valkoselkätikkakoiras pyrähtää joenuomasta lentoon.

Nimestään huolimatta laulujoutsen ei laula vaan pikemminkin tööttäilee. Kuva: Johannes Wiehn

Paljakan ensimmäiset lintumuistot ovat jo ajalta, kun hän kävi taaperona äitinsä kanssa talvisaikaan ruokkimassa sorsia ja joutsenia Espoon Tapiolassa.

”Kun olin kuusivuotias, silloinen naapuri kysyi minua mukaan Kirkkonummen kansalaisopiston linturetkille. Niitä veti Koskimiehen Pertti, josta tuli oppi-isäni. Retkiä oli kolmasti syksyisin ja kolmasti keväisin.”

Sittemmin Eetu Paljakka on ollut kantava voima Uudenmaan lintuharrastajien yhdistyksen Tringan lasten ja nuorten toiminnassa. Hän on ollut oppaina retkillä, vieraillut ahkerasti Uudenmaan lintuasemilla ja jakanut lintutietoutta sosiaalisen median linturyhmissä.

Hänen Instagram-tilillään on pääasiassa lintukuvia. Enää Paljakka ei viitsi instatiliään päivittää. Se tuntuu merkityksettömältä ja vie aikaa tärkeämmiltä asioilta.

Armeijan jälkeen Paljakka on asettumassa Ruotila Ranchille ja ryhtyy opiskelemaan Kouvolassa ympäristöalaa. Hän on jo liittynyt Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen jäseneksi.

”Parin viime vuoden aikana olen alkanut tehdä laskentoja. Talvilintulaskentoja ja vesilintulaskentoja. Pesimälintujen laskelmat jäivät väliin intin takia. Niin pihahavainnoilla kuin lintulaskelmilla voidaan edistää tieteellistä tutkimusta.”

Oleilu Ruotilan luonnonrauhassa on Paljakalle luksusta. Nuoruuden kotikunta Kirkkonummi on alkanut muuttua turhan kaupunkimaiseksi. Helsingin Kurkimäessä hän viihtyi puolisen vuotta, mutta kehätien katveessa asuminen ei ollut hänen juttunsa.

”Veri vetää maalle. Täällä on rauhallista, toisin kuin pääkaupunkiseudulla. Ei ole liikenteen melua, joten lintujen konsertit erottuvat paremmin.”

”Pohjansirkku viivähti kerran tuossa”, Paljakka sanoo ja viittoo metsään. ”Päivä oli harmi kyllä harvinaisen tuulinen. Tuuli vaikeuttaa aina äänittämistä.”

Seuraava äänihavaintomme on västäräkin viserrys pusikossa. Kun lintu lähtee lentoon, kuuluu katkonaista tsirputusta.

Lintujen äänen tunnistamista harjoitteleva oppii, että lentoääni on eri kuin lauluääni. Lisäksi ovat varoitusäänet.

”Äänessä on vaihtelevuutta lajin sisällä. Kukin yksilö laulaa omalla tavallaan”, Paljakka sanoo.

Saman voi todeta kuuntelemalla Xeno-­canto-sivustolla Paljakan äänittämiä näytteitä. Jos samasta lintulajista on monta nauhoitetta, ääntelyssä voi havaita eroja. Ääneen vaikuttaa myös linnun ikä ja se, onko lintu äänessä yksin vai osana parvea.

Aamuisella peltoaukealla äänimaailma on runsas. Kuin orkesteri lämmittelemässä ilman kapellimestaria. Kiuru livertelee ärräpitoisesti, töyhtöhyypät vinkuvat, kuovi huutaa, mustarastas kotkottaa.

”Lintujen ääniä on hankala kuvailla. Kukin kuulee ne vähän eri lailla. Joidenkin lintujen äänen pystyn litteroimaan kirjaimiksi mutta en läheskään kaikkien.”

Kimeä ja rääkyvä ilmataistelu käynnistyy. Naakka tulee ahdistelemaan töyhtöhyyppäpariskunnan poikasia. Naapurissa asuvat töyhtöhyypät rientävät laivueena avuksi häätämään tunkeilijan pois.

Aamukahdeksalta kierros alkaa olla lopuillaan. Lähellä Ruotila Ranchia taivaanvuohi tekee soidinlennon. Uloimmat pyrstösulat värisevät linnun syöksyessä alas, ja ilmanvastus synnyttää voimakkaan mäkätyksen.

Paljakka nostaa kiikarit silmilleen. Mehiläishaukka, pernis, kaartelee taivaalla. Vai onko se sittenkin saalista kantava hiirihaukka, buteo? Pyrstö näyttäisi mehiläishaukkamaisen pyöreältä. Joskus lajinmääritys on vaikeaa.

Retkeltä havikseen kertyivät 15 lajin nimet pihassa kuultujen lintujen lisäksi.

”Valkoselkätikka oli ehdoton ykkönen”, Paljakka sanoo.

Paljon olisi vielä lintulajeja, joiden ääni olisi mukava saada talteen. Yksi sellaisista on metso. Parin kilometrin päässä on jätösten perusteella metson soidinpaikka.

Paljakka tekee lintuhavaintoja kaikkialla missä liikkuu. Joku koluaa matkoillaan kirkkoja ja toinen kauppoja, mutta Paljakka kuuntelee, mitä lintuja on liikkeellä.

”Suomessa on lintuja, joiden ääntä ei osata arvostaa. Esimerkiksi räkättirastaalla on hieno, monivaiheinen laululento. Närhi on mestari matkimaan muita lintuja. Se ei päästä lähelle, joten sen hillittyä ääntä on harmittavan vaikea saada talteen.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2022.