Metsä nyt: Lisää kääpiä, lisää lahopuuta
Lahopuulla elää neljännes Suomen metsälajistosta, eli noin 5 000 lajia. Voisiko uhanalaisten kääpien siirtoistutus lisätä metsien monimuotoisuutta?Tilaajalle
Luontaisesti kaatuneen kuusen runkoon on porattu kolme reikää, joihin istutetuissa tapeissa on rusokantokäävän rihmastoa. Ennen istutusta varmistetaan, että kaatuneissa puissa ei ole istutettavaa kääpälajia. Kuva: Elina LampelaLuonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa istutetaan uhanalaisia kääpiä metsiin. Tavoitteena on, että rihmastot alkavat kasvaa lahopuurungoissa ja tuottavat myöhemmin itiöemiä, joista vapautuvat itiöt alkavat itää uusilla lahopuurungoilla. Pitkän ajan tavoitteena on edistää lahopuussa elävän lajiston palautumista luontoon ja saada lahopuun määrä kasvuun.
”Lahopuuta on talousmetsissä liian vähän. Myös suojelualueilla on parannettavaa, sillä iso osa niistä on vanhaa talousmetsää”, tutkimusprofessori Raisa Mäkipää kertoo.
Lahopuulla on monia positiivisia vaikutuksia. Se muun muassa tarjoaa kasvualustan monille eliölajeille.
”Monimuotoisessa metsässä on luontaisia kilpailijoita tuhohyönteisille, kuten kirjanpainajalle. Lahopuu saattaa siis estää tuhoja”, Mäkipää sanoo.
Istutukset on nyt aloitettu Luukin ulkoilualueella Espoossa, parilla Metsähallituksen kohteella sekä UPM:n metsässä. Koealueilla tutkitaan rihmastojen leviämistä ja sienilajien keskinäistä vuorovaikutusta. Tulevaisuudessa kääpien siirtoistutus voi olla yksi suojelukeino.
”Ekologisiin tutkimuskysymyksiin pitää olla vastaukset, ennen kuin voimme tietää, toimiiko siirtoistutus suojelutyökaluna”, muistuttaa tutkimustyöntekijä Sonja Saine Helsingin yliopistosta.
Pitkät aikajänteet
UPM:n metsässä Janakkalan Harvialassa istutetaan nyt kasvukauden aikana luontaisesti syntyneisiin ja hanketta varten kaadettuihin maapuihin puutappeja, joihin on siirretty uhanalaisten sienten rihmastoja. Rihmastot on ensin kasvatettu laboratoriossa.
”Uhanalaiset kääpälajit kasvavat nimenomaan järeisiin maapuihin. Kantoihin niitä ei juuri kasva”, kertoo hankevastaava, Luonnonvarakeskuksen tutkija Reijo Penttilä.
Yhteen runkoon istutetaan aina yhtä kääpälajia. Mukana on sellaisia uhanalaisia lajeja kuin paksukuorikääpä, sitkaskääpä, rusokantokääpä, korpiludekääpä ja sitruunakääpä.
Rihmastojen leviämistä ja seuralaislajistoa seurataan DNA-testein, itiöemien esiintymistä maastokäynneillä.
”Ensimmäisten vuosien aikana ei ole suuria muutoksia odotettavissa. Kymmenen vuoden aikana pitäisi syntyä itiöemiä niin, että uusia itiöitä alkaa syntyä luontaisesti”, Penttilä selittää.
UPM:n kestävän metsätalouden kehittämisestä vastaava Timo Lehesvirta muistuttaa tavoitteiden pitkistä aikajänteistä.
”Rakenteellinen muutos vie kymmeniä vuosia. Metsäalan toimijat voivat turvata monimuotoisuutta suojelemalla tallella olevia lajeja sekä luomalla pitkäaikaisia prosesseja.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2019.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
