Puolukkasankoon voi piiloutua tympeä yllätys

Mikä on punainen, kasvaa kuivissa, karuhkoissa metsissä ja kypsyy syyskuun tienoilla?

Ilmeinen vastaus on puolukka, mutta kuvaus sopii yhtä hyvin sitä erehdyttävästi muistuttavaan sianpuolukkaan.

Jos marjastaja ei ole tarkkana, sianpuolukoita tulee helposti poimittua puolukkaämpärin sekaan.

Se ei ole vaarallista, sillä sianpuolukka ei ole myrkyllinen. Mikään miellyttävä syötävä se ei kuitenkaan ole.

Väärän marjan huomaa viimeistään syödessä, kun sianpuolukan suuret siemenet rouskuvat suussa. Siemeniä ympäröivä marja on jauhoinen ja mauton.

Sianpuolukan marja on litteämpi kuin puolukan. Käytännössä marjoja puhdistaessa sianpuolukoita on vaikea erottaa puolukoiden joukosta, ja puhdistettuunkin marjaerään niitä tahtoo päätyä.

Parasta siis olisi välttää sianpuolukoiden poimiminen jo metsässä.

Jos sianpuolukka kasvaa laajana kasvustona, se on suhteellisen helppo erottaa vallitsevasta puolukkakasvustosta.

Sianpuolukan kasvutapa on maanmyötäisempi kuin puolukalla, joka kurottaa varsiaan ylöspäin.

Varmin tuntomerkki löytyy sianpuolukan lehdistä. Lehdet ovat litteät ja hieman harmaan sävyiset, puolukalla ne ovat kuperat ja vihreät. Toisin kuin puolukan lehdissä, sianpuolukan lehden alapinnalla näkyy tiheästi haarautuvia lehtisuonia.

Molemmat lajit kohtaavat kuivilla, hiekkaisilla kangasmailla. Puolukkaa tavataan kuitenkin myös tuoreilta kankailta ja turvemailta.

Sianpuolukkaa voi tavata esimerkiksi teiden varsilta. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Tänä vuonna sianpuolukka on tuottanut poikkeuksellisen paljon marjoja. Useimpina vuosina se tekee satunnaisia marjoja, nyt niitä on runsaasti”, kertoo Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen omien havaintojensa perusteella.

Jos puolukkaa poimii myyntiin, on noudatettava ostajien laatuvaatimuksia. Arktiset Aromit ry:n laatuluokitusohjeessa puhdistetun puolukan vähimmäisvaatimuksena virheellisiä marjoja sallitaan enintään kuusi prosenttia painosta.

Marjayritysten automaattipuhdistuksesta sianpuolukka voi päästä läpi. Yksittäisiä sianpuolukoita saattaa päätyä näin esimerkiksi pakastepussiin asti. Jos marjoja kuivataan, sianpuolukka sen sijaan erottuu selvästi.

Sianpuolukasta ei ole koitunut merkittävää ongelmaa marjanjalostajille, koska sitä on puolukan seassa niin vähän.

”On harvinaista, että sitä on samassa paikassa kuin mistä puolukkaa kerätään. Sianpuolukkaa ei tarvitse pelätä, mutta ei sitä varta vasten kannata kerätä.”

Partanen on kuitenkin huolissaan siitä, että tänä vuonna marjanpoimijoina on ahertanut paljon ensikertalaisia.

”On hurjan paljon uusia poimijoita, jotka eivät välttämättä tunne sianpuolukkaa tai marjanpoiminnan laatu- ja hygieniavaatimuksia. Olen nähnyt some-kuvissa epämääräisiä marja-astioita ja käsittelytapoja. Hieman hirvittää, että laatuongelmia voi vielä tulla vastaan.”

Kaupallisen marjasadon laatu selviää Partasen mukaan myöhemmin sitä mukaa, kun pakastettua raakamarjaa saadaan yrityksissä puhdistettua ja siitä tehdään analyysejä.

Vaikka sianpuolukka näyttäytyy marjastajalle lähinnä riesalta, täysin arvoton se ei ole.

Kuivan maan kasvina sianpuolukkaa myydään maanpeitekasvina, joka menestyy hiekkaisilla tai soraisilla paikoilla.

Sianpuolukan lehdet on myös sallittu ravintolisänä ja kasvi on lääkelainsäädännössä luokiteltu rohdokseksi. Arktiset Aromit ry:n verkkosivuilla kerrotaan, että lehtien sisältämät yhdisteet muuttuvat ihmisen elimistössä hydrokinoniksi. Se on myrkyllinen, mutta sillä on antiseptisiä vaikutuksia virtsatietulehduksissa.

Lehdistä saatavaa arbutiinia käytetään myös ihovoiteissa vaalentamaan maksaläiskiä.

Artikkelin ensimmäinen kuva on lisensoitu Creative Commons Attribution 2.5 Generic -lisenssillä.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.