Pitäjän sahuri leikkaa metsistä juuri sellaisia lautoja kuin tarvitaan
Liperiläinen Mikko Hartikainen sahauttaa joka kevät oman metsän tukkipuuta laudaksi ja lankuksi. Sahuri Jorma Monosen sirkkeli soi enää alle puolet vuodesta.Tilaajalle
Sahuri Jorma Mononen tuo kenttäsirkkelinsä Lampilan tilalle joka kevät. Osan laudoista Mikko Hartikainen myy eteenpäin, osa päätyy tilan omaksi rakennuspuuksi. Kuva: Harri MäenpääVuosiluku 1915 harmaantuneen riihen päädyssä vie Mikko Hartikaisen, 39, ajatukset sukutilansa alkuaikoihin.
”Tuosta lähtien on meidän suku tällä tilalla sahannut. Ensimmäiset hirret sahattiin käsisahalla”, kertoo Pohjois-Karjalan Liperissä sijaitsevan Lampila-nimisen tilan isäntä.
On huhtikuun alku, ja Hartikaisen vieressä soi Jorma Monosen kenttäsirkkeli. Hartikainen on rahdannut paikalle sata kuutiota mäntyä ja kuusta omasta metsästä sekä runkoja kolmelta naapuritilalta.
”Tuulenkaatoja tai ylijäreitä ja paksuoksaisia mäntyjä, jotka eivät kelpaa sahamarkkinoille”, mies kuvailee keväänkolealla pihamaalla, jossa näkyy vielä viimeisiä lumenrippeitä.
Hartikainen sahauttaa puut omaksi ja naapureidensa rakennuspuuksi tai myy sahatut laudat ja lankut omille asiakkailleen. Myytävän tavaran hän on saanut kaupaksi pienellä ilmoittelulla paikallislehdessä.
”Joka kevät on jotakin sahattu. Aina on sen verran tuulenkaatoja ja firmoille kelpaamatonta puuta. Jorma on sahannut meille melkein 30 vuotena, ensin isälle ja sitten pojalle”, Hartikainen sanoo. Hänen isänsä viettää jo eläkepäiviään.
Erikoislautaa tilauksesta
Sirkkelin vierellä häärii sahurin ja isännän lisäksi kolme miestä: Hartikaisen Antti-veli, naapuri Hannu Heikkinen ja puuta metsästä korjannut koneyrittäjä Jarmo Burman.
Sahaus alkaa kello 8 ja päättyy kello 18.
”Pataljoonakeitto tarjotaan tuvassa kello 11 ja kahvit kello 15”, Hartikainen sanoo ja kiittää talkooväkeään. Sirkkeli saadaan pystyyn parissa tunnissa, kun se tehdään porukalla.
”Aina se on mukavampi yhdessä tehdä. Tämä ei nimittäin ole mitään heinätossuhommaa, kun viikonkin ottaa vastaan puuta. Siinä pitää olla vähän ruutia ranteissa.”
Hartikainen ei pidä suurten sahojen tuottamaa ja rautakauppojen myymää puutavaraa kilpailijanaan. Omista puista sahataan erikoismittoja, joita ei kaupasta saa.
”Tällä sahauksella tehdään ennakkotilauksen mukaan 6–9 metrin pituista ja 200–250 milliä leveää lautaa kahdelle rakennustyömaalle omakotitalojen ulkovuoraukseen. Ostaja haluaa pitkää lautaa, jotta saa tehtyä seinän kerralla ja hukkapalojen määrä on pieni.”
Viikon urakasta kertyy sahatavaraa viiteen kuuteen eri käyttökohteeseen. Osa päätyy korjausrakentamiseen omalle tilalle, jonka rakennukset ovat pitkälti 1900-luvun alkupuolelta.
”Joka vuosi meillä on omia rakennuskunnostuksia. Vanhaan navettaan kun teimme katto-orsia, niiden minimipituus oli 8,6 metriä. Ei sellaisiakaan ihan joka sahalla ole vakiona saatavilla”, Hartikainen kertoo.
Sahurit jääneet eläkkeelle
Maatalouden rakennemuutos näkyy kenttäsahureiden työnkuvassa. Aktiivisten tilojen määrä vähenee, eikä korjausrakentaminen enää työllistä samaan malliin kuin ennen.
Vielä 1990-luvulla Jorma Mononen sahasi pitkää päivää 7–8 kuukautta vuodessa. Nyt sahaustöitä riittää enää 5–6 kuukaudeksi.
”Liperissä oli 1990-luvulla viisi tai kuusi sahuria. Nyt olen ollut viimeiset kymmenen vuotta pitäjän ainoa sahuri. Suurin osa on jäänyt eläkkeelle”, 54-vuotias Mononen sanoo.
Aiemmin Mononen sahasi paljon rakennuspuuta omakotitaloihin.
”Nykyään ihmiset ostavat valmiita talopaketteja. Edellisen kerran sahasin omakotitalon tarpeita kolme vuotta sitten.”
Jatsailut jäävät pois
Mononen kuitenkin uskoo, että omasta puusta sahauttaminen kannattaa metsänomistajalle. Syitä ovat sahatavaran parempi laatu ja hinta.
Kun sahurin päiväkorvaus on 600 euroa ja sillä saa valmista sahatavaraa kymmenen kuutiota, tulee kuution hinnaksi 60 euroa. Vaikka tähän lisäisi puuraaka-aineen hinnan, on ero merkittävä kuluttajakaupan 200–400 euron kuutiohintoihin.
”Jos omassa metsässä kasvaa hyvälaatuista puuta, siitä sahatun puutavaran laatu on parempi. Kaupassa et saa halvalla hyvää. Sahuri osaa tehdä tavaraa raaka-aineen mukaan: oksaisemmasta osasta lankkua rakennuksen runkoon ja paremmasta seinälautaa.”
Kenttäsahauksen edut eivät avaudu kuin kokemuksen kautta. Mononen kertoo esimerkin omakotitalon rakentamisesta.
”Yhdellä omakotitalokohteella sahasin ensin ulkovuorauslaudat metsänomistajan omista puista. Asiakas sanoi, että hän ostaa rakennuksen puurungon muualta. Katsoin puukasaa ja kysyin, miksi minä en saisi sahata myös runkopuita, kun sopivia runkoja oli paljon. Sahattiin sitten itse, ja asiakas sanoi, että hän säästi tällä tavoin 3 000 euroa.”
Mononen sanoo, että kaupasta sahatavaraa ostaessaan suomalainen myös kitsastelee.
”Kerralla ei tule ostettua tarpeeksi tavaraa, vaan ostetaan hyvin pihisti. Lisäkuluja tulee, kun joutuu monta kertaa käymään uudestaan ostamassa. Paikan päällä kun sahataan, ei ole kuin käydä lautoja taapelista. Aika monta jatsailua jää pois.”
Pintalauta palaa
Myös Mikko Hartikainen laskee saavansa sahauttamisesta itselleen vaivanpalkkaa. Sahaamisen hyötyä lisää se, kun sahapinnat voi polttaa lämmöksi oman tilan keskuskattilassa.
”Käytämme kaiken sahapinnan omassa kattilassamme. Päärakennus ja harrastepajana oleva vanha navetta pidetään lämpiminä, ja sauna lämpiää joka päivä.”
Hartikainen arvostaa mahdollisuutta käyttää oman tilan sahatavaraa myös harrastamiseen. Puutyöperinne kulkee perheessä sukupolvelta toiselle.
”Appiukko on vireä rakentaja, isäukko samoin. Joku höylätty lankunpätkä pitää aina olla vanhoille isännille. Vanhempikin mies kyllä rakentaa kuivasta puusta.”
Tilan isäntä ei aio katkaista vuosikymmenien mittaista kevättalven sahausperinnettä. Päinvastoin hän suunnittelee vireää rakentamista myös tuleville vuosille.
”Seuraavan kymmenen vuoden aikana ne uroteot pitää tehdä, jos ylipäänsä aikoo. Sen jälkeen pitää siirtyä rakennushommista pienempiin töihin ja toivoa, että seuraava polvi ottaa ohjat käsiinsä.”
Jos ennusmerkit pitävät paikkansa, nuori polvi ei sekään jää toimettomaksi.
”Vanhin poikani, peruskoululainen, rupesi pari päivää sitten sahaamaan karhua tuosta pölkystä”, Hartikainen hymyilee.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2017.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
