Kaikki sahaavat joskus kiveen: Nämä asiat jokaisen raivaussahan omistajan tulisi osata

Metsätalousyrittäjä Matti Äijö on pitänyt vuosien mittaan yli sata raivaussahakurssia, joten hän jos kuka tietää, millaisten pulmien kanssa aloittelevat ja harvakseen raivaussahaa käyttävät metsänomistajat painivat.

”Suurin pulma on tietysti, ettei ole sahattu lainkaan. Toinen tyypillinen tilanne on, että on päästy alkuun mutta sahattu kiveen, eikä hommasta sen jälkeen ole tullut mitään.”

Jälkimmäistä ongelmaa voi välttää sillä, ettei yritä kaataa puita liian läheltä maanpintaa. ”Lehtipuun kannon ei tarvitse olla lyhyt, se lahoaa joka tapauksessa nopeasti. Kannon pituudella ei ole merkitystä, kunhan eläviä oksia ei jää.”

Silti jokainen sahaa joskus kiveen, kun maastossa työskennellään. Terä myös tylsyy käytössä joka tapauksessa. Siksi raivaussahan omistajan tulisi Äijön mielestä opetella vähintään kaksi terän huoltoon liittyvää asiaa: terän viilaus ja haritus.

Jos saha käy laiskasti, ­ilmansuodatin voi olla tukkoinen. Kuva: Rami Marjamäki

Roskat saa kätevästi puhallettua ilmansuodattimesta pois, jos käytössä on paineilmakompressori. Kuva: Rami Marjamäki

Raivaussahan mukana ei yleensä tule huoltopakettia, joten sellainen kannattaa ehdottomasti ostaa tai tinkiä kaupanpäällisiksi.

”Tyypillisesti sopiva on 5,5 millin halkaisijan pyöröviila, ja viilanohjain kannattaa ehdottomasti olla käytössä. Silloin teroitus tulee tehtyä oikeaan kulmaan ja on muutenkin helpompaa.”

Valitettavasti terän saa myös pilalle, jos viilaa väärällä työkalulla, esimerkiksi lattaviilalla tai moottorisahan ketjulle tarkoitetulla pyöröviilalla.

Terässä on 22 harittavaa hammasta, joista joka toinen kääntyy toiselle puolelle. Yhteen suuntaan viilataan siten 11 hammasta, ja sen jälkeen teroitetaan loput toiseen suuntaan.

Terää teroitetaan aina haritukseen nähden ulospäin leikkaavan pinnan puolelle. Hyvä tapa on vetää jokaiselle hampaalle yhtä monta viilausvetoa, esimerkiksi kolme. Näin terä pysyy mahdollisimman symmetrisenä.

”Jos sahaa muutaman tankillisen päivässä, terä kannattaa viilata joka päivä. Sen lisäksi aina, kun osuu tai hipaisee, kannattaa viilata terä kuntoon, niin pääsee vähemmällä.”

Riittävän terävyyden tuntee sormella kokeilemalla. Jos epäilyttää, tulosta voi verrata käyttämättömään terään.

Jos raivattavana on pelkkää vatukkoa tai heinää, kannattaa ottaa kolmioterä. ”Niiden teroittaminen käy helpommin ihan lattaviilalla, ja se on paljon helpompaa kuin sirkkeliterän viilaus.”

Harituksessa hampaat käännetään riittävään kulmaan erillisellä haritus­raudalla tai viilaohjaimen hahlolla.

Hyvinkin huollettu terä pitää joskus vaihtaa. Huomioi tuolloin pyörimissuunta. Esimerkiksi haljenneella terällä ei kannata enää sahata. Kuva: Rami Marjamäki

”Harituksella on merkitystä, jos kaadetaan yli viisisenttisiä puita. Sahaus on paljon hitaampaa, jos haritus ei ole kunnossa”, Äijö neuvoo.

Hän suosittelee pitämään metsässä mukana varaterää. Joskus terä saa niin pahan osuman, että se on pakko vaihtaa.

Terävän terän ohella raivaustyön sujumiseen vaikuttaa aivan oleellisesti valjaiden oikea säätö kullekin sahaajalle sopivaksi. Jos valjaat ovat vanhat, Äijö suosittelee hankkimaan modernit ja ergonomiset valjaat.

Oikeanlaiset valjaat ja niiden sopiva säätö helpottavat työskentelyä ja ehkäisevät rasituksesta aiheutuvia terveys­ongelmia. Viila kulkee kätevästi selässä. Kuva: Rami Marjamäki

”Painon pitää tulla lantiolle, ei hartioille ja sahan painopisteen alas. Mitä hennompi sahaajan ylävartalo on, sitä tärkeämpi on säätää valjaat tarkasti.”

Lähes kaiken muun huoltotyön voi jättää ammattimekaanikkojen huoleksi.

Aiemmin sahat rikkoutuivat, kun kulmavaihde unohtui öljytä. Uusissa sahoissa sitäkään ei tarvitse muistaa, sillä ne ovat kestovoideltuja.

Sahan oikea kiinnityskohta on ­vaaksan verran vyötärön alapuolella. Sahan tulee roikkua hieman alaviistossa, jos kahvoista ei pidetä kiinni. Kuva: Rami Marjamäki