Mitä kantojen nosto aiheuttaa metsäluonnolle ja kahdeksan muuta kysymystä kantojen nostosta

1. Minkä verran kantoja nykyään nostetaan ja miten määrät ovat kehittyneet?

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, kantojen nostamisesta väitöskirjansa tehnyt tutkija Lilli Kaarakka, Helsingin yliopisto: Suomessa kantoja on korjattu laajemmassa mittakaavassa 2000-luvun alusta. Eniten niitä korjattiin vuonna 2013, jolloin määrä oli 1,2 miljoonaa kuutiota. Viime vuosina määrä on laskenut huomattavasti. Vuonna 2017 kantoja nostettiin yhteensä vain puoli miljoonaa kuutiota.

2. Mitä kantojen nosto aiheuttaa metsäluonnolle?

Kaarakka: Kantojen korjuu muuttaa maaperän fysikaalista rakennetta. Maaperän pinta ja syvemmät kerrokset sekoittuvat. Lisäksi kasvupaikalta poistuu huomattava määrä ravinteita, koska lähes koko puubiomassa mukaan lukien hakkuutähteet kuljetetaan pois.

Kantojen korjuu vähentää maaperään jäävää, hitaasti hajoavaa orgaanista ainesta, jolla on keskeinen rooli yhtenä metsämaan vesi- ja ravinnetalouden ylläpitäjänä.

Korjuun pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta hyvin, koska tutkimukset rajoittuvat ajalle, jona kantoja on korjattu. Talousmetsien kiertoaikaan suhteutettuna se on lyhyt aika.

3. Ketkä nykyään nostavat kantoja Suomessa?

Asiakkuusjohtaja Heikki Kääriäinen, Metsähallitus Metsätalous Oy: Metsähallitus Metsätalous Oy ei nosta eikä ole pariin vuoteen nostanut kantoja. Kannonnoston lopettamisen taustalla olivat sekä talous- että ympäristöhaasteet. Metsähallituksen hallinnoimat valtion metsät sijaitsevat pääosin kaukana kantoa käyttävistä tuotantolaitoksista, jolloin hankintaketjun saaminen taloudellisesti kannattavaksi on vaikeaa. Myös kannonnoston aiheuttamat mahdolliset ympäristöhaasteet otettiin huomioon, kun kannonnostosta luovuttiin.

Sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa, UPM: UPM alkoi nostaa kantoja energiatuotantoa varten 2000-luvun alussa. Nostovolyymit olivat suurimmillaan 2010-luvun alussa, minkä jälkeen ne ovat pienentyneet.

Metsänhoitopäällikkö Teppo Oijala, Metsä Forest: Metsä Group ei ole muutamaan vuoteen nostanut kantoja, koska nykytilanteessa kantojen noston haasteet ylittävät niistä saatavat hyödyt. Kannot olisivat tiivistä ja hyvää polttoainetta, mutta niiden nosto lopetettiin toistaiseksi sekä itse nostoon että käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi. Nostomäärät vaihtelivat vuosittain eivätkä missään vaiheessa nousseet kovin suuriksi.

Metsäenergiapäällikkö Jorma Kaukoaho, Stora Enso: Aikanaan Stora Enso sekä nosti että osti kantoja, mutta molemmista luovuttiin vuonna 2013.

4. Miksi Metsä Group ja Stora Enso lakkasivat nostamasta kantoja?

Oijala: Metsäenergiaa vastaanottavat asiakaslaitokset käyttävät mieluummin hakkuutähteistä ja energiarangasta tehtyä haketta. Kantohakkeen seassa on usein kiviä ja maa-ainesta, mikä tuottaa poltossa ongelmia.

Kantojen noston yhteydessä maanpinta rikkoutuu huomattavasti enemmän kuin normaalissa maanmuokkauksessa, ja sen seurauksena uudistusala vesakoituu voimakkaasti. Maan rikkoutumisen vuoksi myös typen huuhtoutumisen vaara lisääntyy.

Kun kannot jätetään maahan, ne tuottavat lahopuuta metsiin ja niihin sitoutunut hiili säilyy pitkään maaperässä.

Kaukoaho: Merkittävin syy oli se, että kantojen kysyntä väheni voimakkaasti. Stora Ensolla on paljon omia tehtaita, joilta tulee sivuvirtoina kuorta ja purua. Käymme nykyään kauppaa näillä jakeilla sekä hakkuista syntyvillä hakkuutähde- ja energiarankahakkeilla.

5. Mitkä syyt UPM:n mielestä puoltavat kantojen nostoa?

Oksa: Kannot ovat merkittävä kotimainen uusiutuvan energian lähde, jolla korvataan fossiilisia polttoaineita ja vähennetään energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä. Bioenergian käyttömäärien ennustetaan lisääntyvän, ja kannonnosto vähentää painetta muiden biomassajakeiden korjuuseen.

Kantojen korjuun teknologia on kehittynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Nykyteknologia rikkoo maanpintaa aikaisempaa vähemmän, sillä kanto paloitellaan ennen nostoa.

6. Miten UPM ottaa huomioon ympäristönäkökohdat kantojen noston yhteydessä?

Oksa: Kantojen nosto on ohjeistettu kohdevalinnan ja kohteella toimimisen osalta. Korjuukohteen valinnan ohjeistuksella varmistetaan, että kohde ominaisuuksiltaan, kuten esimerkiksi ravinnetasoltaan, soveltuu kantojen korjuuseen. Kohdekohtaisilla ohjeilla varmistetaan tarkemmalla tasolla kohteella toimiminen.

Esimerkiksi vesistöjen ja ojien varsille jätetään suojavyöhykkeet, joilta kantoja ei nosteta, ja lahopuut säästetään monimuotoisuuden turvaamiseksi.

7. Ovatko keinot, joilla kantojen noston ympäristövaikutuksia on pyritty rajoittamaan, tutkimuksen valossa riittäviä?

Kaarakka: Tutkimuksessamme tarkastelimme koealaa, jolla suositusten mukaan oli jätetty 25 prosenttia pohjapinta-alasta nostamatta. Tästä huolimatta biomassan poistumat erityisesti kanto- ja paksujuuribiomassan osalta olivat huomattavia. Korjattavan puuston kokonaisbiomassaksi arvioitiin punnituksilla 39 tonnia hehtaarilta, mistä kasvupaikalle jäi kantojen korjuun jälkeen 8,3 tonnia hehtaarille.

Kantojen korjuun pitkäaikaisvaikutukset ovat edelleen osittain tuntemattomia, joten suositusten ja ohjeiden todellisten ympäristövaikutusten arviointi on vaikeaa.

Tällä hetkellä kantojen korjuu on Suomessa merkittävin metsämaaperän rakennetta muokkaava toimenpide.

8. Miten kiinnostuneita metsänomistajat ovat kantojen nostosta?

Oijala: Metsänomistajien kiinnostus on ollut vähäistä, eikä kantojen noston lopettamisella ole ollut vaikutusta puukauppaan. Metsä Group nostaa kantoja vain erikseen sovittavissa yksittäistapauksissa, jotka liittyvät joko juurikäävän pahasti lahottamien kuusikoiden uudistamiseen tai maankäyttömuutoksiin.

Oksa: Useat metsänomistajat ovat kiinnostuneita kantojen nostosta. Parhaimpia kohteita ovat kuusivaltaiset, rehevät avohakkuukohteet. Harvennushakkuilta emme nosta kantoja.

Kaukoaho: Meille ei ole vuosikausiin tullut kantojen nostoon liittyviä toiveita. Joissakin poikkeustapauksissa saatamme kannot nostaa, mutta yleensä tällöin on kyse maankäytön muutoksesta, kuten tien rakentamisesta tai pellon raivauksesta.

9. Mikä on aihepiiriin perehtyneen tutkijan näkökanta?

Kaarakka: Kantojen korjuun ympäristövaikutuksia lienee syytä peilata niiden energiakäytön hyötyihin. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa, joihin omanikin lukeutuvat, on selkeää näyttöä siitä, että korjuun vaikutukset metsämaaperän fysikaaliseen ja kemialliseen rakenteeseen ovat huomattavia.

Koska tulevaisuuden metsämaaperän toimintaa ei voi arvioida nykyisten tutkimusten aikajanoilla, en ole suuri kantojen korjuun puolestapuhuja.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2019.