Keltainen nauha on pelastanut satoja metsäkanalintuja ‒ poroaitoja päin lentää arviolta 80 000 kanalintua vuosittain

Maastossa olevat poroaitaverkot tappavat metsäkanalintuja tasaiseen tahtiin. Poroaitoja arvioidaan olevan Suomen poronhoitoalueen maastoissa noin 12 000 kilometriä.

Poroaitaverkkojen riistaturvallisuutta on tutkittu Suomessa viisi kertaa. Viimeisimmässä tutkimuksessa havaittiin vähintään 1,3 lintutörmäystä aitakilometriä kohti vuodessa.

Norjalaistutkimuksessa vastaava luku on 1,4 törmäystä ja Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa 2,7 törmäystä.

Kotimaisessa tutkimuksessa havaittiin, että aitaverkon merkitseminen keltaisella nauhalla vähentää lintutörmäyksiä tehokkaasti, parhaimmillaan 0,3:een törmäykseen aitakilometriä kohti.

“Hirvinauha kiinnitetään verkon ylälankaan nippusiteillä joka kolmannen pystylangan kohdalta”, Juhani Maijala sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Paliskunnissa ei ole ollut toistaiseksi suurta kiinnostusta aitojen merkitsemiseen, ja syynä tähän ovat toimenpiteen kustannukset. Poromiehet ovat kokeilleet merkintää omissa porotarhoissaan.

“Merkkasin 75 prosentin osuuden ruokintatarhani neljän kilometrin mittaisesta aidasta keltaisella nauhalla 20 vuotta sitten. Törmäykset merkattuun aidan osaan vähenivät kymmenesosaan”, poromies Juhani Maijala Sodankylästä kertoo.

Maijala käyttää aidan merkkaukseen keltaista hirvinauhaa, joka on kiinnitetty 90 senttimetrin välein aitaverkon ylälankaan.

“Kiinnitän hirvinauhan nippusiteellä joka kolmannen pystylangan kohdalta”, uutta nauhaa aitaan asentava Maijala selvittää.

Korkean iän saavuttanut muovinauha on kestänyt sään vaihteluita yllättävän hyvin. Keltainen väri on haalistunut, mutta silti nauha on linnuille hyvin näkyvä verrattuna harmaaseen aitaverkkoon.

“Kyseessä on metsän sisällä kulkeva aita. Aukealla tuuli riepottaisi hirvinauhan rikki muutamassa vuodessa, ja siksi nauhan materiaali saisi olla hieman vahvempaa.”

Ilman keltaista nauhaa maastossa oleva poroaitaverkko on vaikeasti havaittava varsinkin aamu- ja iltahämärissä. Kuva: Kari Lindholm

Maijala arvioi, että vaakasuora yhtenäinen linja metsässä, jonka hirvinauha muodostaa, erottuu eläinten silmiin luonnottomana elementtinä, jota eläin mielellään väistää.

“Muutamia metsoja on törmännyt merkkauksesta huolimatta. Metso kääntää kurssiaan ison kokonsa takia hitaammin kuin teeri ja riekko.”

Tarkkaa tietoa poroaitoihin törmäävien lintujen todellisesta kokonaismäärästä ei ole saatavilla. Luontojärjestöt arvioivat, että poroaitoja päin lentää noin 80 000 kanalintua vuosittain.

Mikäli poroaitaan törmäisi keskimäärin yksi lintu jokaista aitakilometriä kohti, vuotuinen poistuma olisi 12 000 lintua. Vertailun vuoksi Suomen kanalintusaalis on keskimäärin noin 180 000 lintua.

Metsäkanalintujen törmäilyt poroaitoihin alkoivat, kun paliskunnat siirtyivät nykymallisiin tehdastekoisiin aitaverkkoihin 1970-luvulla.

Aiemmin aitaukset tehtiin hyvin näkyvistä paksuista rautalangoista, jotka kiinnitettiin aitatolppiin vaakasuoraan, ja linnut mahtuivat lentämään lankojen välistä. Maijalan mukaan lintujen törmääminen vanhan mallisiin aitoihin oli harvinaista.

“Nykyisessä tehdastekoisessa aitaverkossa on suorakaiteen muotoinen verkonsilmä, jonka pystylangat katkaisevat verkonsilmän läpi lentävien lintujen siivet.”

Tavallista on, että verkonsilmän läpi lentänyt lintu putoaa maahan aidan viereen, josta varsinkin ketut ovat erikoistuneet niitä noukkimaan. Merkkinä tästä ovat maasta löytyvät metsäkanojen höyhenkasat poroaitojen vierellä.

“Lintujen lisäksi myös hirvet väistävät keltaisella nauhalla merkattua poroaitaa ja kulkevat mieluummin veräjästä kuin menevät aidan yli. Karhu ei piittaa keltanauhasta, vaan repii aitaan kulkuaukon”, Juhani Maijala kertoo.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.