

Eduskunnan puolustusvaliokunta haluaa Suomeen yhteensä tuhat ampumarataa ja ennen kaikkea valtakunnallisesti kattavan ampumarataverkoston. Myös hallitus lupaa hallitusohjelmassaan turvata Suomen ampumaratojen toiminnan ja edistää uusien ampumaratojen perustamista.
Käytännössä yhtälö vaikuttaa mahdottomalta, sillä nykyisistä noin 670 ampumaradasta vajaalla 60 prosentilla ei vielä tällä hetkellä ole voimassa olevaa ympäristölupaa tai luvan hakeminen on käynnissä.
”Kaikkiin näihin ratoihin liittyy epävarmuus siitä, saavatko ne luvan ja millä lupamääräyksillä, etenkin kun lainsäädäntö on hyvin tulkinnanvaraista ja ympäristöministeriön oppaita ei tarvitse noudattaa”, Suomen ampumaurheiluliiton ympäristöasiantuntija Anri Junnola sanoo.
”Esimerkiksi Kajaanin ja Kihniön ampumaratojen toimintaa ajetaan lopetettavaksi, sillä niiden lupapäätökset kariutuivat hiljattain hallinto-oikeudessa. Näin on käynyt viime vuosien aikana kaikille ampumaratojen lupapäätöksille yhtä lukuun ottamatta”, Junnola toteaa.

”Tällaiset päätökset ovat olleet isoja pettymyksiä etenkin, kun Kajaanin tapauksessa lupa on peruttu hallinto-oikeudessa perustuen ohjearvon ylitykseen yhdellä desibelillä. Ohjearvo on huono arvioimaan toiminnan häiritsevyyttä.”
”Erikoista tilanteessa on, että ympäristöministeriö toimii lainsäätäjänä ja oppaiden julkaisijana, jolloin oppaiden luulisi noudattavan lainsäädäntöä. Lainsäädännön tulkinnanvaraisissa kohdissa oppaisiin tukeutuminen toisi kansallista linjaa päätöksiin, mutta viimeistään hallinto-oikeudessa oppaaseen tukeutunut päätös kaatuu. Oppailla ei ole mitään sitovaa merkitystä.”
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski kirjoitti jo muutama vuosi sitten Reserviläisliiton asiantuntijablogissa ampumaratojen ympäristöluvista. Hän korosti, että ympäristönsuojelulain mukaisen ampumaratojen ympäristölupahakemuksen tekeminen edellyttää nykyisin erityisosaamista.
”Erityisosaamisesta huolimatta luvat kaatuvat ja ampumaratojen ympäristöluvituksen tilanne näyttää jatkuvasti yhä synkemmältä. Kun ongelman tausta on tunnistettu, on aika puuttua mielivaltaiseen ympäristöministeriön toimialalla olevaan sääntelyyn pikaisesti, muuten ampumaharjoittelu voidaan maassa unohtaa”, Suomen ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Laitinen korostaa.
Uuden ympäristönsuojelulain voimassaoloaikana 2000-luvulla ampumaratojen ympäristölupaprosessit ovat teettäneet huomattavan määrän työtä ja ampumaratojen toiminta on vaikeutunut.
Pahimmillaan lupaprosessit ovat kestäneet lähes 20 vuotta ja kokonaiskustannukset ovat olleet kohtuuttomia ampumaratoja hallinnoiville metsästys- ja ampumaseuroille, riistanhoitoyhdistyksille tai reserviläisjärjestöille sekä näiden järjestöjen muodostamille ratayhdistyksille.
”Ampumaratojen määrä onkin pudonnut Suomessa rajusti. Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2002 tekemien perusteellisten selvitysten mukaan Suomessa on ollut ampumaratoja parhaimmillaan 2 000–2 500 kappaletta. Ratojen alueellinen jakauma on hyvin epätasainen ja maassamme on laajoja alueita, joissa ampumaratatilanne on erittäin heikko erityisesti lajiradoittain tarkasteltuna”, Laitinen kertoo.
Siviiliratojen käyttäjäkunta on huomattavan monimuotoinen, ratoja käyttävät siviilit metsästäjistä ampumaurheilijoihin ja reserviläisiin sekä useat työssään ampumataitoa tarvitsevat tahot, kuten poliisi, tulli, rikosseuraamusvirasto, rajavartiolaitos ja Finavian lentokenttien eläintorjunnasta vastaavat henkilöt.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
