”Ensin täältä myydään puut ja sitten vielä riistakin”, Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja, metsästäjä ja poromies Kari Kilpimaa kiteyttää kuntalaisten tuntemuksia. Kuva: Kari Lindholm
Ristiriidat Lapin valtion maiden hirvenpyynnissä juontunevat hirvien vähyydestä – paikallisilla ja Luonnonvarakeskuksella vastakkaiset näkemykset hirvitiheyksistä
”Tällä hetkellä pyyntiluvista on käytetty vasta reilu 30 prosenttia, mikä on vähäinen määrä ajankohtaan nähden”, Inarin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pertti Vikeväkorva kertoo.
Usein savukoskelaisten hirvenpyynti venyy lumille, koska he joutuvat odottelemaan vierasmetsästäjistä koostuvien isojen seurueiden poistumista pyyntimailta. ”Sekaan ei sovi”, kommentoivat paikalliset. Kuva: Kari LindholmSosiaalisen kestävyyden rajat ovat olleet tänä syksynä koetuksella Lapissa, missä valtion maiden hirvenpyynnistä nousi kiivas kaplakka etenkin Savukoskella, Inarissa ja Kittilässä.
Paikallisten tunteita kuumentavat muualta tulevien metsästäjien määrän kasvu ja hirvisaaliin väheneminen. Ulkopaikkakuntalaisia metsästäjiä on mukana Lapin alueluvissa 5 827 henkilöä.
”Lappiin myönnetyissä alueluvissa on kuluvalla metsästyskaudella 19 665 metsästäjää, joista 13 838 metsästäjää eli 70 prosenttia on kotoisin Lapista”, kertoo vs. erätalousjohtaja Jyrki Tolonen Metsähallituksesta.
”Ensin täältä myydään puut ja sitten vielä riistakin”, Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja, metsästäjä ja poromies Kari Kilpimaa kiteyttää kuntalaisten tuntemuksia.
Kilpimaa esittelee Savukosken kunnan laatimaa kannanottoa, jossa vaaditaan korjausliikkeitä riistakantojen laskemiseen, metsästyskoirien porovapauteen ja valtionmaiden lupamyyntiin.
Kilpimaan mukaan kasvava metsästyspaine on aiheuttanut yhteentörmäyksiä paikallisten ja vierasmetsästäjien välillä. Vaikka kunnan pinta-ala on 6 500 neliökilometriä, metsästys keskittyy parhaille pyyntimaille, joilla tulee ahdasta hirvijahdin käynnistyessä syyskuussa.
”Kun ensimmäinen hirveä seuraava koira väsyy, perään lasketaan metsätieltä toinen ja usein vielä kolmaskin koira”, Kilpimaa selvittää ja viittaa hirvien ajattamiseen yli 39 senttimetrin korkuisilla koirilla, mikä on laissa kiellettyä.
Paikallisia närästää myös suurten vierasseurueiden tapa vallata parhaat hirviapajat metsäteiden varsilta sillä seurauksella, että paikalliset joutuvat etsimään hirvensä syvältä kairasta.
Toinen vaihtoehto on aloittaa pyynti vasta alkutalvesta, jolloin ulkopaikkakuntalaiset ovat poistuneet alueelta, mutta silloin haittana on lumi ja päivien lyheneminen.
”Valtionmaille hirvenpyyntiin saapuvia ulkopaikkakuntalaisia on Savukoskella yli kaksi kertaa enemmän kuin paikallisia ja määrä on ollut viime vuosina kasvussa”, Savukosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Pienimaa kertoo.
Pienimaa huomauttaa, että paikallisilla metsästäjillä ja Luonnonvarakeskuksella (Luke) on vastakkaiset näkemykset kunnan hirvitiheyksistä, jotka ovat pyyntilupien perusteena.
”Meidän näkemys on, että hirvikannan koko on huomattavasti pienempi kuin mitä Luke väittää. Pyyntiluvista on käytetty marraskuun puoliväliin mennessä alle puolet, mikä tarkoittaa sitä, että hirviä on vähän.”
Kitkaa on aiheuttanut se, että muualta tulevilla metsästäjillä on yleensä isot pyyntiporukat ja useita koiria.
”Koiria päästellään autoista metsään parin kilometrin välein. Tienvarret nuotataan tyhjiksi hirvistä, jotka lastataan kylmäkuljetus-perävaunuihin ja toimitetaan usein suoraan myyntiin”, inarilainen hirvenmetsästäjä Jouni Männistö kertoo havainnoistaan Inarin pyyntimailla.
Männistö arvioi paikallisten ja vierasmetsästäjien välisten ristiriitojen perussyyn juontuvan hirvikantojen yläkanttiin arvioinnista, mikä on johtanut liialliseen lupamyyntiin ja kasvaviin vierasmetsästäjien määriin.
”Tällä hetkellä pyyntiluvista on käytetty vasta reilu 30 prosenttia, mikä on vähäinen määrä ajankohtaan nähden”, Inarin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pertti Vikeväkorva huomauttaa.
On esitetty epäilyjä, että aluelupahaussa vaadittaviin ampujaluetteloihin olisi ujutettu liikaa sellaisia metsästäjiä, joilla tosiasiassa on muitakin mahdollisuuksia metsästää hirviä, tai jopa ihmisiä, jotka eivät edes tiedä olevansa lupahaussa mukana.
Metsähallitukselta aluelupaa hakevien seurueiden minimikoko metsästyslain 8. pykälän alueella on 10 metsästäjää, joista kuudella ei saisi olla muuta mahdollisuutta hirvenmetsästykseen.
”Lupakeinottelu voitaisiin estää siten, että jokainen valtionmaille hirvijahtiin aikova velvoitettaisiin ilmoittautumaan ampujaksi Oma riista -palvelun kautta”, Kittilän riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tero Heikkilä esittää.
Heikkilä toteaa, että aluelupaan ampujiksi merkittyjen metsästysmahdollisuuksien tarkistaminen on käytännössä mahdotonta, elleivät he sitten toimi metsästyksenjohtajina tai varajohtajina metsästysseuroissa.
”Jokaista luvanhakijaa emme pysty erikseen tarkistamaan. Mukana saattaa olla metsästäjiä, joilla on muukin metsästysmahdollisuus”, erätalousjohtaja Tolonen myöntää.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
