Hallituksen kaavailema suojeluala kuulostaa suurelta, mutta näyttää kartalla vaatimattomalta

Hallitus aikoo suojella runsaat 31 000 hehtaaria valtion vanhoja metsiä. Metsähallituksen tekemän inventoinnin myötä pinta-ala voi nousta 80 000–90 000 hehtaariin. Se on saman kokoinen alue kuin Loimaa, jonka pinta-ala on noin 85 000 hehtaaria.

Mitä tämä suunnitelma tarkoittaa koko maan mittakaavassa? Perehdytään hieman Suomen metsäpinta-aloihin.

Maa- ja metsätalousministeriö kertoo, että Suomessa on 20,3 miljoonaa hehtaaria puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata ja 2,6 miljoonaa hehtaaria kitumaata.

Metsähallitus hallinnoi vuoden 2023 lopussa 9 179 000 hehtaaria valtion omistamia maa-alueita. Niistä monikäyttömetsiä on 4 862 000 hehtaaria eli 53 prosenttia. Monikäyttömetsistä 1 379 000 hehtaaria eli 28,5 prosenttia on jouto- ja kitumaata, joilla ei tehdä metsätalouden toimenpiteitä.

Metsätalouskäytössä on siis 3 483 000 hehtaaria eli noin 38 prosenttia valtion omistamista metsistä.

Lakisääteisiä suojelualueita on 1 863 000 hehtaaria eli viidennes ja erämaa-alueita 1 378 000 hehtaaria eli 15 prosenttia valtion metsistä. Suojeluohjelmiin kuuluu 350 000 hehtaaria (neljä prosenttia) ja muihin erikoisalueisiin 725 000 hehtaaria (kahdeksan prosenttia).

Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2022 yhteensä 2 984 000 hehtaaria suojeltuja metsiä. Se on 13 prosenttia Suomen metsäpinta-alasta.

Suojelualueista 2 292 000 hehtaaria eli lähes 77 prosenttia on Pohjois-Suomessa, johon lukeutuvat Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi.

Muut maakunnat ovat Etelä-Suomea.

Suojelualueisiin lasketaan luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojelualueeksi varatut alueet, muut lakisääteiset suojelualueet, määräaikaisesti rauhoitetut suojelualueet yksityismailla sekä talousmetsien monimuotoisuuskohteet.

Yksityismaiden suojeluohjelmiin kuuluu esimerkiksi Metso-ohjelma. Vuoden 2023 loppuun mennessä Metso-ohjelmassa oli suojeltu 93 000 hehtaaria eli 97 prosenttia 96 000 hehtaarin suojelutavoitteesta.

Lapin erämaa-alueet eivät ole varsinaisia suojelualueita, mutta ne kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Niitä ei kuitenkaan lasketa mukaan Luonnonvarakeskuksen tilastoihin suojelualueista.

Valtaosa suojelualueista painottuu Pohjois-Suomeen. Siellä on myös valtaosa valtion omistamista maista, joista 80 prosenttia sijaitsee poronhoitoalueella.

31 000 hehtaarin suojelualue kasvattaa Suomen metsien suojelupinta-alaa noin prosentin. Jos pinta-ala nousee 90 000 hehtaariin, kasvua on jo kolme prosenttia.

Se, onko määrä paljon vai vähän, riippunee siitä, mihin suojelualueet tulevat. Etelä-Suomessa suojelupinta-ala kasvaisi suhteellisesti paljon, sillä siellä suojelupinta-alaa oli vuonna 2022 vain 646 000 hehtaaria. Suojeltavat alueet ovat kuitenkin pohjoisessa.

EU:n biodiversiteettistrategian näkökulmasta kasvu ei ole suurta. Tavoitteena on suojella 30 prosenttia jäsenmaiden alueesta. 10 prosenttia tulisi olla tiukasti suojeltua.

Suomen pinta-alasta on nyt suojeltu 13 prosenttia. 90 000 hehtaarin lisäsuojelu nostaisi suojelualaa alle puoli prosenttiyksikköä 13,4 prosenttiin.

Metsähallitus ei vielä tässä vaiheessa osaa arvioida, mikä lopullinen suojelupinta-ala on ja miten kohteet rajautuvat. Suojelupäätöksen jo saaneet kohteet ovat laaja-alaisia erämaaluontoisia alueita, jotka ovat olemassa olevien suojelualueiden lähellä.

Ympäristöjärjestöjen mukaan 31 000 hehtaarin suojelupinta-ala on pieni ja kattaa vain murto-osan niistä alueista, joiden Suomen ympäristökeskus arvioi täyttävän vanhojen metsien kriteerit.

Järjestöjen mukaan hakkuiden ulkopuolella ilman tiukan suojelun turvaa on pelkästään aarniometsää jo 259 000 hehtaaria. Siten hallituksen suojelutavoite voi täyttyä tarvittaessa ilman, että suojelupinta-ala tosiasiallisesti kasvaa lainkaan.

Uudet suojelualueet kytkeytyvät jo olemassa oleviin suojelualueisiin. Kuva: Kimmo Haimi

Tilaston valossa vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kriteerit täyttäviä uusia valtion suojelualueita löytyisi Etelä-Suomesta. Toisaalta esimerkiksi Seitsemisen kansallispuiston ympäristössä on runsaasti valtion monikäyttömetsää.

Voi kuitenkin miettiä, onko mitään järkeä suojella metsätalouskäytössä olevaa metsää. Ainakaan vanhojen metsien kriteereihin sellainen ei sovi.

Luonnonmetsä-työryhmä kertoo löytäneensä 70 000 hehtaaria arvokkaita, suojelemattomia elinympäristöjä saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolelta. Alueet ovat nykyisten suojelualueiden tai Metsähallituksen luontoarvokohteiden läheisyydessä.

Nähtäväksi jää, päätyykö Metsähallitus inventoinnissaan samoille alueille.

Etelä-Suomessa valtaosa metsistä on yksityisten metsänomistajien omistuksessa. Etelä-Suomen metsien suojelemiseksi tarvittaisiinkin kannustimia metsänomistajille.

Metso-ohjelman jatkokautta valmistellaan vuosina 2024–2025. Hallituksen olisi syytä huolehtia, että ohjelmalle löytyy riittävästi rahoitusta myös tulevina vuosina.