Maanmuokkauksella parannetaan taimikon kasvuolosuhteita – Uudistaminen ilman muokkausta onnistuu vain harvoin ja lisäksi siinä piilee iso riski taimikolle

Ääni kuuluu ennen kuin mitään näkyy. Pian vihreä deereläinen ilmestyy mäen laelle ja lähtee laskeutumaan alas rinnettä.

Koneen perässä äes kääntää hiekkaista maata vaoksi samalla, kun äkeeseen kiinnitetty kylvölaite pudottaa männynsiementä maahan tasaisena nauhana.

”Koko uudistusala ajetaan läpi niin, että jälkiä tulee tasaisesti joka paikkaan. Siementä menee koko ajan sama määrä eli 260 grammaa hehtaarille”, kertoo metsäkonetta ohjaava Henry Hänninen.

Kuuluu kolahdus ja ohjaamo tärähtää, kun äkeen piikki osuu kiveen. Hänninen ei hätkähdä. Hän on tehnyt metsätöitä, muokkauksia ja puunkaatoa, yli 26 vuotta. Siinä ajassa kolinoihin ehtii tottua.

”Kiveä niin paljon, ettei maata missään”, Hänninen kuvailee tämänkertaista työmaataan.

Toistuvat iskut syövät äkeen piikit, mutta onneksi tilalle voi hitsata irtokärjet.

Uudistushakkuun jälkeen uusi puusuku­polvi kannattaa saattaa kasvuun mahdollisimman nopeasti.

Maanmuokkauksessa metsämaan pintakerrosta rikotaan, jotta taimikon kasvuolosuhteet saataisiin otollisiksi. Se, mikä muokkaustekniikka milloinkin valitaan, riippuu maaperän ravinteisuudesta ja raekoosta sekä alueen vesitaloudesta.

”Nyrkkisääntö on, että karut ja kiviset maat, joiden vesitalous on kunnossa, äestetään tai laikutetaan. Rehevämmät maat mätästetään”, sanoo Päijänteen metsän­hoitoyhdistyksen metsäneuvoja Mikko Karppinen.

Tarpeen vaatiessa muokkaustapa voi vaihdella saman uudistusalan sisälläkin.

Raekoon perustella kivennäismaat jaetaan kolmeen ryhmään: hienoihin, keskikarkeisiin ja karkeisiin. Hienoilla mailla vallitseva lajite on savea, hiesua tai hienoa hietaa. Keskikarkeilla mailla karkeaa hietaa tai hienoa hiekkaa ja karkeilla mailla karkeaa hiekkaa tai soraa.

Maan pintakerrosta paljastavat muokkausmenetelmät, kuten äestys ja laikutus, soveltuvat karkeille ja keskikarkeille maille. Hienojakoisten maiden muokkaukseen ne eivät sovellu.

”Vesi jää seisomaan muokkausjälkeen, ja taimien juuret kuolevat hapenpuutteeseen.”

Muokattu hienojakoinen maa on altis pintaroudalle eli rousteelle, joka helposti nostaa taimen muokkausjäljestä.

Hakkuuaukkoa äestävällä ja kylvävällä Henry Hännisellä on metsätöistä yli 26 vuoden kokemus. Kuva: Jyrki Luukkonen

Karppinen painaa kämmenensä muokkausjälkeen. Paljastunut maan pintakerros lämpenee muuta metsämaata nopeammin. Lämpö edistää taimien juurten kehitystä.

Parasta on, jos muokkausjäljessä on hieman humusta kivennäismaan seassa. Humus parantaa maan vedenpidätyskykyä ja edistää siementen itämistä. Humussekoitus myös pienentää sirkkataimille haitallista pintaeroosiota.

Lisälämpöä tavoitellaan myös silloin, kun muokkaus tehdään mätästämällä. Mätästyksessä maan pintakerros käännetään kaksin kerroin, jolloin syntyy ympäristöstä kohollaan oleva istutuspaikka.

Mätästyksessä on käytössä kolme erilaista tekniikkaa: laikkumätästys, kääntömätästys ja naveromätästys.

Laikkumätästyksessä raapaistaan humuskerros ja hieman pintamaata ja käännetään ne muokkaamattomalle maalle mättääksi. Kääntömätästyksessä raapaistu kerros käännetään samaan laikkuun. Naveromätästyksessä pintavesiä ohjaillaan matalilla navero-ojilla ja mättäät tehdään ojan kaivumaista.

Valittiin mikä menetelmä tahansa, tärkeää on, ettei työtä tehdä liian rajusti.

”Takavuosina saattoi nähdä laikkumättäitä, joissa puoli ukkoa tipahti laikkuun. Ei enää. Eivät metsänomistajat halua kuoppia metsiinsä, ja onhan syvä kuoppa jo turvallisuusriski.”

Yleensä maanmuokkaus pyritään tekemään mahdollisimman pian uudistushakkuun jälkeen.

Karppisen mukaan viivästys on perusteltua oikeastaan vain siinä tapauksessa, että alalta aiotaan kerätä hakkuutähteitä. ”Havut kuivahtavat aukolla paremmin.”

Viimeistään parin vuoden sisään muokkauksen tulisi joka tapauksessa olla tehtynä.

Keski-Suomen korkeudella mätästyksestä saa pulittaa keskimäärin 470 euroa hehtaarilta. Äestyksen saa jonkin verran edullisemmin.

Karppinen myöntää, että muokkaustyön kustannuksista joutuu metsänomistajien kanssa keskustelemaan usein. ”Mutta vaikka maanmuokkauksen hinta tuntuu kovalta, tämä on työ, johon kannattaa investoida.”

Metsikön koko kiertoajan tuloista maanmuokkauksen kustannus on vain 1–2 prosenttia. Kuusen istutuksessa kallein muokkausmenetelmä, mätästys, on osoittautunut kustannustehokkaimmaksi menetelmäksi.

Välillä joku asiakas ehdottaa muokkauksen jättämistä väliin kokonaan. Sitä Karppinen ei suosittele.

”Uudistaminen muokkaamattomaan maahan onnistuu hyvin harvoissa pai­koissa.”

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa on havaittu, että muokkaamattomassa maassa tukkimiehentäit tappavat 60–80 prosenttia havupuiden taimista.

Maanmuokkausta arvos­tellaan muun muassa maisemahaitoista, mutta haittaa voidaan vähentää huolellisella suunnittelulla. Kuva: Jyrki Luukkonen

Osa suomalaisista, myös metsänomistajista, suhtautuu metsän uudistamisen yhteydessä tehtyyn maanmuokkaukseen kriittisesti sen aiheuttamien maisema-, virkistyskäyttö- ja vesistöhaittojen vuoksi.

Maisemahaittoja voidaan vähentää käyttämällä mahdollisimman keveitä muokkausmenetelmiä. Keskimäärin uudistusalat ovat pieniä, kooltaan alle pari hehtaaria. Näin ollen myös maisemahaitat ovat paikallisia.

Muokatulta kivennäismaalta vapautuu ravinteita enemmän kuin muokkaamattomalta, mutta huuhtoumat ovat pieniä ja pidättyvät osin maahan ja kasvillisuuteen.

Vaikka muokkaus voi vahingoittaa kasvillisuutta, yleisesti ottaen kasvillisuus toipuu vahingoista hyvin. Luonnon monimuotoisuutta lisäävät maalahopuut, säästöpuuryhmät ja riistatiheiköt voidaan jättää muokkaamatta.

Leivonmäen uudistusalalla urakka on valmis, ja Henry Hänninen ajaa metsäkoneen lavetin kyytiin. Seuraava muokkausala odottaa Lievestuoreen suunnalla.

”Äestyksille ihanteellinen vuodenaika on toukokuusta juhannukseen, kun maa on kostea. Joitain tosin olen teettänyt juhannuksen jälkeenkin, ja hyvin nekin onnistuivat”, Mikko Karppinen kertoo.

Mätästysten osalta maanmuokkauksen sesonki on huomattavasti pidempi. Lumettomina talvina mätästyksiä on tehty jopa tammikuussa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2022.