Aarre: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa – Miten hyvin tunnet metsäiset sanonnat?

Monet metsään ja puihin liittyvät sutkaukset ja sananparret ovat nykyihmiselle helposti ymmärrettäviä, ja niitä käytetään pohtimatta niiden alkuperää. Ne ovat sulautuneet arkikieleen ja elävät kielessämme luontevina osina.

Hyvän sananparren käyttäminen on asian kiteyttämistä tai puheen höystämistä. Oikealla hetkellä täytyy osata kiskoa niintä puunkuoresta, muuten ei päästä puusta pitkään.

Sananparsissa näkyy paikallista omaleimaisuutta ja myös köllihuumoria eli naapureista naljailua. Etelä-Pohjanmaa tunnetaan laakeana ja vähäpuustoisena seutuna, mikä näkyy sananparressa Vähäkyröös on niin vähä mettää, jotta mukulakki pitää mättähillä piiskata.

Monet suomen kielen sanonnat ja sananparret ovat ikivanhoja, ja niillä on alkuaan ollut konkreettinen tarkoite, kuten kaikuvertauksessa Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ajan oloon joidenkin merkitykset ovat etääntyneet alkuperäisestä. Kuvaannollisissa fraaseissa on valinnanvaraa, kun asiat kehittyvät huonoon suuntaan: mennä metsään, mennä puihin, päin puuta, päin honkia, suksia kuuseen, olla hakoteillä (pitkospuilla).

Sananparsiin on tiivistetty vuosisataista ammattitietoa, joka on näin siirtynyt sukupolvelta toiselle. Aisantekijän muistisäännössä eri puulajeilla on omat paikkansa: Pihlaja ylöspitävi, haapa hangelle vetävi, petäjä peräti viepi. Jousentekijä ei unohtanut koivua: Janhus jousessa pitävi, koivun kylki kirvesvarressa. Mänty on sopinut veneen materiaaliksi: Honka tiesä kahtokoon, kivi pääsä välttäköön tai Honka ota urasi, kivi pidä varasi.

Vanhastaan keihään materiaalia ei ole tarvinnut miettiä, jos on uskonut sanontaa Lentää kuin leppäkeihäs. Leppää lienee kasvanut myös hyvillä eläinten hakamailla. Lepän juuri ruohon kasvattaa. Nykytiedon mukaan lepän juurinystyrät todella edistävät ruohon kasvua.

Lue koko juttu Aarteen sivuilta: Millaisia elämänviisauksia puulajeihin on liitetty ja millaisia alueellisia vaihteluita sananparsissa on?