Onnistuuko virkkaaminen vaellusoloissa, entä kuinka todennäköistä on kohdata toinen retkeilijä? Näitäkin asioita on selvitetty

Tiesitkö, että partiolaiset tekevät myös tutkimusta?

Partiotoiminnassa erilaiset tehtävät ja suoritukset kerryttävät partiomerkkejä. Vaativan Karhunhammas-kaukoretkimerkin suorittamiseen kuuluu pitkän vaelluksen lisäksi harrastetutkimuksen toteuttaminen. Sekä vaelluksesta että tutkimuksesta kirjoitetaan suunnitelma ja raportti.

Haasteeseen tarttui muun muassa helsinkiläinen Kuutti Niku, joka on harrastanut partiota 15 vuotta Viikin Vesikot -lippukunnassa.

Niku kertoo Suomen Partiolaiset ry:n tuoreessa tiedotteessa, että ajatus Karhunhampaan suorittamisesta syntyi jo sudenpentuna.

Kuutin isän partiopaidassa roikkuvaa Karhunhammas-merkki herätti leirillä vanhempien partiolaisten keskuudessa ihailua.

”Siitä asti olen ajatellut, että sellainen pitäisi joskus itsekin suorittaa. Viime kesänä kaverini ehdotti, että lähtisimme tekemään Karhunhampaat yhdessä”, hän kertoo.

Merkkisuoritukseen kuuluvalla vaelluksella voi Suomen Partiolaisten mukaan tutkia melkein mitä vaan luontoon, vaeltamiseen tai partioon liittyvää. Esimerkiksi vaeltamisen fysiologiset ja terveysvaikutukset, erilaiset luonnonilmiöt sekä retkeilijöiden vaikutus luontoon ovat suosittuja teemoja.

Nikulla idean omasta tutkimusaiheesta toi hiljattain opinnoissa suoritettu todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen kurssi.

”Kurssista oli jäänyt halu kokeilla teoriaa käytännössä. Retkeilijöiden kohtaaminen vaikutti tähän sopivalta ja riittävän yksinkertaiselta tutkimuskohteelta.”

Tiedotteen mukaan harrastetutkimuksia on tehty viime vuosina muun muassa erämaavaelluksen vaikutuksesta 2. tyypin diabeetikon verensokeriarvoihin, digitalisaation vaikutuksesta erävaellukseen ja jopa Isoäidinneliöiden virkkaamisesta vaellusolosuhteissa.

15 vuotta partiota harrastanut Kuutti Niku tutki Karhunhammas-merkin suoritukseen kuuluvalla vaelluksella muiden retkeilijöiden kohtaamisen todennäköisyyttä. Kuva: Suomen Partiolaiset

Merkkisuositukseen kuuluvan vaelluksen Niku toteutti yhdessä kaverinsa kanssa Mäntyharju-Repovesi-reitillä sekä Repoveden kansallispuistossa Kymenlaaksossa. Kaksikko kirjasi viiden päivän vaelluksen aikana ylös jokaisen vastaan tulleen retkeilijän sekä kohtaamisten kellonajat.

Vaelluksen jälkeen Niku sovitti keräämäänsä aineistoon erilaisia todennäköisyysjakaumia ja muodosti sopivimman mallin avulla funktion, joka kuvasi todennäköisyyttä kulkea tietty määrä tunteja kohtaamatta ketään.

”Suositussa kansallispuistossa se putosi 50 prosenttiin jo alle tunnissa, ja neljän tunnin jälkeen todennäköisyys oli enää alle viisi prosenttia”, Niku kertoo.

Suosituissa retkikohteissa ei Nikun mukaan kannatakaan odottaa täydellistä yksinäisyyttä.

”Jos tavoitteena on ehdoton luonnonrauha, kannattaa suunnata merkittyjen reittien ulkopuolelle tai vaeltaa yöllä. Vaihtoehtoisesti on vain hyväksyttävä, että metsässäkin on nykyään ruuhkaa. Kaverin kanssa voi lyödä vaikka vaellusherkuista vetoa siitä, tuleeko joku seuraavan tunnin aikana vastaan.”

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.