
Valtakunnan itäraja on aivan vieressä ja savua ilmassa. Usein savu on täällä merkki Venäjän metsäpaloista, mutta ei tällä kertaa. Nyt savu leijailee nenään lähellä palavasta heinäsuovasta.
Kymmenkunta puuharrastajaa ahkeroi puulajipuiston, arboretumin, istutusten kimpussa Möhkön kylällä Ilomantsissa, Pohjois-Karjalassa. Yksi raivaa pusikkoa raivaussahalla, toiset haravoivat ja polttavat viikko sitten koottua heinäkasaa.
”Joka keskiviikko toukokuun ensimmäisestä viikosta lumen tuloon asti 11 vuoden ajan olen ollut talkoissa”, sanoo puulajipuiston perustaneen Möhkön Arboretumin Ystävät ry:n puheenjohtaja Jorma Kärkkäinen, 59. ”Ja jos joskus olen ollut poissa, niin viikonloppuna on paikattu.”
Kärkkäinen ja muut talkoolaiset ovat istuttaneet puistoon noin 600 puuvartista kasvia. Lajikirjo kattaa noin 270 lajia.
”Vuonna 2004 tämä oli täysi viidakko. Kymmenen vuoden työ näkyy jollakin tavalla rakenteissa ja puissakin”, raivaussahan hetkeksi sammuttanut Kärkkäinen sanoo vaatimattomana.
Puiden kasvunopeuteen talkoolaiset eivät juuri voi vaikuttaa, mutta muuten puistossa on tehty suuri työ. Talkootunteja on kertynyt yli 3 500. Ihmisten lisäksi töissä ovat olleet kaivinkoneet ja kuorma-autot.
Työn tuloksena puiston korkeimmalla nyppylällä on pieni maja, matalimmissa kohdissa on pari pientä lampea. Soritettuja tai puuparruilla katettuja polkuja risteilee puistossa parin kilometrin verran.
”Voimme raivata aluetta tarpeittemme mukaan, mutta myytävän ainespuun käyttää Tornator, joka luovutti maapohjan puiston käyttöön”, sanoo puiston suunnittelun pääarkkitehti Sauvo Henttonen, 71.
Kahdeksan hehtaarin alueen kunnostamisessa ja huoltamisessa riittää työtä, eikä tekijöitä ole työn määrään nähden liikaa. Etenkin heinän niittäminen joka vuosi on työlästä.
”Kolme aktiivista talkoolaista lisää, niin homma pysyisi kuosissa. Toisaalta kun malttaa joka vuosi niittää, niin heinän kasvu köyhtyy. Kyllä alue tästä komistuu”, Kärkkäinen sanoo.
Kärkkäinen sanoo arboretumharrastuksen olevan vastakohta leipätyölle siinä missä muutkin harrastukset.
”Tässä on hyvä porukka. On mukava seurata, kuinka puut lähtevät kasvuun ja mitä variaatioita puista on olemassa.”
Kärkkäinen on ollut aktiivinen myös Möhkön alueen muussa kansalaistoiminnassa. Muurarina työskentelevä Kärkkäinen on käyttänyt tunteja rutkasti myös kyläyhdistyksen, metsästysseuran ja kesäteatterin eduksi.
Kovaa työmäärää ihmetteleville Kärkkäisellä on vastaus valmiina.
”Kun jotakin harrastetaan, se tehdään satakymmenen lasissa. Toiset pelaavat golfia, minä taas en ymmärrä, että minkä takia. Enkä tietokoneellakaan tee muuta kuin maksan laskut.”
Sauvo Henttonen sanoo, että puuharrastajien joukko on monenkirjavaa porukkaa.
”Aktiivit ovat keksineet, että tässä on jotakin sisältöä, joka on seutukunnalta puuttunut. Puistossa on esimerkiksi koristekäyttöön monenlaista materiaalia, jota ei seutukunnalla vielä muuten tunneta. Samoin täällä on kasveja, joiden ei arvella näillä korkeuksilla menestyvän.”
Möhköläinen Maire Purmonen, 56, maalaa tervamaalia juurakkoon, joka on puhdistettu ja nostettu maan pinnalle kiitokseksi Metsämiesten Säätiölle.
Säätiö rahoitti puulajipuiston alkutaivalta, jotta suomalaisten puiden erikoismuotojen kokoelma saatiin perustettua.
Purmosta vetää arboretumin toimintaan kiinnostus puutarhanhoitoon. Yhdistyksen sihteeri on ostanut puistoon nimikkopuut kolmelle lapselleen. Kolmesta lastenlapsestakin yhdellä sellainen on, kaksi muuta saavat omansa syksyllä. Puiden varttumista seuraamalla muistaa seurata elämänkaarta, niin ihmisten kuin puidenkin, hän sanoo.
”Lasten kanssa puuhaamme täällä paljon: käymme katsomassa, miten puut ovat kasvaneet ja opettelemme uusia juttuja. Tärkeää on, että lapset oppivat. Tämä on yksi keino oppia.”
Purmonen on käynyt puistossa myös ohjaamiensa kehitysvammaisten nuorten kanssa.
”Hypistelemme puiden lehtiä, tutustumme erilaisiin puihin, opimme ja muistelemme eri puulajeja. Luonnossa mieli rauhoittuu.”
Kasvun ihmeen seuraaminen on vienyt Purmosen mukanaan myös kotioloissa.
”Tykkään puutarhanhoidosta ja kasvatan kukkia siemenestä lähtien. Ajatuksena on, että saisin tehtyä pihapuutarhakirjan oman puutarhan kasveista. Puut ja metsä ovat meille voimavara, ja puissa on valtava energia.”
Yhdistyksen tavoitteeksi on kirjattu edistää seutukunnalle outojen koti- ja ulkomaisten kasvilajien koeviljelyä, opetusta, neuvontaa ja tutkimusta. Lajiluettelossa on maallikon korvaan ihmeelliseltä kuulostavia nimiä kuten riepukoivu, viitavaahtera, hapsuharmaaleppä ja töpökuusi.
”Alussa tavoitteena oli hyödyntää puiston kasvikokoelmassa itäistä ulottuvuutta ja mantereisuutta. Etusijalla olivat aasialaiset ja itäeurooppalaiset, meille vieraat kasvit. Sittemmin on jonkun verran lisätty myös Pohjois-Amerikan lajistoa”, sanoo Henttonen.
Puuvartisten kasvien lisäksi puiston erikoisuus on ruohovartisten sotatulokaslajien kokoelma. Lajit ovat muisto talvisodan ajalta, kun venäläisdivisioona miehitti Möhkön kylän. Alueen rakennuksissa ja korsuissa majoittui 10 000 sotilasta ja lähes 1 500 hevosta.
”Arboretumin alueella on taisteluhautoja ja sodan aikaisten miehistökorsujen pohjia. Hevoset olivat sotajoukkojen huollon kannalta suuressa roolissa. Neuvostoarmeija toi heinää hevosilleen Latvian rajaa myöten.”
Heinän mukana Möhköön kantautui sellaisten lajien siemeniä, jotka eivät ole luontaisia tällä seudulla.
”Löysimme 2000-luvun alussa sotatulokaskasvikartoituksessa 50 lajia, jotka ovat tulleet sotaväen mukana”, Henttonen kertoo.
Nyt talkoolaiset ovat siirtämässä sotatulokaskasveja arboretumin alueelle. Tavoitteena on esitellä 24 näyttävintä sotatulokaskasvia osana arboretumin tarjontaa.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2016.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
