Näillä nikseillä ja välineillä parannat työn tehoa ja mukavuutta talvihakkuulla

Yksi hyvän talvisahan ominaisuus on se, että niin sanottu talviläppä on riittävän suuri ja toimiva. Se pitää muistaa pakkasilla avata.

Talviläppä löytyy sylinterikopan alta ja lähtee uristaan vetämällä. Näin avautuu läpimitaltaan parisenttinen kanava kaasutintilasta sylinteriin. Läpän avaamisen jälkeen sylinterin rivoista nouseva kuumuus virtaa kaasuttimen puolelle vähentäen ilmansuodattimen jäätymistä ja ilmiötä, jota sanotaan kaasuttimen jäätämiseksi.

Etenkin silloin, kun ilman suhteellinen kosteus on suuri, imuilmassa oleva kosteus voi synnyttää hyhmää ja jäätä kaasuttimen kurkun metallipintoihin heikentäen virtausta, eikä saha ota kierroksia.

Kun lämmin saha sammutetaan, imuilman jäädyttävä vaikutus loppuu ja kurkku alkaa sulaa moottorista tulevasta lämmöstä. Hetken päästä saha kyllä käynnistyy, mutta sahatessa vaiva pian taas palaa.

Pakkaskeli, jolloin ilmankosteus on pieni, ei erityisemmin aiheuta jäätämistä. Vaiva on suurimmillaan, kun pakkaseen liittyy sumuinen kosteus, eikä talviläppää ole tai se ei ole toimiva.

Talviläppä on nostettu ylös ja sylinterin rivat näkyvät. Tämä läppä käännetään, jolloin lämmin ilma pääsee kaasutintilaan. Kuva: Risto Jussila

Pölisevä pulverilumi voi imeytyä käynnistinpuolen ilma-aukoista sisään. Sieltä se voi kulkeutua lumipölynä tai vesihöyrynä ilmansuodattimen pinnalle ja jäätyä. Jää heikentää ilman saantia. Käynti oikkuilee etenkin kaasu pohjassa.

Jäätä voi kertyä myös vipuihin rajoittaen niiden liikettä. Sekin voi ilmetä käyntihäiriöinä.

Joissakin harvoissa sahoissa on vakiovarusteena muovinen tai kuminen suojakansi, joka kiinnitetään talvella käynnistinpuolen alapuolisten ilma-aukkojen päälle.

Ilma-aukoista puolet, alapuolisen osuuden, voi peittää myös ilmastointiteipillä.

Kun pulverilumi pölisee oikein hankalasti, edes hienojakoinen lumi ei imeydy sahan sisään, kun sahan päälle venytetään naisten sukkahousut. Pakoputkelle, terälaipalle, tankkien korkeille sekä käsille puhkaistaan reiät.

Ilmansuodattimen jäätyminen ja kaasarin jäätämispulma voivat ilmetä salakavalasti yhtä aikaa.

Talven jälkeen imuilman esteet pitää poistaa ja talviläppä laittaa paikoilleen. Jollei tätä tee, saha kuumenee liikaa.

Niskasuojan puuttuminen altistaa niskan kylmälle ja lumelle. Kypärämyssy lämmittää vain päätä. Kuva: Risto Jussila

Kaadossa pulverilumi pölähtää välillä pilvenä alas sahaajan päälle hukuttaen näkyvyyden. Hienojakoinen lumipöly jää vielä hetkeksi ilmaan leijumaan. Ellei kaatajalla ole kypärään liitettävää niskasuojaa, osa pulverista osuu paljaalle iholle niskaan. Sinne voivat päätyä myös nuoskalumen paakut.

Kun hakkaaja puskeutuu kypärä edellä tiheän oksiston läpi puun tyvelle, niskasuoja voi aikaa myöten repeillä. Tilapäisesti suojauskyvyn voi palauttaa kahdelta puolelta ilmastointiteipillä teipaten.

Avointa ihoa voi löytyä myös ranteista. Kun työkäsineen suu on avoin ja osoittaa ylöspäin, putoava pulveri pääsee ranteisiin.

Käsineen ranneresori torjuu tätä haittaa. Metsurinpuseron hihojen pitäisi lisäksi olla niin pitkät, että nekin estävät lumen pääsyä ranteisiin, kun sahaaja seisoo kaatuvan puun tyvellä lumipilven keskellä.

Jos käsine tai rukkanen on pitkävartinen, siinä ei ole resoria mutta mahdollisesti kiristinremmi kämmenselän puolella vähentämässä lumen livahtelua ranteisiin.

Resori ja kiristinremmi parantavat myös käsineiden lämpimyyttä.

Talvella moni oikeakätinen käyttää työkäsineitä näin: vasempaan käteen rukkanen, jonka sisässä on perinteinen villakinnas, ja oikeaan käteen lämmin käsine.

Kun puuta pitää kaadossa työntää tai runkoa nostaa kädellä, se tehdään rukkasen suojaamalla vasemmalla kädellä. Kaksinkertainen kerros pitää vasemman käden lämpimänä ja kuivana.

Oikealla kädellä runkoihin tartutaan mieluiten pinotavarasaksilla tai nostokoukulla. Silloin oikean käden työhansikas ei kastu kovin nopeasti, vaikka rungot ovat lumisia. Kuiva käsine pitää käden paremmin lämpimänä.

Jos sormet kylmettyvät helposti, yksi vaihtoehto on hankkia lämpökahvoilla varustettu saha. Ne maksavat 50–100 euroa normaalimalleja enemmän. Joissakin lämpökahvallisissa sahoissa on myös sähköllä lämpiävä kaasutin.

Aivan kaikki eivät kuitenkaan pidä lämpökahvallisista sahoista. Kuivalla pakkaskelillä käsineisiin putoava kuiva lumi sulaa ja kastelee muuten kuivat käsineet.

Lämpökahvat lämpiävät eniten kaasu pohjassa, vähiten tyhjäkäynnillä. Isoja kuusia karsiessa lämpöä riittää paljon enemmän kuin pieniä, vähäoksaisia koivurankoja tehdessä.

Paksussa lumessa kumiturvasaappaiden pitkät varret ja lahkeet niiden päällä antavat hyvän suojan lunta vastaan. Kuva: Risto Jussila

Jos työmaalla on vetisiä ojia tai suopainanteita, joista löytyy hangen alta vettä, kumiturvasaapas on varma valinta pitkän vartensa ansiosta.

Myös paksussa lumessa kumiturvasaapas on sikäli hyvä, ettei varren suusta kovin helposti pääse lunta sisään, kun turvahousujen lahkeet ovat saappaiden päällä.

Viime vuosien vähälumiset talvet ovat lisänneet nahkaturvakenkien käyttökelpoisuutta. Tuppaa näet olemaan niin, että jos paksussa lumessa kahlaamista on paljon, lunta voi lopulta päästä nahkaturvakenkien lyhyistä varsista sisään.

Näin voi käydä, vaikka lahkeensuissa on hakaset, jotka on kiinnitetty turvakenkien nauhoihin. Tällä virityksellä lahje ei nouse nahkaturvakengän matalahkon varren yläpuolelle. Väljästä lahkeesta lumi voi siitä huolimatta tungeksia lahkeen alta kenkään. Tähän vaivaan auttaa se, että lahkeet ovat nilkoista mahdollisimman tiukat.

Nahkaturvakengissä jalat eivät hikoa yhtä paljon kuin kumiturvasaappaissa. Varsinkin kovasti hikoavalle nahkaturvakengät voivat siksi olla talvella lämpimämmät.

Pinotavarasakset tai nostokoukku saattavat joskus pudota kotelosta, jos niitä ei tule survaistua riittävän syvään.

Pinotavarasaksien putoamisen syynä voi olla myös se, että toinen leuka on jäänyt sojottamaan kotelon ulkopuolelle. Silloin sakset tippuvat helposti.

Pudonnut teräksinen työkalu painuu pehmeässä lumessa helposti näkymättömiin. Ellei haaveria heti huomaa, haeskelu vie aikaa eikä karkulainen ehkä sittenkään löydy.

Päteväksi on osoittautunut niksi solmia kädensijaan työkalun mitta punaista kangasnauhaa tai narua. Se jää pilkistämään esiin hangesta.

Kylmänaralle turvahaalari on lämpimämpi kuin vyötäröhousut. Jos työtahti on verkkainen ja taukoja pidetään, paksu, merinovillainen alusasu ei ehkä ole liian lämmin.

Väliasua ei aktiivihakkaaja pysty yleensä pitämään, siinä tulee liian lämmin. Mutta hitaasti kiiruhtaessa ja kun kasaamista on vähän, ei väliasu ole kaikille liian kuuma. Alusasun tulisi silloin siirtää tehokkaasti hikeä väliasuun.

Hionneeseen hakkaajaan pakkanen iskee tankkaustauolla nopeasti. Jos saha pitää vielä viilata, viilan on oltava uusi. Välipalaa haukatessa vilunväreet alkavat silti yleensä jo puistattaa selkää. On pakko kiirehtiä töihin, vaikka oman jaksamisen kannalta pieni lepohetki voisi olla tarpeen.

Taukotakki on silloin välttämätön. Sellaiseksi kelpaa vanha talvitakki, kunhan se on niin väljä, että on helppo kiskaista metsurinpuseron päälle. Pitkä helma on eduksi.

Paksu taukotakki säilyttää lämmön niin hyvin, että tauolla voi ehkä myös istua. Sitä varten tarvitaan kuiva istuinalusta, vaikka pala solumuovia, jotta ahteri ei kastu pinon päällä.

Jotkut käyttävät kypärämyssyä vain tauolla. Se vedetään päähän heti repulle tultaessa. Myös kypärä painetaan takaisin päähän. Hionneesta päästä lämpöhukka on suuri, mutta kypärämyssy vähentää sitä olennaisesti.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/21.