Ilmastokestävässä metsänhoidossa ja nykymetsänhoidossa on paljon samaa, sanoo Tapio Oy:n Kalle Vanhatalo

Ilmastokestävyyttä on metsänhoidon suosituksissa sivuttu jo yli kymmenen vuotta sitten. Vahvasti se on tullut esiin viime vuosina ilmastopoliittisen tahtotilan vahvistumisen ja hiilimarkkinoiden kehittymisen myötä.

Metsänhoidon kestävyyttä on totuttu tarkastelemaan ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueiden kautta. Kokonaiskestävässä metsänhoidossa otetaan huomioon ne kaikki.

Ilmastokestävyys liittyy jokaiseen näistä osa-alueista. Ilmastokestävässä metsänhoidossa autetaan metsiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen sekä varaudutaan esimerkiksi leutoneviin talviin, sään ääri-ilmiöihin ja puuston tuhoriskeihin. Tavoitteena on myös hyödyntää ilmastonmuutoksen aikaansaama puuston lisäkasvu.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pyritään ylläpitämällä ja kasvattamalla metsien hiilensidontaa, vaalimalla hiilivarastoja sekä tuottamalla uusiutuvaa raaka-ainetta.

Ilmatieteen laitoksen ilmastomallien keskiarvotulosten mukaan Suomen vuotuisen keskilämpötilan odotetaan nousevan 2–6 asteella. Samalla sadannan ennustetaan lisääntyvän 6–18 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa nykyisestä noin 350 ppm:stä 430–940 ppm:ään.

Vuotuisen keskilämpötilan noususta seuraa, että teholliset lämpösummat kasvavat. Yhdessä kohonneen hiilidioksidipitoisuuden kanssa tämä lisää puiden kasvua etenkin Pohjois-Suomessa. Samalla metsäraja siirtyy pohjoiseen. Jo nyt Pohjois-Suomessa on havaittu taimettumista aikaisemmin puuttomilla alueilla. Myös suometsissä kasvun ennustetaan kiihtyvän haihdunnan lisääntyessä.

Muutoksia monimuotoisuudelle on haastava ennustaa, mutta lajien levinneisyyteen ilmastonmuutoksella on vaikutuksia. Puulajisuhteiden ennustetaan muuttuvan, ja etenkin Etelä-Suomessa lehtipuut ja jalot lehtipuut hyötyvät. Kuusen kasvu sen sijaan voi kärsiä hyvin vettä läpäisevillä kasvupaikoilla sekä savipohjaisilla mailla kuivuusjaksojen yleistyessä. Männyn kasvun ennustetaan lisääntyvän Pohjois-Suomessa, mutta Etelä-Suomen osalta tilanne on epävarmempi.

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän useimpien hyönteis- ja sienituhojen riskiä. Myös uusia tuholaisia voi levitä maahamme. Roudattomuus haittaa puunkorjuuta, ja talvimyrskyt voivat aiheuttaa nykyistä enemmän tuhoa.

Osa ennustetuista vaikutuksista on myönteisiä, osa kielteisiä. Tämän hetken ennusteissa kielteiset vaikutukset näyttäytyvät voimakkaampina.

Ensin kannattaa arvioida metsätilatasolla, mitkä kohdat ovat alttiita ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille riskeille. Sen jälkeen pidättäydytään riskien lisäämisestä ja pyritään vähentämään niitä.

Pitkien kuivuus- ja hellejaksojen todennäköisyys kasvaa, ja ongelmia puustolle voi esiintyä sellaisillakin alueilla, missä niitä nyt ei ole. Tuhoriskit on otettava huomioon puulajivalinnassa siten, että kasvatettava puulaji menestyy alueella myös tulevaisuudessa.

Jos tilan metsät ovat pääosin kuusikoita, puulajivalikoimaa kannattaa pyrkiä laajentamaan. Monimuotoisuuden vahvistaminen parantaa luonnon sopeutumiskykyä. Voi esimerkiksi kasvattaa metsiä useamman puulajin sekametsinä sekä säästää metsiin järeää lahopuuta.

Puut sopeutuvat muuttuvaan ilmastoon hitaasti, mutta metsänjalostuksella sopeutumista voidaan nopeuttaa. Kun viljelyyn valitaan tulevaisuuden ilmastoon mahdollisimman hyvin sopeutuvia, geneettisesti stabiileja ja viljelyvarmoja yksilöitä, varmistetaan myös metsien tuotoskyvyn säilyminen.

Se tapahtuu jo metsien kasvusta huolehtimalla ja maaperän hiilivarastoja säilyttämällä. Ilmastonmuutoksen hillintää voi halutessaan painottaa kahdella erilaisella tilatason toimintatavalla.

Niin sanotussa hiiltä tuotteisiin -toimintatavassa pyritään sitomaan mahdollisimman paljon hiiltä puustoon ja tuottamaan mahdollisimman paljon jalostuskelpoista raaka-ainetta puupohjaisiin tuotteisiin. Mallin oletuksena on, että puusta tehdään tuotteita, joissa hiili varastoituu tai puu korvaa fossiilisia raaka-aineita. Hiiltä tuotteisiin -toimintatavan mukaisessa metsänhoidossa huolehditaan puuston elinvoimasta ja järeytymisestä sekä ohjataan kasvu jalostuskelpoisiin puihin. Metsä uudistetaan, kun puuston kuutio- ja arvokasvu alittavat metsänomistajan hyväksymän rajan.

Toinen, hiiltä metsään -toimintamalli panostaa puuston ja maaperän hiilivarastojen lisäämiseen. Lyhyellä, alle 25 vuoden aikavälillä hakkuista tingitään metsän hiilivaraston kasvattamiseksi. Pitkällä aikavälillä metsiä hoidetaan puuston ja maaperän hiilivaraston ylläpitämiseksi. Toimintamallia noudatettaessa on huolehdittava siitä, että vanhenevien metsien tuhoriski pysyy hallinnassa.

Hyvin pitkällä aikavälillä, satojen vuosien kuluessa, mallin käyttö johtaa tilanteeseen, jossa metsän hiilivarasto täyttyy. Mallin kannattavuus metsänomistajalle edellyttää tuloja hiilivaraston lisäämisestä.

Pitäisikö metsänomistajan siis hakata vai säästää? Usein oikea vastaus on sekä hakata että säästää. Metsätilan eri kuvioita voi tarkastella tapauskohtaisesti ja painottaa joko hiilen varastointia tai puuntuotantoa.

Metsän hiilitaseella kuvataan metsän hiilivaraston muutosta vuositasolla. Hiilitase koostuu puustoon ja maaperään sitoutuneesta hiilestä sekä hakkuissa poistuvasta hiilestä. Hiilitase kertoo, onko tarkasteltava kokonaisuus hiilen lähde vai hiilinielu. Positiivinen hiilitase tarkoittaa hiilivaraston kasvua.

Ilmastokestävässä metsänhoidossa ja nykymetsänhoidossa on paljon samaa, jollei metsää haluta ensisijaisesti kehittää hiilen varastona hiiltä metsään -toimintamallin mukaisesti.

Toimenpiteiden oikea-aikaisuus, puulajin valinta kasvupaikan mukaan sekä monimuotoisuus ovat tärkeitä metsien kasvun, hiilensidonnan ja raaka-aineiden tuottamisen kannalta.

Ilmastokestävässä metsänhoidossa pitää ottaa huomioon metsän sopeutumiskyky ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin. Metsänhoitoon kuuluu myös metsän hiilitaseen tarkastelu. Vielä toistaiseksi hiilitaseen huomiointi on vapaaehtoista, mutta mahdollista on, että jatkossa siihen kohdistuu poliittisia rajoitteita.

Kysymyksiin vastasi Tapio Oy:n palvelualueen päällikkö, metsänhoidon suositusten koordinaattori Kalle Vanhatalo.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2022.