Vielä yksi avohakkuu – jatkuvaan kasvatukseen vaihtaminen ei kaikilla kohteilla niin vain onnistu

Navakka tuuli paljastaa ongelman kouvolalaisen Marika Hännisen kuusikossa. Tuuli huojuttaa järeän 80–90-vuotiaan kuusikon latvaa, ja tuuli puhaltaa metsikön läpi. Metsän reunassa lepää tuulenkaatoja.

Suomen maantieteestä johtuen meillä tulee yleisimmin lounaasta. Palstan muoto ja sijainti on pahin mahdollinen kuusen harvennusta ajatellen.

Vanha tasaikäinen ja -laatuinen kuusikko on erityisen vaikea uudistaa ilman avohakkuuta. Kuva: Kari Salonen

”Kuvio on pitkähkö ja täsmälleen lounaistuulen suuntainen. Se on rinteessä ja mäen laella, joten tuuli tarttuu puihin herkästi”, Hänninen kertoo.

Pinnallisen juuristonsa takia kuuset ovat muutenkin herkkiä kaatumaan kovassa tuulessa.

Hänninen suosii metsissään avohakkuita välttelevää jatkuvapeitteistä kasvatusmallia, jota olisi tarkoitus jatkaa tälläkin paikalla. Metsikössä on tarkoitus kasvattaa monen ikäisiä puita, joita poistetaan osa kerrallaan niin, että avohakkuuta ei missään vaiheessa tarvita.

Hännisen kuusikossa harvennus ei kuitenkaan ole nyt vaihtoehto, sillä jäljelle jäävä harva kuusikko ei todennäköisesti kestäisi tuulisuutta. Runsas määrä tuulenkaatoja tietäisi hyönteistuhoja ja voisi aiheuttaa metsätuholain rajan ylittymisen.

Jos palstan muoto, sijainti ja puulaji altistavat tuulituhoille, harvennus- tai pienaukkohakkuut eivät ole vaihtoehto. Kuusikossa edessä on pahimmillaan mittava hyönteistuho. Kuva: Kari Salonen

Toinen ongelma on puuston tiheys. Tasaikäisen metsän pimeään pohja­kerrokseen ei ole päässyt syntymään kuin muutamia taimia. Niiden sateenvarjomalliksi kutsuttu muoto kielii jurovasta kasvusta.

”Metsä saanut alkunsa isoisän aikaan, ja se on näyttänyt samalle niin kauan kuin muistan. Latvus on harsuuntunut, mikä kertoo siitä, etteivät puut enää juuri kasva.”

Hänninen on pohtinut kuusikon kohtaloa useamman vuoden ja kysellyt mielipiteitä muilta metsäammattilaisilta. Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuu on saanut tällä palstalla yksimielisen tuomion: Ei kannata.

Apuun tulee avohakkuu. ”Tällä kohteella on pakko aloittaa alusta, jotta joskus päästään erirakenteiseen sekametsään.”

Kuusikko kannattaa poistaa kokonaan myös, jos metsikkö on altistunut juurikäävälle. Tyvilahoa aiheuttava sienitauti nujertuu vain puulajia vaihtamalla. Tällä kohteella puut ovat terveitä. Kuva: Kari Salonen

Tulevassa hakkuussa palstalle jätetään kasvamaan vain siellä satunnaisesti kasvavat männyt ja siellä täällä näkyvät koivut. Kuvion reunaan jää pienempiä kuusia pellon suojavyöhykkeeksi.

”Todennäköisesti istutan heti alussa myös kuusta, koska täällä on paljon hirviä, jotka syövät luontaisesti tulevia mäntyjä ja koivuja.”

Hänninen uskoo, että alusta perustetussa metsikössä on nähtävissä piirteitä eri-ikäisrakenteisuudesta parinkymmenen vuoden kuluttua hakkuusta.

Jatkuvaa kasvatusta Hänninen suosii ympäristövaikutusten takia. Avohakkuu ei kuitenkaan nyt harmita. Tuulenkaadoista paljastuu, että puusto on tervettä ja tiheäsyistä. Järeä puu säilyy rakennusmateriaalina pitkään hiilivarastona.