Pilattujen purojen kunnostus kannattaa: ”Jo viikon päästä paikalla nähtiin taimenia kutupuuhissa”

Kesäisen luonnon tuoksut ja puronotkon äänimaailma saavat hetkeksi unohtamaan kaupungin läheisyyden. Puron solistessa ja tuulen havisuttaessa suurten tammien lehvistöjä, voi hetken kuvitella miltä Turun kaupungin läpi virtaava Kuninkojan puro on näyttänyt, ennen kuin ihminen valjasti virtaa ympäröivät maa-alueet omiin tarpeisiinsa.

Kuninkoja on yksi Varsinais-Suomen tunnetuimmista puroista. Noin kahdeksan kilometrin mittainen virta kiemurtelee Ruskon, Raision ja Turun alueilla. Alkunsa puro saa Pomponrahkan-Isosuon suoalueelta. Kuninkoja on savimaan puro, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyypiksi.

Kuninkojan vesien tanssia yli kalliokynnysten ja halki kivikkoisen koskialueen katsellessa herää ajatus siitä, että näin kauniin puron kutsuminen ojaksi tuntuu jopa hieman halventavalta. Vaikka oja tuo tänä päivänä mieleen aivan erilaisen vesistön, käytetään länsimurteissa sanaa kuvaamaan juuri tällaisia pieniä virtavesiä.

”Jos Kuninkojan nimi olisi Kuninkaanpuro, nauttisi se jo lähtökohtaisesti suurempaa arvostusta ihmisten mielissä,” toteaa Turun kaupungin ympäristönsuojelusuunnittelija Liisa Vainio.

Ympäristönsuojelusuunnittelija Liisa Vainio ja vesistöasiantuntija Jussi Aaltonen ovat työskennelleet useissa puronkunnostushankkeissa.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kuninkoja on ollut yksi Vainion työmaista jo usean vuoden ajan. Kuninkojaan kohdistuvien hankkeiden tavoitteena on ollut puron vesistön ja rantaluonnon ekologisen tilan parantaminen, luonnon monimuotoisuuden lisääminen sekä vesistön tarjoaman sini-viherverkoston vahvistaminen.

Elinympäristökunnostusten yksi päämäärä on saada palautettua purouoman monimuotoisuutta. Sitä on yksipuolistettu ja muokattu sekä eliöstöllisesti että maisemallisesti aiemmin tehdyillä perkauksilla.

”Ihmisen toiminta tässä on kaiken taustalla eli ihmisen puroluonnolle aiheuttamia muutoksia täällä on korjattu ja korjataan myös jatkossa”, Valonian vesistöasiantuntija Jussi Aaltonen huomauttaa.

Valonia on asiantuntijaorganisaatio, joka on toiminut Turun kaupungin kanssa tiiviissä yhteistyössä Kuninkojaan kohdistuneiden hankkeiden yhteydessä. Hankkeissa on ollut mukana myös ympäristöjärjestö WWF ja K-ryhmä.

Aaltonen ja Vainio muistuttavat ennalta ehkäisyn olevan paras tapa toimia. Jos ympäristöjä ei muokattaisi purojen uomissa ja niiden rantavyöhykkeillä niin voimakkaasti, niin silloin myöskään tämän suuruusluokan kunnostushankkeille ei olisi tarvetta.

Purot ovat perinteisesti olleet arvostettujen kalalajien, kuten taimenen elinympäristöjä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Viimeisimmän, ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelman rahoittaman, vuosina 2021–2022 toteutetun Virtaa kaupunkipuroihin -hankkeen aikana Kuninkojalla paranneltiin alueella sijaitsevia koskia, lisättiin koskipinta-alaa, rakennettiin uusia koskirakenteita ja muodostettiin taimenten ja nahkiaisten lisääntymiseen sopivia kutusoraikkoja. Lisäksi toteutettiin rantavyöhykkeen toimia, kuten puiden istutuksia ja ketoalueen niittoa.

Esimerkiksi Suikkilan koskialueella toteutettiin elinympäristökunnostuksia yli 200 metrin matkalla. Kunnostusten avulla lisättiin peratun uoman rakenteellista monimuotoisuutta.

”Uoma oli hyvin yksipuolinen. Kaikki maamassa oli kaivettu ylös ja uoma oli vedetty käytännössä viivoittimella suoraksi,” Jussi Aaltonen kertoo. ”Tavoitteena oli ollut vain saada vedet johdettua mereen mahdollisimman nopeasti.”

Helpoin tapa on kuitenkin harvoin paras. Aaltosen mukaan peratun uoman ongelmaksi muodostui se, että puron suulla on tulvaherkkä alue, tällöin vedenkulkua ei missään tapauksessa kannattaisi nopeuttaa vaan päinvastoin hidastaa.

”Veden kulun nopeuttaminen puroissa ei palvele ketään, vaan veden on parempi varastoitua leveään purokäytävään. Tulvavesien tilapäinen viipyminen purolaaksossa on parempi kuin että vesi johdetaan nopeasti alueelle, jossa on entuudestaan tulvaongelmia.”

Perattu ja suoraksi kaivettu uoma myös köyhdyttää puron eliöstön ja pahimmillaan tekee siitä elinkelvottoman.

Suikkilan koskialueelle lisättiin vettä ohjaavia suuria luonnonkiviä sekä puurakenteita, jotka hidastavat veden kulkua ja lisäävät suojapaikkoja ja ravintoa puron eliöstölle. Taimenelle tehdyt kutupaikat erottuvat kosken virran pohjalla soralaikkuina.

Puron nykykunnosta kertoo paljon se, että taimen ja monet muut kalat nousevat merestä pitkälle puron yläjuoksulle.

”Toisinaan eläimiltä palaute tulee hyvin nopeasti. Viime syksynä viimeistelimme erästä kutusoraikkoa purolla ja jo viikon päästä paikalla nähtiin taimenia kutupuuhissa,” Liisa Vainio kertoo.

Kuninkojaan on istutettu taimenia ensimmäisen kerran jo vuosikymmeniä sitten, mutta viime vuosina toiminta on ollut huomattavasti järjestelmällisempää ja viimein puro on saatu siihen kuntoon ja istutukset ovat onnistuneet niin, että taimenen elinkierto ­toimii.

”Tavoitteena pitäisi aina olla istutuksista eroon pääseminen ja elinympäristön saaminen siihen kuntoon, että elinkierto toimii luonnollisesti ilman ihmistä,” Jussi Aaltonen muistuttaa.

”Kuninkojaan ei ainakaan toistaiseksi enää tarvitse istuttaa taimenia, vaan nyt on saavutettu se piste, että saadaan nauttia onnistuneen työn tuloksista ja siitä, että taimen jälleen lisääntyy menestyksekkäästi puron vesissä.”

Suomessa on kristallinkirkkaita lähdepuroja, savimaiden uomia ja tummia metsävirtoja. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Taimen on iso, näyttävä ja mediaseksikäs laji ja monet muut lajit jäävät helposti sen varjoon. Kuninkojan tilan positiivisesta kehityksestä kertoo se, että taimenen lisäksi noin kymmenkunta kalalajia, kuten kolmipiikki ja kivennuoliainen, viihtyy puron vesissä.

Kuninkojan vesissä elää myös jokirapu, joka on täpläravun ja rapuruton vuoksi käynyt Etelä-Suomessa hyvin harvalukuiseksi.

”Kuninkoja on harvoja paikkoja Etelä-Suomessa, joissa on vielä jäljellä alkuperäinen jokirapukanta”, Jussi Aaltonen iloitsee. ”Tämä on hieno lähtökohta kannan elpymiselle.”

Rapukantaa on vahvistettu myös istutuksilla. Istutukset on toteutettu mahdollisimman kaukana alkuperäisestä kannasta ja niiden tavoitteena on ollut palauttaa rapu puron yläjuoksulle, josta se on kadonnut.

”Tavoite on, että rapua eläisi riittävän laajalla alueella niin, että mikäli yhdelle alueelle kohdistuu päästö, niin koko rapukanta ei kuole”, Aaltonen kertoo. ”Päästö kohdistuu usein vain tietylle alueelle ja kun olosuhteet tasaantuvat, jäljelle jääneet kannat pystyvät paikkaamaan päästön aiheuttamat tuhot.”

Puron alku voi olla lampi, järvi tai lähde, kuten tässä purossa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kuninkojan kaltaiset kaupunkipurot toimivat myös hyvinä ympäristökasvatusalustoina.

”Tällaiset hankkeet ja niiden saama näkyvyys avaavat ihmisten silmiä havaitsemaan millaisia arvoja aivan lähiympäristössä on ja mikä merkitys puroilla on laajemmassa kokonaisuudessa”, Liisa Vainio sanoo.

”Purot eivät ole vain veden kuljettamiseen luotuja kanavia, vaan niiden vaaliminen lisää luonnon monimuotoisuutta ja alueiden viihtyvyyttä.”

Yhtenäiset puronotkot toimivat myös ekologisina käytävinä halki rakennetun ympäristön. Uoman ympäristön puustoistutuksilla vahvistetaan viherkäytävää lajistolle, joka liikkuu puustoja pitkin tai tarvitsee puiden suojaa.

Tällä hetkellä Kuninkojan tila näyttää hyvältä. Kalat nousevat puroon, jokiravut viihtyvät sen vesissä ja saukosta on muodostunut alueen asukas. Kunnostustyöt ja seuranta jatkuvat alueella myös tulevina vuosina.

Kaupungin puristuksessa kiemurteleva puro on kuitenkin jatkuvien uhkien alla. Suhteellisen vähäisen vesimäärän vuoksi puro ja sen eliöstö ovat erittäin herkkiä muutoksille. Esimerkiksi yksittäinen suuri päästö voisi tuhota ison osan puron eliöstöä.

Puut ja juurakot tuovat kaloille suojaa ja ruokaa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kaupungin läpi virtaava puro on kaupunkiluonnon helmi, joka lisää viihtyvyyttä asuinympäristöihin, tuo luonnon lähemmäs kaupunkilaisia ja tarjoaa virkistystä. Puron lumon huomaa myös käytännössä, sillä suuri osa Kuninkojan sillan ylittävistä kävelijöistä pysähtyy hetkeksi sillalle katsomaan veden rauhoittavaa soljuntaa.

Ohi pyöräilevä perhe pysähtyy puron törmälle ja suuntaa rantaan. Lapsi heittelee voikukkia puroon, jonka virta nappaa keltaiset kukinnot mukanaan villiin tanssiin. Puro elää taas ja tarjoaa todistettavasti virkistystä ja iloa alueen asukkaille, joka oli myös yksi kunnostushankkeiden tärkeistä tavoitteista.

Liisa Vainio ja Jussi Aaltonen vaikuttavat jopa hieman herkistyvän näystä – tällaisina hetkinä puron parissa ahertaneet asiantuntijat saavat konkreettisen kiitoksen tekemästään työstä.