Mitä pukea turva-asun alle talvisiin metsätöihin? Kokeilussa erilaiset aluskerrastot

Metsätöitä tehdään talvellakin melko vähissä vaatteissa. Hyväkuntoiselle metsänomistajalle riittää useimmiten yksi vaate­kerros metsurin turva-asun tai raivaajan suoja-asun alla.

Raskasta työtä tehdessä keho muuttuu lämmityslaitteeksi. Erityisesti puita kasatessa kroppa puskee lämpöä niin paljon, että myös pakkasella tulee helposti hiki.

Liian paksu vaatekerros on silloin turhan lämmin. Naama alkaa punoittaa ja hiki virrata. Ihannetilanteessa vaatetta on sen verran, että työssä pysyy mukavasti lämpimänä mutta kuumuus ei tee oloa tukalaksi.

Raivaussahatyö ei ole yhtä raskasta kuin hakkuu. Talviraivuulla käytetään yleensä hieman lämpimämpää alusasua kuin moottorisahatöissä.

Tekokuituinen tekninen alusasu metsurin turva-asun alla riittää hakkuutyössä aina muutaman asteen pakkasille saakka. Osa pärjää sillä kylmemmässäkin. Tämä koskee hakkuuta, jossa metsä suojaa tuulelta. Sankassa kuusikossa tuulen purevuus on pienimmillään.

Yksilölliset tarkenemiserot ovat melkoisia, ja vaatekerrosten tarve riippuu myös ihmisen fyysisestä kunnosta. Mitä sitkeämmin jaksaa tehdä työtä keskeytyksettä, sitä paremmin pysyy lämpimänä.

Teknisistä asuista erityisen tehokkaasti hikeä siirtävät kompressioasut. Ne ovat ohutta ja hyvin venyvää kangasta. Kompressioasun pitää olla tiivis kuin mateen nahka. Sen ja ihon väliin ei saa jäädä ilmaa. Silloin hiki siirtyy tehokkaasti iholta eteenpäin ja iho säilyy kuivemman tuntuisena.

Jollei työssä rehki hikeen asti, kompressioasun ominaisuuksista ei juuri ole hyötyä. Asu voi tuntua kylmältä, koska se koskettaa ihoa joka kohdasta eikä ihon ja kankaan väliin jää eristävää ilmakerrosta.

Kasaus on hakkuun raskain työvaihe. Kasausta säätelemällä ja jaksottamalla voi tasata kehon lämpötilan äkillisiä nousuja ja myös laskuja. Kuva: Risto Jussila

Hieman merinovillaa sisältävä, ohuehko alusasu riittää hakkuutyössä yleensä noin 10 asteen pakkaselle asti.

Paksun, pääosin tai kokonaan merinovillaisen alusasun kanssa pärjää jopa 15–20 pakkasasteen kylmyydessä.

Harva metsänomistaja kuitenkaan lähtee metsään yli 15 asteen pakkasella. Kymmenkunta pakkasastetta ei vielä ole kovin paljon. Joillekin se voi jopa olla ihannesää, joka parantaa työssä jaksamista.

Asian ydin on työn tekemisessä keskeytyksettä. Hakkuutyössä se tarkoittaa sitä, että kaikki isot lihakset kuormittuvat tämän tästä. Se pitää lämpimänä.

Raivaus ei kuormita yhtä kokonaisvaltaisesti, ja voimankäyttöä on vähemmän. Etenkin helpossa maastossa tarve työasun alla oleville vaatekerroksille voi olla erilainen.

Tekokuituisten teknisten alusasujen huono puoli on se, että tankkaustauolla hampaat alkavat kalista. Työnteon näkökulmasta niin pitää ollakin. Vaatekerros on passeli, kun työtä tehdessä tuntuu hyvältä mutta tauolla alkaa paleltaa.

Asian huono puoli on se, että tankkaus- ja evästauot pitää hoitaa vikkelästi.

Kahvia ei voi hörppiä jäisen pinon tai kiven päällä istuen, koska silloin kastuu takapuoli. Turvahousujen materiaali on kaikkein ohuinta juuri takamuksesta. Repussa on syytä kuljettaa solumuovista istuinalustaa.

Vaikein rasti on kiveen osuneen teräketjun viilaus, siitä ei palelematta selviydy. Palelulta pelastaa taukotakki. Sellaiseksi kelpaa mikä tahansa pomppa, kunhan se on mahdollisimman lämmin ja hyvin väljä. Työn jatkuessa pomppa ripustetaan oksaan roikkumaan.

Moottorisahan teräketju viilataan istuviltaan tai toinen polvi maassa, jolloin paikoillaan olo pahentaa kylmettymistä. Raivaussahan terälevyn perusviilaus sujuu nopeammin, ja sen voi tehdä seisovilta jaloilta pienessä liikkeessä pysytellen.

Taukonuotio on niin hidas tehdä ja ylläpitää, että ani harva jaksaa värkätä sen kanssa.

Vanha konsti saada tauon jälkeen kroppa lämpimäksi on kasata heti alkuun hieman puita, jotka on jätetty tarkoituksella maahan ennen eväsrepulle lähtemistä.

Luonto on pois sitkeältäkin sissiltä, jos takamus pääsee kastumaan. Pinon päälle istahtaessa on paras käyttää istuinalustaa. Kuva: Risto Jussila

Jos talvisia metsätöitä tehdään leppoisaan tahtiin, näkökulma alusasuun muuttuu.

Kun kiiruhtaa hiljaa ja usein taukoja pitäen, tekninen alusasu ei ehkä riitä. Silloin osittain merinovillainen ja siksi lämpimämpi alusasu on hyvä valinta. Villa lämmittää myös kostuneena.

Toinen vaihtoehto on käyttää teknistä alusasua ja fleecekankaista väliasua. Väliasuksi käy myös merinovillainen alusasu.

Kutakuinkin kaikissa olosuhteissa lauhasta alkusyksystä aina kylmään talveen pärjää, kun hankkii kaksi työkerrastoa: teknisen alusasun sekä osin tai kokonaan merinovillaisen asun, jota voi pitää sekä alus- että väliasuna.

Työkäytössä suositaan osittain merino­villaisia alusasuja, joissa on myös teko­kuituja. Ne parantavat asun kestävyyttä ja kosteuden siirtokykyä. Täysmerinovilla sopii esimerkiksi moottorikelkkailijalle tai rauhalliseen ja pysähtelevään liikuntaan.

Jos iho on herkkä, sataprosenttinen merinovilla voi olla hyvä materiaali ihoa vasten, eikä se ole pakkasellakaan sähköinen. Täysmerinovillainen asu saattaa kutistua pesussa ja kovassa hikoilussa.

Puista putoava lumi kastelee ja kylmettää raivaajan, jollei käytä vedenpitävää suoja-asua kuten kuvassa. Kuva: Risto Jussila

Niissä osissa maatamme, missä lunta on vain vähän, raivausta voi jatkaa yli vuodenvaihteen. Lumettomassa taimikossa kuivalla säällä varsinainen raivausasu ja myös metsurinasu ovat käyttökelpoisia.

Lumisessa taimikossa on käytännössä pakko pitää vedenpitävää asua, jos työtä tehdään vähänkin pitempään.

Vedenpitävän asun alla alusasu kostuu hiestä. Se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kastua nuorista puista ja vesakosta putoilevasta lumesta.

Vedenpitävän raivausasun alle parhaiten sopiva alusasu pitää etsiä kokeillen. Silloinkin valinta riippuu osittain työtahdista.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2023.