Yksityismetsä vai yhteismetsä? Aarre vertaili eri omistusmuotojen etuja ja haasteita
Metsän omistusmuoto vaikuttaa metsätilan päätöksenteon sujuvuuteen ja metsätalouden kannattavuuteen.Tilaajalle
Suomen yksityismetsien pinta-alasta kaksi kolmasosaa on yhden henkilön tai puolisoiden omistamia. Kuva: Carolina HusuVerotus on ohjannut metsän eri omistusmuotojen suosiota viime vuosikymmeninä. Aiemmin metsien pinta-alaverotuksen aikana kuolinpesien osuus omistajista oli suurempi kuin yhtymien.
”Pinta-alaverotus oli kuolinpesille edullisempi. Kun siirryttiin puun myyntitulojen verotukseen, alkoi yhtymien määrä kasvaa”, kertaa MetsäPremium Oy:n toimitusjohtaja Pirjo Havia. Hän toimii asiantuntijana Tapion Sujuvaan metsänomistukseen 2025 -hankkeessa.
Nykyään kuolinpesä katsotaan hankalaksi metsän yhteisomistuksen muodoksi. Metsäyhtymät puolestaan toimivat puun tarjonnan kannalta keskimäärin hyvin.
Yhteismetsälain muutos vuonna 2003 ja yhteismetsien alempi veroprosentti ovat innostaneet perheitä ja sukuja perustamaan myös yhteismetsiä.
Helpompia päätöksiä
Yhteismetsiä pidetään muita yksityismetsiä kannattavampana omistusmuotona, mutta pitääkö se paikkansa?
Pirjo Havian mukaan tärkein tekijä eri omistusmuotojen vertailussa on päätöksenteon toimivuus. Se vaikuttaa välillisesti myös metsätalouden kannattavuuteen.
”Metsän omistaminen yksin on päätöksenteon kannalta helpointa”, Havia sanoo.
”Voi toimia nopeasti tilanteen ja omien senhetkisten tarpeiden mukaan. Kuolinpesän ja yhtymän haasteena on vaatimus yksimielisistä päätöksistä.”
Toiseksi tärkein asia on tilarakenne: ei hajallaan olevia pikkupalstoja.
”Mutta vaikka omistusyksiköllä olisi kuinka hyvä tilarakenne ja osakkailla metsänhoidon osaamista, hyvää tulosta ei saavuteta, jos omistaja ei kykene tekemään päätöksiä.”
Takkuava päätöksenteko voi viivästyttää tarpeellisia hoitotöitä ja estää hyödyntämästä korkeita puun hintoja.
Yhteisomistusta voi helpottaa sopimuksin. Kuolinpesien ja metsäyhtymien osakkaille Havia suosittelee vuosittaisia keskusteluja sekä toimintasuunnitelmaa seuraavalle vuodelle, jotta joka toimenpidettä ei tarvitse sopia erikseen.
Muiden osakkaiden kannattaa antaa metsätilan asioita hoitavalle osakkaalle valtuutus kilpailuttaa ja myydä ennalta sovitut leimikot. Näin hän voi reagoida ketterästi muuttuviin markkinatilanteisiin.
Yhteismetsillä veroetu
Yhteismetsissä päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä. Yhteismetsän toimitsijalla tai hoitokunnalla on laajat valtuudet tehdä toiminnallisia päätöksiä tilikauden aikana. Hoitokunta ei kuitenkaan pysty sooloilemaan mielensä mukaan, sillä yhteismetsän toimintaa ohjaavat yhteismetsälaki, toimintasuunnitelma, talousarvio ja metsäsuunnitelma.
Vuonna 2005 yhteismetsät saivat puunmyynnilleen muita yksityismetsiä alemman veroasteen. Tavoitteena oli ehkäistä metsätilojen pirstoutumista ja varmistaa teollisuudelle tasaisempaa raakapuuvirtaa.
Muiden yksityismetsien tapaan yhteismetsät voivat hyödyntää myös valtion metsätalouden tukia ja metsävähennystä.
Luonnonvarakeskuksen tutkijat Esa-Jussi Viitala ja Jussi Leppänen tarkastelivat kymmenisen vuotta sitten yhteismetsien kannattavuutta ja päätyivät kyseenalaistamaan käsityksen yhteismetsien taloudellisesta tehokkuudesta.
”Yhteismetsien parempi kannattavuus on liian yksinkertainen johtopäätös”, Viitala sanoo.
Yhteismetsiä on hyvin monenlaisia alkaen Pohjois-Suomen suurista yhteismetsistä. Tilojen keskikoko on muita yksityismetsiä suurempi, mutta 15 viime vuoden aikana on perustettu lähinnä pienempiä sukujen yhteismetsiä.
”Metsätalouden mittakaavaetu koostuu kahdesta osasta eli tilakoosta ja käsittely-yksikön koosta”, Viitala muistuttaa. Käsittely-yksiköllä eli kuviokoolla on usein suurempi vaikutus metsätalouden kuluihin.
Alhaisempi veroprosentti parantaa yhteismetsäomistuksen kannattavuutta. Viitalan ja Leppäsen tutkimuksen mukaan suuria yhteismetsiä voi kuitenkin vaivata jäykistävä vuosisuunnittelu ja hallintokulujen nousu, kun koon kasvaessa aletaan tarvita ulkopuolista apua.
Metsänomistus ja verotus
Suomen yksityismetsien pinta-alasta kaksi kolmasosaa on yhden henkilön tai puolisoiden omistamia.
Yhteismetsiä on noin kuusi prosenttia. Kuolinpesien osuus on tätä hieman suurempi, ja metsäyhtymien osuus on vajaa viidennes metsäpinta-alasta.
Yhteismetsien pääomaverokanta on 26,5 prosenttia. Yhteismetsät eivät saa yrittäjävähennystä.
Muut yksityismetsänomistajat maksavat pääomaveroa 30 prosenttia 30 000 euron tuloihin saakka ja sen ylittävältä osalta 34 prosenttia. Verohallinto tekee 5 prosentin suuruisen yrittäjävähennyksen verotettavista metsätuloista.
Yllättäviä kuluja
Pirjo Havian mukaan metsänomistajat tarttuvat kenties turhankin herkästi veroetuihin.
”Viime aikoina on perustettu ehkä pinta-alaltaan liian pieniä yhteismetsiä. Puunmyynnin alempi veroaste ei määritä koko kannattavuutta.”
Yhteismetsien veroetu on muutama prosenttiyksikkö. Todellista etua pienentää se, ettei yhteismetsä saa yrittäjävähennystä, joka on viisi prosenttia kaikista metsätalouden verotettavista tuloista.
Yllätyksenä uusien yhteismetsien perustajille voivat tulla hallinnolliset kulut kuten kirjanpidon järjestäminen, tilinpäätökset ja lakisääteiset kokoukset.
Suvun yhteismetsä tai perheen metsien liittäminen olemassa olevaan yhteismetsään voi silti olla hyvä omistusvaihtoehto.
”Se voi edelleen yleistyä, kun Suomen metsät ovat siirtymässä nuoremmille sukupolville”, Havia uskoo.
Muista myös muut tulot
Metsissä tähtäin on vuosikymmenten päässä. Pirjo Havia kehottaa näkemään tietyt metsänhoitokulut tulevaisuuden investointeina.
Päätehakkuita voi pyrkiä ajoittamaan puun hinnan mukaan, mutta nuoren metsän hakkuut kannattaa aina tehdä ajallaan.
Orpon hallitusohjelmassa esitetään metsävähennyksen korotusta. Sitä Pirjo Havia ei pidä hyvänä ajatuksena.
”Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa se ohjaa rahaa väärään suuntaan ja voi vauhdittaa metsätilojen hintojen nousua.”
Metsävähennys toki kannustaa metsänomistajia hakkuisiin, mutta Havian mielestä metsävähennyksen nykyinen taso on riittävä.
Esa-Jussi Viitala neuvoo metsänomistajia toimimaan joustavasti ja hyödyntämään myös muita tulonlähteitä, esimerkiksi ympäristö- ja suojelutukia. Tuottoaan maksimoivat metsärahastot käyttävät nekin aktiivisesti erilaisia myyntitulo- ja tukimahdollisuuksia.
Asiantuntijat muistuttavat myös siitä, että metsänomistajilla on erilaisia tavoitteita metsänomistukselleen. Varsinkaan pienillä metsätiloilla korkea tuottoprosentti ei aina ole ykköstavoite.
Poikkeuksellisia vuosia
Metsien pitkän aikavälin reaalituotoksi on arvioitu 3–4 prosenttia, mutta viiden viime vuoden tilanne on Luonnonvarakeskuksen tutkijan Esa-Jussi Viitalan mukaan ollut poikkeuksellinen. Metsäteollisuuden huippuvuodet 2018 ja 2021 nostivat kotimaisen puun kysynnän ja hakkuut ennätystasolle, ja vuonna 2022 alkanut Ukrainan sota lopetti puun tuonnin Venäjältä Suomeen. Kotimaisen metsätalouden kannattavuus on ollut viime vuosien ajan poikkeuksellisen hyvä.
Myös muissa sijoitusmuodoissa alhainen korkokanta ja halpa raha tuottivat hyviä tuloksia. Nyt korot ovat nousseet, mutta metsänomistaja hyötyy yhä itäpuun tuonnin loppumisesta. Metsien tuotot eivät ole ainakaan vielä laskeneet yhtä paljon kuin muiden kiinteistöjen.
Puun kantohintojen tukki–kuitu-hintasuhde on muuttunut. Venäjän-tuonti piti kuitupuun hintoja pitkään tasaisen alhaalla, mutta tuonnin päätyttyä kuitupuun hinnat ovat nousseet merkittävästi.
Jos tämä muutos on pitkäaikainen, se saattaa Viitalan mukaan ravistella käsitystä metsien optimaalisesta käsittelystä. Tukin ja kuidun hintasuhde vaikuttaa metsätalouden kannattavuuteen ja myös metsien käsittelytapaan. Päätehakkuisiin perustuva vai peitteinen kasvatus, milloin harvennetaan ja kuinka paljon harvennetaan?
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2023.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
