Juha Salmén teki metsäkärryn isälleen: ”Yli 20 000 euron kärryä ja kuormainta ei kannata näillä puunajomäärillä ostaa”

Yksi myrskyinen päivä ja padasjokelaisen Aulis Salménin tilalla tukkikärryn tarve kirkastui. Metsässä kuljetusta odotti 50 järeää pääosin kuusen runkoa, kun syksyn 2019 myrsky oli pyyhkäissyt yli. Kaatuneilla myrskypuilla oli jo taloudellista merkitystä, ja Salmén teki tuulenkaadoista hankintakaupan.

Salménilla oli omasta takaa Valmet 802 -nelivetotraktori ja toimiva tukkikuormain pienessä, mutta vaatimattomassa yksi­akselisessa kärryssä. Kalustosta puuttui kuitenkin kelpo tukkikärry, jolla puut olisi voinut ajaa metsästä tien varteen.

Tilanteessa puiden teko ja kuljetus ostettiin vieraalta. Tukkipuuta karttui täysperävaunurekallinen ja kuitupuut päälle.

Kun hankintakaupan kustannus ja muut kulut vähennettiin, kaupasta jäi Salménille käteen 300 euroa. Itse ajamalla tienestiä olisi tullut enemmän. Ajatus kunnon tukkikärrystä houkutti, mutta tuntui kalliilta.

”Kun metsää on 30 hehtaaria, niin ei yli 20 000 euron kärryä ja kuormainta kannata näillä puunajomäärillä ostaa. Se ei maksaisi itseään takaisin ikinä”, Juha Salmén sanoo.

Salménille tulee puuajoa 20–50 mottia vuodessa. Jotta uuden kärryn ostaminen olisi puhtaasti kannattavuusmielessä taloudellisesti perusteltua, ajettavaa saisi mieluusti karttua kymmenkertainen määrä.

Kymmenen kuutiota tukkeja ja kantavuutta 10 tonnia ovat Juha Salménin rakentaman tukkikärryn strategiset mitat. Kuva: Petteri Kivimäki

Uuden kärryn hankinta ei siis tullut kyseeseen, ja kunnolliset käytetytkin olivat Salménin mielestä hintavia. Tilalla oli entuudestaan vanha mutta yhä hyvin toimiva Patu 2710 -kuormain.

Mielessä alkoi liikkua ajatus: entäpä jos kärryn tekisi itse?

Salménin miehiä yhdistää muuan kadehdittava piirre: teräs tottelee heitä. Aulis teki elämäntyönsä parilla konepajalla aarporaajana. Ja juurrutti siinä sivussa metallityön kipinän Juha-poikaansa.

Juha Salménilta löytyy taito, välineet ja rakentamiseen kelpaava tila ulko­tallissa.

Projektin alkajaisiksi Salmén kävi läpi liki kaikkien myynnissä olevien tukkikärryjen mittapiirrokset valmistajien sivuilta. Punnitsi ja arvioi, millä perusteilla suunnittelijat olivat ratkaisunsa kärryyn valinneet.

Valmiita kärryjä hän kävi katsomassa maatalouskaupan konepihalla vain kerran. ”Kiinnosti, minkälaisesta ainevahvuudesta telin kiinnikkeet oli tehty.”

Lukkoon lyötyä rakenteessa oli, että kärryyn tulee teli ja aisaohjaus. Salménin työpaikalta löytyi rakennustyömaalta ylimääräiseksi jäänyt seitsemän metriä pitkä 120x200 millin ainevahvuudeltaan kahdeksan millin teräspalkki.

Telin palkkien rakennustarpeet syntyivät vanhan kuormaimen puomista. Teräslaatu tuli näin olleen käyttökohteeseen hieman tavallista rakenneterästä parempana. Se tieto huojensi nuorempaa Salménia. ”Isä on sellainen, että hän ei ajossa paljon koneita sääli.”

Juha Salmén laskee kärryn tulleeen maksamaan osineen noin 3000 euroa. Kun metallityöt ovat muutenkin harrastus, ei omalle ajalle tule laskettua hintaa. Kuva: Petteri Kivimäki

Vähä vähältä rakenneratkaisut alkoivat selvitä. Ohjaavaan aisaan asennettiin hydraulisylintereitä kaksin kappalein, jotta kärry varmasti kääntyy. Tukijalkojen rakenne valittiin taittuvaksi, jotta niillä voi nostaa kaatuneen kärryn pyörilleen.

Telin nivelpiste piirrettiin aavistuksen verran keskikohdasta takimmaiseen pyöräpariin päin, mikä keventää etu­pyöriä.

Telin akseliksi hitsattiin niveltapit, joiden päälle tuli 60 millimetrin pronssi­holkit. Entäpä miten pankkoihin jouhevasti kääntyvät mutkat? Ne Salmén teki katkomalla 90 asteen teräskäyrät 45 asteen kulmaan ja hitsaamalla ne uudelleen yhdeksi putkeksi.

Kun huutokaupasta kohtuuhintaan 800 eurolla lähteneet vanteet ja pyörät oli kesän lähestyessä puoliväliään saatu alle, alkoi hitsaustyö jo näyttää kärryltä. Hitsaus­lankaa oli ehtinyt sulaa saumoihin 15 kiloa.

Kolmen kuukauden uurastuksen jälkeen pihassa seisoi uudelta maalilta tuoksuva tukkikärry, johon mahtuu kerralla kymmenen kuutiota puuta. Kantavuus on tekijän mukaan 10 000 kiloa.

Kun ensimmäiset koeajot pihassa ­olivat ohi, Aulis Salmén otti kärryn tositestiin metsään. Hän oli 1970-luvun alussa ajanut muutaman vuoden taka­vetotraktorilla tukkeja eri puolilla Päijät-Hämettä ja Pirkanmaata, kunnes vaihtoi liikkuvan työn konepajahommiin.

Kärryllä on ajettu nyt pari vuotta tahdilla sata tukkia ja vuosi. Polttopuut siihen päälle. Pääosin kärryä on käyttänyt Aulis Salmén. ”Pojan tekemä kärry on parempi kuin ne, millä 1970-luvun alussa metsässä ajettiin”, Salmén kehaisee.

Kärry on osoittanut maastokelpoisuutensa. Kerran kärry on kaatunut, kun sillä ajettiin aisa linkussa ison kiven yli. ”Kärry painaa noin 900 kiloa eli likimain yhtä paljon kuin kuormain, joten tyhjänä sen saa kaatumaan.”

Kärry on pääosin Aulis Salménin ajossa. Juha Salmén pitää kärryn kunnossa, mutta toistaiseksi korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. Kuva: Petteri Kivimäki

Vaunun ketteryys on ollut Aulis Salménin mieleen. Pitkäksi tehdyn aisan ja vahvojen kääntösylintereiden ansiosta kärryä voi siirtää peruuttamalla sivuttain niin, että traktori pysyy paikallaan. Sellaisesta kärryn ominaisuudesta saattoi 1970-luvun alussa vain haaveilla.

Kärry toimii, mutta oliko sitä kannat­tavaa rakentaa? Itse tekemisessä on muitakin ulottavuuksia kuin raha, mutta paljonko se tuli maksamaan?

”Kun kaikki laskee yhteen, kärrylle tuli hintaa 3000 euroa. Halvimmat vastaavat tehdastekoiset kärryt maksavat 6000 euroa”, Juha Salmén sanoo.

Kannattiko tehdä itse? ”Kyllä kannatti”, Salmen vastaa empimättä.