Puumarkkinat: Kannattaako hankintakauppa?

Hankintakauppa on puukaupan kuningaslaji, jota harrastavat valveutuneimmat metsänomistajat. Kysyy osaamista ja hyviä yhteistyökumppaneita hoitaa puut pinoon oikeanlaatuisina ja oikeaan aikaan. Hankintalisä palkitsee metsänomistajan vaivoja, mutta ei yhtä hyvin kaikissa leimikoissa.

Puun ostajien suhtautuminen hankintapuun tarjoajiin vaihtelee; aina ei kauppa käy eikä kaikista puutavaralajeista. Viime vuonna kysyntä painottui niin vahvasti kuitupuuhun, että myyjiä haluttiin kannustaa myös hankintakaupoille. Kuitupuun osuus hankintakauppojen puusta oli 73 prosenttia.

Kun pystykauppapuuta on hyvin tarjolla, ei hankintaerille aina löydy ostajaa. Pitkäaikaiset asiakassuhteet ja toimitussopimukset tietysti auttavat tässä asiassa. Korjuuolosuhteiden vaikeutuessa löytyy yleensä paremmin tilaa hankintapuulle, mutta kaupoista on aina syytä sopia etukäteen.

Markkinatilanteen mukaan vaihtelee myös hankintapuulle maksettava korvaus. Ratkaiseva merkitys hankintalisän euromäärälle on silti kaupan kohteena olevilla puutavaralajeilla. Päätehakkuuseen ei hankintamyyjän kannata mennä, taloudellinen lopputulos voi olla jopa negatiivinen. Viime vuosina esimerkiksi kuusitukin kantohinta on päätehakkuilla ylittänyt hankintahinnan. Muilla tukeilla on saanut paremmin hankintalisää, mutta ei sellaista, että se kattaisi hakkuun ja lähikuljetuksen kustannukset.

Tukkipuun heikot hankintalisät uudistushakkuussa perustuvat osaksi siihen, että ostajat haluavat kontrolloida mahdollisimman tarkkaan jalostettavaksi tulevien tukkien mittoja ja laatua. Toinen syy voi olla se, että ostajat pyrkivät pitämään päätehakkuut tiukemmin omassa hallinnassa.

Kuitupuu ja pikkutukit ovat hankintahakkaajalle kannattavinta myytävää. Mänty- ja kuusikuidun hankintahinnat ovat viime aikoina ylittäneet 30 euroa, kun pystykaupassa parhaissakin kohteissa ne ovat vähintään kymmenen euroa alhaisempia. Paras hankintalisä on ensiharvennuksissa ja niin pitää ollakin, sillä työtä jokaisen kuution tekoon ja ajoon tarvitaan roimasti enemmän. 20 euron hankintalisä ensiharvennuksen kuitupuulle kuulostaa kyllä jo aika mukavalta.

Hankintakauppojen osuus koko puukauppamäärästä on vähän kerrassaan supistunut. Hakkuutöiden tekoon ja hakkuiden järjestämiseen halukkaita metsänomistajia on vuosi vuodelta vähemmän. Viime vuonna tehdyistä puukaupoista hankintakauppojen osuus oli 13 prosenttia. Korjattu puumäärä oli noin neljä miljoonaa kuutiometriä.

Vanha imago saattaa haitata hankintakauppojen tekoa, sillä moni mieltää työn yksinäisen miehen puurtamiseksi moottorisahan kanssa. Tosiasiassa rukkaslinjalla puuta tehdään myyntiin enää pieniä määriä. Hankintahakkuita ei tarvitse tehdä itse eikä pelkällä moottorisahalla, yksityisten yrittäjien korjuu- ja ajokoneet ovat vallanneet nämä palstat. Jotkut metsänomistajat ovat hankkineet korjuukalustoa itsekin.

Ihan pienet puuerät voivat käydä kaupaksi huonosti. Tämä pätee samalla tavalla sekä hankinta- että pystykauppaan. Rekkakuorma on passeli erä useimmille ostajille. Kysyntä pienemmistä määristä on vähäisempää ja hinta heikompi.

Metsänomistajat päätyvät hankintahakkuuseen useimmin siitä syystä, että kokevat vain sillä tavalla saavansa metsään haluamansa käsittelyn ja työn jäljen. Pystykauppaa tehtäessä ei ole suuria mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kuka korjuutyön tekee. Hankintamyyjä voi valita tekijän, jonka työn jälkeen on oppinut luottamaan. Työn jäljellä on suurin merkitys harvennushakkuissa ja jatkuvan kasvatuksen metsänhoidossa.

Hankintapuun myyjillä on edelleen pikkuinen veroetu puolellaan. Hankintatyö on verovapaata 125 kuutiometriin asti tilaa kohden vuodessa. Kovin suurista summista tässä ei kuitenkaan puhuta, ja veroedun saaminen edellyttää omaa tai perheen työpanosta.

Hankintakaupoissa maksettu hinta on yleensä seurannut varsin hyvin pystykauppahintojen muutoksia. Viime vuosi oli iloinen poikkeus. Tänä vuonna talven lähestyessä loppuaan hintatarjoukset lähtivät taas varovaiseen nousuun. Syynä tähän on se, että sulan maan aikana korjattavan puun varastot ovat ostajilla vähissä. Perinteisten talvikohteiden sijaan tammi- ja helmikuussa tehtiin töitä pääasiassa kantavammilla mailla.

Puun hintakehitys tästä eteenpäin on hyvin epävarma. Sahatavaran heikko markkinatilanne ei antaisi mahdollisuuksia hinnan korotuksiin. Alkuvuoden hinnoilla jokainen sahattu motti tuotti yrityksille tappiota. Selluloosan teko vielä kannattaa, mutta senkin osalta markkinatilanne on muuttunut huonommaksi.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2020.