Uutuusnäytelmä kysyy, ketä tai mitä Pentti Linkola eniten rakasti

Pentti Linkola oli kirjailija, kalastaja ja luonnonsuojelija, jonka kärkkäät ajatukset herättivät aikanaan paljon huomiota.

Linkola haaveili pysähtyneisyyden ajasta ja kaiken kasvun ja kehityksen lopettamisesta. Ajattelu ulottui myös luonnonsuojelun ulkopuolelle maanpuolustuksesta väestön vähentämiseen ja pakolaisuuteen.

Rakkain teema oli kuitenkin luonnonsuojelu. Valkeakosken kaupunginteatterin näytelmä kuvaa, kuinka hän koki metsien hävityksen fyysisenä kipuna. Monine ajatuksineen Linkola oli noin 50 vuotta aikaansa edellä. Hän vastusti avohakkuita ja oli huolissaan luontokadosta.

Yllättäviäkin piirteitä teatteriesitys toi esiin. Esimerkiksi Linkolan toive yksityisautoilun lopettamisesta oli utopiaa hänelle itselleenkin. Linkola nimittäin omisti joitakin vuosia auton, vaikka vihasikin koko rakkinetta.

Näytelmä kuvaa Linkolan elämän lapsuudesta kuolemaan. Päärooli on jaettu neljän näyttelijän kesken. Vaikka ajat muuttuvat, rähjäinen reppu, villapaita tai ruutupaita ja henkselit säilyvät. Kaksoisrooleista ja aikasiirtymistä huolimatta esitys soljuu luontevasti eteenpäin.

Pentti Linkola viihtyi ulkona lintujen ja puiden seurassa paremmin kuin ihmisten.  Kuva: Valkeakosken kaupunginteatteri

Lapsuus käsitellään nopeasti. Linkolan isä Kaarle oli kasvitieteen professori, joka arvosti luonnonsuojelua. Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää, miksi Linkolasta tuli sellainen kuin tuli.

Linkolan ehdottomuus ja päättäväisyys näkyi jo nuorena, sillä hänen oli vaikea sopeutua normaaliin yhteiskuntaan. Hän esimerkiksi lopetti yliopisto-opintonsa kesken, koska ei viihtynyt sisätiloissa.

Linkola viihtyi lintujen ja puiden seurassa paremmin kuin ihmisten. Tätä onnistutaan kuvaamaan nerokkaasti näytelmässä, kun näyttelijät muuntuvat välillä puiksi ja linnuiksi.

Näytelmä ei tee Linkolasta sankaria vaan kertoo rehellisesti, ettei hänen elämänsä ollut helppoa. Erakoituneen kalastajan ihmissuhteet olivat hankalia, ja välillä hän tunsi niin syvää maailmantuskaa metsien ja luonnon tuhoutumisesta, että hän päätyi mielisairaalaan.

Ehkä juuri siellä hän ymmärsi, ettei yksi ihminen voi pelastaa koko maailmaa ja muuttaa sitä pelkillä pamfleteilla, puheilla ja kirjoituksilla. Vanhoilla päivillään hän löysi ratkaisun ja päätti suojella rakastamiaan puita metsä kerrallaan.

Linkolan perintöä jatkaa hänen perustamansa Luonnonperintösäätiö, joka ostaa vanhoja metsiä ja suojelee ne. Ensimmäistä sopivaa metsää hän etsi peräti viiden vuoden ajan. Puun määritelmä Linkolalle oli se, että miehen kädet yltävät vain nipin napin puun ympäri. Sitä pienemmät ovat taimia.

Valkeakoski sopii esitykselle mainiosti, sillä suuren osan elämästään Linkola eli Sääksmäessä ja myös asui ja retkeili lähikunnissa, Kuhmoisissa ja Pälkäneellä. Linnut, erityisesti kalasääski ja kuhankeittäjä, seuraavat Linkolaa poikavuosista aina viimeisiin vuosiin saakka. Mutta rakastiko hän lintuja enemmän kuin naisia? Ehkäpä.

Esitys on musiikkipainotteinen, ja katsojan huomio kiinnittyy sekä stemmalaulujen että yksilösuoritusten laadukkuuteen. Pääseepä Linkola itsekin luikauttamaan laulun esityksen lopussa.

Juttua korjattu 23.11.2025 klo 9.25. Jutussa kerrottiin Linkolan asuneen suuren osan elämästään Sääksjärvellä. Oikea paikka on Sääksmäki.