Koivutkin istutetaan nykyisin useimmiten pottiputkella. Nissinen muistelee tarvinneensa kuokkaa edellisen kerran pari vuotta sitten. Kuva: Hanne Manelius
Nykyään valtaosa koivuista istutetaan pottiputkella valmiiksi muokattuun maahan – koivun pottitaimi istutetaan samalla tavalla kuin kuusen
Jos luvassa on hellepäivä, metsuri Arto Nissinen suuntaa istutustyömaalle jo aamulla neljän viiden aikaan.Tilaajalle
Kuva: Hanne ManeliusToukokuisella uudistusalalla elohopea kipuaa säälimättä kohti hellerajaa. Se ei onneksi metsuri Arto Nissistä haittaa. Nissisen istutusurakka on tänäkin aamuna alkanut jo aamuvarhain, joten puolenpäivän aikaan päivän urakka on valmis.
Tämänpäiväinen työmaa sijaitsee Äänekosken Koivistonkylällä, jossa Niiniveteen rajoittuva uudistusala on tarkoitus istuttaa koivulle. Maapohja sopii koivulle hyvin, sillä rehevällä kankaalla ravinteita on tarjolla runsaasti. Edellisen talven hakkuun jäljiltä uudistusalaa kirjovat männyn ja kuusen kannot sekä niiden väliin tehdyt kääntömättäät.
”Täällä maanmuokkaus on tehty hyvin. Mättäät ovat hyviä ja niitä on tasaisesti”, Nissinen kehaisee.
Maaperä on aavistuksen savinen, ja hellesäällä savi kovettuu nopeasti. Sen vuoksi on hyvä, että istutus on päästy tekemään ajallaan.
Moni metsänomistaja saattaa vielä mielessään yhdistää koivuntaimet istutuskuokkaan, jonka leveällä terällä ensin lyötiin maahan laikku ja sitten kaivettiin kuoppa, johon taimi istutettiin. Etenkin sitkeäkunttaisessa tai kivikkoisessa maastossa kuokalla istuttaminen kysyy tekijältään luontoa.
Nykyään valtaosa koivuista istutetaan pottiputkella valmiiksi muokattuun maahan. Niin myös tällä uudistusalalla käytettävät, yksivuotiaat pakastetaimet.
”Olisiko siitä pari vuotta, kun edellisen kerran laitoin kuokalla”, Nissinen muistelee.
Istuttaessa on tärkeä huolehtia siitä, etteivät taimet pääse kuivahtamaan. Turvepaakun tulee olla niin märkä, että vesi tirahtaa, kun sitä puristaa. Istutusta edeltävänä päivänä taimille on hyvä antaa vettä. Kastelua ei silti kannata liioitella, sillä taimilaatikot ovat pahvia ja pehmenevät kastuttuaan. Istutusalalla taimilaatikot kannattaa jättää varjoiseen paikkaan ja avata tuuletusaukot.
Moni metsänomistaja arastelee koivun istuttamista hirvituhojen vuoksi. Vuonna 2018 koivua istutettiin koko maassa vain 2 339 hehtaarille. Kuva: Hanne ManeliusKourallinen nopeuttaa
Pottitaimien istutus on helppoa työtä ja onnistuu kokemattomaltakin metsänomistajalta. Muutama seikka kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ennen työn aloittamista.
”Alue on istutettava järjestyksessä, muuten jää mättäitä väliin. Koivun kohdalla tämä korostuu, sillä taimi ei erotu luonnosta yhtä helposti kuin kuusen taimi.”
Nissisen oma tapa on aloittaa istutus alueen perimmäisestä nurkasta ja edetä sieltä mätäs kerrallaan taimilaatikoita kohti.
Vakkaan hän purkaa kaksi laatikollista eli noin 180 tainta. Niistä 15–20 hän nappaa kouraansa.
”Kourasta on helppo pudottaa aina uusi taimi putkeen. Työ hidastuisi, jos jokaisen taimen ottaisi erikseen vakasta.”
Tällä kertaa istutustyömaan viereen pääsee autolla. Aina näin ei ole.
”Esimerkiksi huomenna menen sellaiselle työmaalle, jossa taimia pitää kuljettaa tieltä 700 metriä istutusalalle. Silloin teen niin, että otan kaksi vakkaa ja pakkaan niihin yhteensä neljä laatikollista taimia. Lyön ne maahan ja lähden takaisin hakemaan lisää.”
Yksi laatikollinen taimia painaa 7–8 kiloa, joten täysinä vakoilla on painoa yhteensä 30 kiloa.
”Juu. Kyllä niitä kantaessa hiki virtaa.”
Keskelle mätästä ja kyllin syvään
Urakkaa varten Nissinen on pukeutunut joustaviin housuihin, vaelluskenkiin ja ohueen, pitkähihaiseen takkiin. Käsiä suojaavat nitriilikäsineet.
”Hansikkaat ovat pakolliset, sillä taimet on taimitarhalla käsitelty kemiallisesti tukkimiehentäitä vastaan. Samasta syystä en itse edes helteellä istuta pelkässä t-paidassa.”
Nissinen suosii perinteistä, toisella kyljellä roikkuvaa taimivakkaa, johon hän on askarrellut lisäpehmusteen retkipatjasta ja ilmastointiteipistä. Kehon ympäri kiertävää mallia hän on kokeillut, mutta ei vielä tullut sinuiksi sen kanssa.
”Hyvät valjaat siinä oli, mutta tuntui, että se rajoitti käsien liikkuvuutta. On helpompi istuttaa, kun putkikäden puoli on vapaa.”
Koivun pottitaimien istutustekniikka ei Nissisen mukaan poikkea kuusesta. Tärkeää on istuttaa taimi oikeaan kohtaan, eli keskelle kääntömätästä ja riittävän syvään. Istutuspaakun päälle pitää jäädä vähintään parin sentin kerros maata, jottei paakku kuivu; syvempään istuttamisesta ei ole haittaa.
Suositeltu istutustiheys koivulle on 1 600 tainta hehtaarilla. Nissinen tarkkailee riittävää taimitiheyttä koealojen avulla.
”Koealan mittaamiseen käytän teleskooppionkivapaa, joka kokoon painettuna on vain noin 40 senttiä pitkä. Sitä on kätevä kuljettaa mukana.”
Nissinen avaa vavan täyteen neljän metrin pituuteen ja pyörähtää koealan. Kepin tulee kierroksen aikana koskettaa vähintään kahdeksaa istutustainta.
”Alle hehtaarin istutusalalta kannattaa ottaa neljä koealaa, isommalta enemmän. Ja ympäri aluetta.”
Ammattilainen ei aikaile istutuksessa. Metsuri Arto Nissinen nappaa vakasta kourallisen koivun taimia kerrallaan, sillä työ hidastuisi, jos ne poimisi yksitellen. Kuva: Hanne ManeliusLämmin ruoka kuuluu päivään
Päivän mittaan Nissinen pitää evästauon aina parin tunnin välein. Yksi tauoista on lounas, jonka aikana hän syö lämpimän aterian.
”Olen koettanut välttää sitä, että työmaalla on mukana vain kahvia ja leipää. Nykyisin on tarjolla hyviä ruokia, joihin tarvitsee lisätä vain kuuma vesi.” Esimerkiksi tänään ruokalistalla oli jauhelihapastaa.
Aktiivisena urheilijana Nissinen tietää, miten tärkeää on juoda päivän aikana riittävästi. Päivän mittaan vettä kuluu 2–3 litraa. Yksi 0,75 litran vesipullo on taskussa koko ajan mukana.
”Puutteellisen nesteytyksen huomaa heti seuraavana päivänä. Rasituksesta ei tahdo palautua.”
Paras juotava on Nissisen mukaan puhdas vesi. Suolan saannista ei tarvitse olla huolissaan, sillä valmisruuat sisältävät sitä riittävästi.
”Urheilujuomaa juon joskus, mutta pidemmän päälle se ei ole hyväksi hampaille.”
Jos luvassa on hellettä, Nissinen suuntaa työmaalle jo aamuneljän tai -viiden aikaan.
”Viime kesänä taisin joskus aloittaa jo kolmelta. Oli pakko, kun oli niin kuuma. Tosin silloin menin nukkumaankin jo puoli kahdeksalta illalla.”
Tuttavan vinkistä metsuriksi
Arto Nissinen työskenteli Rajavartiolaitoksessa 32 vuotta, ensin Ilomantsissa ja sen jälkeen Porissa merivartioasemalla.
”Olin Saaristomeren merivartioston ensimmäinen koiraohjaaja. Koulutin merivartiokoiria.”
Nissinen on aina ollut intohimoinen urheilija. Ampumahiihtoa hän harrasti omien sanojensa mukaan ”aika tosissaan” 15 vuotta ja voitti lukuisia mestaruusmitaleja. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2017 täytettyään 53 vuotta.
”Ajattelin, että kai ne päivät menevät, kun käyn lenkillä”, hän muistelee naurahtaen.
Nissisen tuttava työskentelee Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen Keuruun toimistolla, ja hän vinkkasi ottamaan yhteyttä Äänekosken toimistoon.
”Olin opiskellut metsäalaa 1980-luvulla ja rajassa ollessani tein raivaushommia ja istutuksia, joten työ oli tuttua.”
Kolme viime vuotta Nissinen on tehnyt metsurin töitä mhy Keski-Suomen palkkalistoilla. Toistamiseen eläkkeelle jääminen ei ole näköpiirissä.
”Työskentelin nuorena vuoden verran metsäntutkimusasemalla ja hain metsätyöjohtajakouluun, mutta kun sain työpaikan Rajavartiolaitoksesta, metsäala jäi. On hieno homma, että uusi mahdollisuus avautui nyt.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/20.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
