Latvalinnustus vaatii hyvää hiihtokuntoa ja kärsivällisyyttä – ”Mielekästä hommaa”

Urosmetson ja -teeren talvipyynti palasi metsästysmuotojen kirjoon muutama vuosi sitten. Pyyntialue on vaihdellut lintutilanteen mukaan, sillä edellytyksenä pyynnille on, että lajien kannat ovat riittävän runsaita.

Latvalinnustus ajoittuu usein vuoden kylmimpään ja lumisimpaan ajanjaksoon. Tämän takia latvalinnustus on haastava laji, joka vaatii hyvää varustautumista ja kohtalaista hiihtokuntoa. Useimmiten linnun perässä voi joutua hiihtämään kilometritolkulla.

Suomussalmelainen Asko Kinnunen käy vuosittain metsästysaikojen puitteissa latvalintumetsällä. Kinnunen nostaa latvalintupyynnin pystykorvametsästyksen jälkeen mielekkäimmäksi metsästysmuodoksi.

”Mielenkiintoiseksi sen tekee pyynnin haasteellisuus ja hiihtäminen”, Kinnunen toteaa.

Talvisaikaan pyyntiolosuhteet latvalintujen pyyntiin ovat haastavia runsaan lumen ja lyhyen päivän takia. Siksi myös saalismäärät pysyvät maltillisina.

Tänä talvena Suomussalmella on lupa ampua mustaa metsoa. Helpolla metso ei kuitenkaan pöytään tule, sillä rapsakka kahdenkymmenenviiden asteen pakkanen nipistelee kasvoja Kinnusen hiihtäessä. Pitkät metsäsukset ovat perinteinen talvisen latvalinnustajan kulkuväline, sillä kolmemetristä suksea lumi upota juuri lainkaan.

Sääolot vaikuttavat lintujen aktiivisuuteen. Kovalla pakkasella ruokailuaika on hyvinkin lyhyt, ja kovalla tuulella linnut pysyttelevät helposti pois latvoista. Parhaita metsästyspäivä ovat aurinkoiset, tyynehköt pakkaspäivät, jolloin pakkanen on mieluummin alle kymmenessä asteessa.

Kovimmilla pakkasilla linnut eivät viihdy puissa pitkään.  Kuva: Hannu Huttu

Hiihtäessä tähyillään puihin ruokailemaan nousseita lintuja. Teeret viihtyvät syömässä koivujen urpuja aamuisin tai aamupäivisin. Parhaita paikkoja ovat joen tai peltojen reunamat. Metsot on helpointa havaita soiden harvemmista mäntysaarekkeista, mutta ne viihtyvät usein myös vaarojen laitamilla.

Latvalinnustuksessa kivääriltä vaaditaan ennen kaikkea tarkkuutta, sillä maali ei ole suuri. Kuva: Hannu Huttu

Puissa ruokailevia lintuja on usein haastavaa lähestyä ampumaetäisyydelle, sillä linnuilla on tarkka näkökyky. Kinnunen onnistuu kuitenkin lähestymään äkkäämäänsä metsoa puuston suojassa sadan metrin etäisyydelle. Entisen ampumahiihtäjän rutiinilla luoti tavoittaa ruokailemassa olevan metson varmasti.

Suomussalmelainen Asko Kinnunen käy vuosittain latvalintumetsällä, jos se on mahdollista.  Kuva: Hannu Huttu

Turvalliset riistalaukaukset ovat latvalinnustuksessa erityisen tärkeässä asemassa. Kiväärin luoti matkaa ampumisen jälkeen kilometrejä, sen takia ampujan on aina oltava varma taustasta ja ja ampumasuunnasta.