Kortejärvi: Suurin vastuu metsätuhojen vähentämisestä ja tuhoihin reagoimisesta jää metsänomistajalle

Ilmastonmuutoksen riskeistä Suomessa ensimmäisenä mainitaan metsätuhot ja maatalouden katovuodet. Tämä on ymmärrettävää, koska Etelä-Suomessa asutaan peltojen laidalla ja Suomi on suuri metsä. Metsien tuhoriskien kasvua pidetään merkittävänä taloudellisena uhkana, onhan metsäbiotaloudella huomattava osuus maamme taloudesta.

Metsätuhot, tai ainakin talousmetsien puustotuhot, ovat kiistatta lisääntyneet. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan puustokuolemat ovat lisääntyneet sekä ryhmittäin että yksittäisinä puina. Kirjanpainajan kuivattamat kuusiryhmät ovat tuttuja ainakin Etelä-Suomen metsissä kulkeville.

Myös myrskytuhot tuntuvat olevan yleistymässä, mutta syynä tähän on ainakin osittain se, että Suomen metsissä on nykyisin aiempaa enemmän puustoa tuulien kaadettavaksi.

Sitä riskiä näköpiirissä ei ole, ettei metsiimme olisi kertymässä paljon kaivattua lahopuuta.

Tuhoriskit on syytä ottaa vakavasti, mutta riskien realisoituminen vaikuttaa talouden toimijoihin hyvin eri tavalla. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä metsä- ja energiateollisuus todennäköisesti hyötyisivät tuhojen kasvusta, kun puuta tulisi markkinoille runsaasti. Pitemmällä katsannolla kuusen mahdollinen väistyminen Etelä-Suomesta kirpaisisi etenkin sahateollisuutta.

Metsänomistajien tilanne on toinen. Tosin suurin osa metsänomistajista on ainakin metsätaloutensa osalta velattomia ja metsätiloista vain pieni osa on lainan vakuutena, joten vaikkapa rahoitusmarkkinaan ulottuvaa vaikutusta tuskin nähdään.

Suomi ei ole ilmastonmuutoksen kanssa missään umpiossa. Ei ole muodikasta muistuttaa siitä, että ilmastonmuutoksen olosuhteissa Suomen suhteellinen kilpailuetu puuntuotannossa ja maataloudessa paranee suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin.

Tähän ei kannata tietenkään liikaa tuudittautua. Säiden äärevöityessä myös puu- ja viljamarkkinoiden hintavaihtelut kasvanevat ja taloudellisia puskureita tarvitaan aiempaa enemmän.

Suomi on varautumisen suurvalta. Tästä on hyvänä esimerkkinä maa- ja metsätalousministeriössä valmistelussa oleva metsätuhojen varautumissuunnitelma. On tärkeää päivittää eri viranomaisten vastuut ja työnjako, lisätä tutkimusta ja yhteistyötä sekä hyödyntää teknologiaa.

Metsien kaukokartoitus on Suomessa maailman huippua, ja menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Jo nyt usea metsä­alan toimija tarjoaa palvelua, jossa metsänomistaja voi saada varoituksen alkavasta kirjanpainajatuhosta.

Myrskyjen jälkeen tiedon tarve on suurimmillaan. Toivottavasti valtio ja metsäalan toimijat pystyvät kohdentamaan resursseja tilannekuvan nopeaan päivittämiseen. Ison myrskyn jälkeen metsänomistajille on tärkeää tietää mahdollisimman nopeasti, missä tuhoja on, ja sekin missä niitä ei ole.

Metsänhoitoyhdistykset, Metsäkeskus ja metsäteollisuus voisivat jo seuraavan myrskyn jälkeen päivittää nettisivuilleen tietoa myrskyn seurauksista ja kertoa myös siitä, millä alueilla tuhoja ei tullut.

Arvostaisin kovasti metsäkumppanilta saamaani seuraavanlaista viestiä: ”Myrsky pyyhkäisi eilen Mikkelin eteläpuolelta aiheuttaen puustotuhoja, mutta tämän hetken arvion mukaan sinun tilallasi tuhoja ei ole. Terveisin metsäkumppanisi.”

Suomalainen metsäala on varautunut metsätuhoihin pääosin hyvin. Puunkorjuuta pystytään keskittämään tuulituhoista kärsineelle alueelle, ja pääosa puusta ehditään korjaamaan teollisuuden käyttöön. Tästä on näyttöä edellisten isompien myrskyjen osalta.

Myös kirjanpainajan heikentämät kuviot tunnistetaan kohtuuhyvin, ja pääosa puusta ehditään korjaamaan teollisuudelle. Tulevaisuudessa kaukokartoitus on tässä entistäkin parempana apuna.

Suurin vastuu tuhojen vähentämisestä ja tuhoihin reagoimisesta jää kuitenkin metsänomistajalle. Aktiivinen, oikea-aikainen metsänhoito on myös tulevaisuudessa paras tapa pienentää tuhoriskejä.

Loppujen lopuksi metsänomistaja itse tekee päätökset siitä, millä tavoin hän metsiään hoitaa ja miten tarkkaan hän seuraa niiden kuntoa.

Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.