Millaisella metsätilalla mönkijästä on metsänomistajalle eniten hyötyä?

Metsäkäyttöön tarkoitetut traktorimönkijät maksavat noin 6 000–15 000 euroa. Riittävän tehokasta ajopeliä ei juuri saa sen halvemmalla. Eniten tarjontaa on noin kymppitonnin hintaisissa.

Halvimmat tukkikoon runkojen kuljetukseen soveltuvat metsäkärryt maksavat noin 650–900 euroa. Jos pulittaa reilun tonnin, valinnanvaraa on enemmän. Silloin kärryssä voi olla myös mekaaninen nostopuomi ja siinä akkutoiminen vinssi.

Hydraulisella kuormaimella varustetut metsäkärryt maksavat 5 000–20 000 euroa. Parhaissa on runko-ohjaus ja neliveto, jolloin niillä pääsee jo melko pahasta paikasta pois kuorman kanssa.

Jos hankkii sekä mönkkärin että metsäkärryn, yhdistelmä maksaa uutena halvimmillaan noin 7 000 euroa. Vähän käytettynä paketin voi saada pari tonnia halvemmalla.

Jos ostaa kalleinta, rahaa saa kulumaan ainakin hulppeat 35 000 euroa.

Akulla toimiva vinssi ja mekaaninen puomi ovat edullinen yhdistelmä raskaiden runkojen nosteluun. Kärry Ultratec, mönkijä Polaris. Kuva: Risto Jussila

Mönkijä houkuttelee etenkin sellaista metsänomistajaa, joka asuu joko vakituisesti tai kesäisin metsiensä lähellä.

Pihapiirin vieressä sijaitsevaan metsään mönkkärillä huristaa kätevästi. Sen säilytykseen tarvitaan lukittava rakennus. Niitä löytyy etenkin maatiloilta, asutuilta tai kylmiksi jääneiltä.

Rakennustaitoinen väsää mönkkäri­vajan itsekin. Sen voi myös ostaa valmiina ja ajattaa kuorma-auton lavalla pihaan. Pieni vaja maksaa noin tonnista kahteen.

Toinen vaihtoehto on kuljettaa mönkkäri paikalle joka kerta erikseen peräkärryllä. Jos lavalla kuljetetaan yhtä aikaa myös metsäkärryä, peräkärryn pitää olla pitkä ja kippaava tai varustettu muutaman sadan euron hintaisella ajorampilla.

Isot peräkärryt maksavat noin 1 200–6 000 euroa. Telillä varustetut ovat vakaimpia.

Ison kärryn veturiksi tarvitaan painava nelivetoinen maasturi tai avolava-auto. Veto­auton massasta riippuu, kuinka painavaa kuormaa sillä saa vetää.

Mönkkärin jatkuva edestakaisin rahtaaminen peräkärryllä ei juuri houkuttele, ei varsinkaan, jos se edellyttää auton vaihtoa isompaan ja kalliimpaan.

Runko nostetaan vinssillä tasapainopisteestä ilmaan. Sen jälkeen puomi ja runko kääntyvät helposti käyttäjän liikkeiden ohjaamina. Kuva: Risto Jussila

Jotta mönkijästä olisi todellista hyötyä, sillä pitäisi pystyä ajamaan melko kattavasti koko tilan alueella. Harmi kyllä näin ei yleensä ole.

Myrkkyä mönkkärille ovat jyrkähköt rinteet, kivikkoiset metsät, suot ja muut vetiset alueet sekä ojaverkostot.

Vaikka näitä ei olisikaan, metsä ei sittenkään ehkä ole riittävän tasainen ja helppokulkuinen, jotta siellä voisi luovia mönkijällä kärryn kanssa tai edes ilman kärryä.

Ihanteellisinta maastoa on kuiva ja tasainen mäntykangas. Tavallisempaa on kuitenkin se, että metsästä löytyy enintään joitakin valmiita väyliä tai luontaisesti tasaisia alueita, joilla mönkijällä ja kärryllä pääsee ajamaan kuorma päällä jäämättä jumiin.

Mönkkärillä ajettavien väylien tekeminen omaan metsään ei ole mahdoton ajatus. Sen myötä mönkijän hankinnalle voi löytää enemmän perusteita.

Useimmiten tähtäimessä on polttopuiden kuljetus. Jo 20–30 metriä on metsässä niin pitkä matka, että harva viitsii raahata enemmälti puita niin kaukaa metsäautotien varteen.

Jos metsästä löytyisi useita pitempiä mönkkäriväyliä, mahdollisuus polttopuiden keruuseen lisääntyisi. Talteen voisi ottaa myös mönkkäriväylän varren tuulenkaadot.

Näkymässä houkuttaa mahdollisuus saavuttaa sellainen omavaraisuus, että oman talouden ja ehkä lastenkin polttopuut saataisiin metsästä joka vuosi pois omin voimin tarvitsematta turvautua traktori­urakoitsijan maksulliseen apuun.

Hankintaan voi viekoitella myös se, että kävelymatka raivaamaan ja istuttamaan lyhenisi. Silloin suurempi osa ajasta ja energiasta kohdistuisi itse työhön eikä metsään kävelyyn ja työvälineiden kantamiseen.

Traktorimönkijällä ajettavan väylän tekeminen metsään vaatii kaivinkoneen. Luonteva tilaisuus tarjoutuu, kun aukkoa avohakkuun jälkeen mätästetään.

Myös metsätien teko tai peruskorjaus sekä ojaverkoston kunnostus tuovat kaivinkoneen paikalle. Ojien viereen on mahdollista tehdä ojamaista piennartie.

Väylien sijainti kannattaa harkita tarkoin. Edullisimmaksi tulee, kun ajokelpoisia väyliä tehdään paikkoihin, joihin ne syntyvät nopeasti satunnaisia kiviä ja kantoja metsään hakatuilta vanhoilta urilta poistaen.

Uudistusalalle väylä on kätevää teettää jo mätästyksen yhteydessä. Sitä voi hyödyntää heti istutuksessa taimien kuljetukseen ja myöhemmin raivatessa ja harvennuksissa.

Kaivinkoneen tuntihinnat vaihtelevat riippuen muun muassa koneen koosta. Taksa voi olla noin 60–90 euroa tunti. Puolen päivän työllä saa jo paljon aikaan.

Luultavasti väylien teossa tarvitaan myös rumpuputkia. Ne ovat yleensä 6 tai 8 metriä pitkiä. Mönkkärillä kuljettavan väylän leveydeksi riittää suoralla uralla kaksi metriä, jolloin kolmen metrin rumpu on riittävä. Rumpu yhteen ylitykseen maksaa noin 50 euroa tai vähemmän.

Helpossa maastossa mönkkärillä ajettava ura voi syntyä moottorisahalla kantoja katkoen. On silti yleensä toiveajattelua, että pelkästään käsipelillä saisi pitempiä väyliä aikaan.

Vinssaus kokorunkoina lisää ulottuvuutta jopa 30 metriä. Paras vinssaussuunta on alamäki tai tasainen. Metsävaunu Multi-Mette, mönkijä Yamaha. Kuva: Risto Jussila

Kuviokohtaisten uraverkostojen rakentaminen mönkijää varten on kyseenalaista. Vaikea uskoa, että kovin moni sellaiseen ryhtyisi, vaikka lompsa olisikin lyönnissä. Jos omistaa kaivinkoneen ja aikaa on, mikä jottei.

Mikäli tähtäimessä ovat vain polttopuiden keräys ja metsänhoitotyöt, muutama harkittu väylä voi riittää.

Se ei suuresti lisää saumoja ajaa metsän sisässä, mutta sitä ei tarvitakaan, kun kärryssä on puomi ja vinssi.

On hyvä huomata, että lähes aina mönkijöiden keulassa alhaalla on myös mönkkärin oma vinssi. Yleensä se ei kuulu vakiovarusteisiin vaan pitää ostaa ja asentaa, kuten lähes kaikki tekevät jo mönkijän hankkiessaan.

Mutta tällä omalla vinssillä on hankala vinssata puita. Sitä ei voi kääntäen suunnata ja se sijaitsee liian matalalla. Oma vinssi on tarkoitettu mönkkärin irrotukseen jumista.

Esimerkiksi tuulenkaatoja kauempaa uralle vinssatessa vaijerin pitää kulkea ylhäällä olevan kääntyvän puomin kautta, jotta työ on sujuvaa eikä tukin pää jää joka kannon tai kiven taa jumiin.

Mönkkärin vinssin käytettävyys paranee aavistuksen, jos käytössä on juontopulkka. Sellaiset maksavat joitakin satoja euroja. Mutta juontopulkankin avulla työ sujuu jouhevammin, kun vaijeri vetää korkealta, kääntyvän puomin päästä.

Kevyt puomi ja akkutoiminen tai hydraulinen vinssi ovat välttämättömiä apuvälineitä, jos tähtäimessä on kyetä keräämään itse puuta laajemmin.

Väyliä rakentamalla ei voi korvata vinssiä. Metsässä on aina märkiä paikkoja, jyrkänteitä, kivikoita, ojien takusia ja muita hankalia paikkoja, joihin ei kannata tunkea mönkkärillä ja kärryllä.

Puomin toinen tarpeellinen tai lähes välttämätön ominaisuus on se, että sen avulla välttyy nostamasta isoja runkoja lihasvoimalla. Raskaiden runkojen nostelu huonoissa asennoissa metsässä on turha riski tottumattoman selälle.

Vinssissä pitäisi olla vaijeria ainakin 20 metriä tai mieluummin 30 metriä.

Toinen tärkeä asia on runkojen juonto kokorunkoina. Jos puu on kaadettu uraa kohti, matkaa kannolta uralle saa olla jopa 40 metriä, ja rungon saa ehkä siitä huolimatta vinssattua mönkkärille.

Pitkällä juontomatkalla vinssin kauko-ohjain on välttämätön. Silloin metsänomistaja voi pysytellä kaiken aikaa rungon lähettyvillä. Jos runko tökkää, vaijeri löysätään, runkoa siirretään tai nostetaan kangella, ja sitten taas jatketaan.

Mönkijän metsäkärryllä puuta saa kulkemaan kerrallaan noin yhden kiintomotin. Suuremmilla metsävaunuilla, joissa on vetävät pyörät, päästään kahteen kiintoon tai yli.

Se on silti pieni nyytti puuta, kun määrää vertaa traktoriin tai metsäkoneeseen.

Maataloustraktorin metsäkärryyn puutavaraa sopii puiden pituudesta riippuen 4–6 kiintomottia, joihinkin enemmän. Metsä­traktorilla harvennushakkuun ajossa puuta kulkee kerrallaan kymmenkunta mottia riippuen puiden pituudesta ja järeydestä. Iso kone kiskoo enemmänkin.

Pienen kuormakoon lisäksi mönkkärin käyttökelpoisuutta tuottavassa metsäajossa heikentää se, että ajo on sujuvaa vain helpohkossa maastossa. Eikä silloinkaan kannata ajaa maksimikuormia.

Yksi jumi ja kuorman purkaminen vie paitsi paljon aikaa myös mehut metsänomistajasta.

Mönkkärin suurena rajoitteena ovat pienet renkaat ja vähäinen maavara. Pelkän kumirenkaan pito metsässä ylämäessä on heikko, jos kuormaa on reilusti.

Käyttökelpoisuutta rajaa ratkaisevasti myös se, että puut pitäisi ajaa ennen lumia. Jos hankkii lumitelat, kausi pitenee. Lumitelasarja maksaa noin 4 000–7 000 euroa.

Kaiken kaikkiaan mönkijän käyttö hankintapuun ajossa on työlästä ja tuottamatonta. Jos homman ottaa harrasteena ja hyötyliikuntana, tulosodotuksiakaan ei ole.

Parhaita kohteita ovat huonot ensiharvennukset, joille firman ostaja nyrpistää nenäänsä.

Jos metsän roolina on tuottaa maksimaalisesti tuloja, mönkkäriä ei yleensä kannata ostaa. Halvemmaksi tulee ostaa kaikki kuljetusapu muualta.

Mikäli metsän roolina on tuottaa myös iloa ja virkistystä, konehenkiselle mönkkäri vastaa tähän tarpeeseen. Sillä on mukava surrailla omissa metsissä kärry perässä kolisten.

Onhan näet niin, että hyvä harrastus saa maksaa, ja siinä samalla metsätkin tulevat hoidetuiksi.

Pitkään metsiensä hyväksi raataneelle mönkkärin ja kärryn voi mieltää myös palkinnoksi kovan työn vuosikymmenistä. Viimeiset vuodet kuljetaan komiasti ajaen.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2020.

• Jos käytät metsätaloudessa mönkijää, metsätalouskäytöstä aiheutuneet kulut vähennetään pääsääntöisesti käyttötuntien perusteella laskettuna osuutena kokonaiskuluista. Toinen vaihtoehto on vaatia vähennys ajettujen kilometrien mukaan.
• Vain poikkeustapauksissa mönkijä voi kuulua metsätalouden kalustoon, jolloin sen voi vähentää poistoina. Silloin koneen pääasiallisen käytön (vähintään 50 prosenttia) tulee olla metsätalouskäyttöä.
• Tällainen tilanne voi olla metsätaloudessa lähinnä silloin, jos teet jatkuvasti vuosittain omana työnä runsaasti sellaisia hankintahakkuita tai metsänhoitotöitä, joissa konetta käytetään.
• Omaan käyttöön tehtävän polttopuun kuljetus ei ole mönkijän metsätalouskäyttöä, vaan se lasketaan yksityiskäytöksi. Tämä johtuu omasta metsästä saatavan polttopuun verovapaudesta.
• Konetyypin on sovelluttava käyttötarkoitukseen, ja konetehokkuuden on oltava riittävä.
• Käytettävissä on lisäksi oltava metsätöiden kannalta tarpeelliset koneen lisävarusteet (esimerkiksi peräkärry, maatilakuormain tms.).
• Näissäkin tilanteissa käyttötunneista on pidettävä kirjaa, ja yksityiskäytön osuus kuluista ja poistosta on vuosittain tuloutettava.